Henrik Jensenille karjanpito on elämäntapa ja ympäristöteko

0
Inkereen kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1894. Henrik Jensen on asunut perheensä kanssa talossa vuodesta 2006. Arvorakennuksen ylläpito vaatii työtä, mutta Jensen tekee sen mielellään. Hän toteaa, että historia velvoittaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Inkereen kartanon isäntä Henrik Jensen oli 26-vuotias juuri valmistunut agrologi, kun hän ehdotti isälleen, että kartanoon hankittaisiin hereford-karjaa ja pelloilla alettaisiin viljellä nurmea.
Jensen oli ollut työharjoittelussa Yhdysvalloissa, missä hänellä syttyi kiinnostus herefordien kasvattamiseen ja nurmenviljelyyn. Ne olisivat ratkaisu kotitilan pelloille, jotka olivat yksipuolisen viljan ja juurikkaan viljelyn jäljiltä tiivistyneet. Isä sanoi pojalle, että hän ei ota, mutta sinä voit ottaa, jos hoidat ne myös.
– Vuonna 1995 perustin pienen hereford-karjan ja nurmi tuli mukaan viljelykiertoon. Näin urani viljelijänä alkoi, Jensen muistelee.
Aluksi Jensenillä oli 40 emolehmää ja vähän nuorta karjaa. Vuosien mittaan määrä kasvatettiin 170 emolehmään ja vuodenajasta riippuen 100–200 yksilöön nuorta karjaa.
Viime vuonna karjaa jouduttiin vähentämään katovuoden ja rehupulan vuoksi, mutta nyt määrää ollaan palauttamassa entiselleen. Jensen arvioi siihen menevän nelisen vuotta.
– Tein vuonna 1995 mielestäni ympäristöteon, kun otin karjaa ja viljely monipuolistui. Pidän edelleen sitä ympäristötekona – niin valtavasti maaperän rakenne on parantunut. Hyvin hoidettu nurmipelto on hiilinielu. Parantuneen satotason ansiosta sadon mukana poistuu enemmän ravinteita kuin sille annetaan.

Henrik Jensen toteaa turhautuneensa tämänhetkisestä ilmastokeskustelusta. Hänen mielestään sitä käydään turhan mustavalkoisesti ja hatarin perustein.
– Tänne on luotu ilmastohysteria. Olen huolissani ilmastosta, mutta mielestäni huomiota viedään epäolennaisiin asioihin, kun pitäisi puuttua olennaiseen, kuten kivihiilen polttamiseen. Jos siihen ei pystytä puuttumaan, ei ilmastonmuutosta pystytä estämään.
Jensen muistuttaa, että karjaa on kasvatettu vuosituhansien ajan, ja vajaan kymmenen vuoden aikana siitä on tullut peikko. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ovat Tilastokeskuksen mukaan 12 prosenttia, josta noin puolet tulee kotieläintuotannosta.
– Suomalainen naudanlihatuotanto ei ole ilmaston kannalta niin haitallista kuin annetaan ymmärtää, sillä se perustuu monivuotisiin nurmikasveihin, jotka sitovat maaperään hiiltä. Lisäksi laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta: laidun on koti monille hyönteisille ja ketokasveille. Nurmi pitää myös maan kasvipeitteisenä ympäri vuoden ja ehkäisee eroosiota ja ravinnevalumia.
– Jos suomalaiset karjankasvattajat laitetaan oikein ahtaalle, liha tulee meille jostain muualta, missä sen tuotantotapa on meidän päätöksentekomme ulottumattomissa. Täällä elintarviketurvallisuus ja eläinten tautitilanne ovat erinomaisen hyvät ja eläinten hyvinvointikriteerit ovat korkeat, hän korostaa.

Henrik Jensen viljelee kartanoa, jonka hänen isoisänsä isoisä, tanskalainen Hans Peder Jensen osti vuonna 1891. Ensimmäiset maininnat Inkereen kartanosta Perttelissä ovat jo 1500-luvun alusta.
Ei siis ihme, että Jensen tunsi historian siipien havinaa, kun hän muutti perheineen kartanon päärakennukseen vuonna 2006. Hän oli pitänyt omaa maatilaa jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta tuolloin kartanossa tapahtui sukupolvenvaihdos.
– Olen kiinnostunut historiasta, ja kyllä silloin tuli ajateltua, että millaista elämää täällä on joskus vietetty. Itse elin silloin elämäni kiireisintä aikaa: suurin osa vuodesta meni niin, että kävimme talossa vain nukkumassa, Jensen naurahtaa.
– Nyt työpäiväni ovat normaalimpia. Juniorit ajavat minut pois töistä viikonloppuisin ja sanovat, että kyllä he hoitavat eläimet. Pojillani on intoa tilan hoitoon. Siinä mielessä voin olla luottavaisin mielin, että varmaan löytyy jatkajia.
Inkereen kartano oli suurimmillaan 1900-luvun alussa, jolloin sen kokonaispinta-ala oli hieman yli 1 000 hehtaaria. Työntekijöitä oli enimmillään noin 30.
Tänä päivänä tilan pinta-ala on torppien itsenäistymisen ja siirtolaisille tehtyjen luovutusten jälkeen reilu kolmannes alkuperäisestä. Työntekijöitä on koneistumisen myötä neljä eli isäntäpari ja kaksi ulkopuolista työntekijää. Tilan pojat osallistuvat töihin viikonloppuisin ja kesäisin. Lisäksi on pari kesätyöntekijää.

1990-luvun alkupuolella maanviljelijöitä kannustettiin erikoistumaan yhteen tuotantosuuntaan. Henrik Jensen on tyytyväinen, että Inkereen kartanossa ei lähdetty sille tielle, vaan tilan tukijalkoina on kolme päätuotantosuuntaa: viljan viljely, säilöheinän tuotanto hevostalleille sekä emolehmien jalostus.
Jalostustoiminnasta Jensen innostui vuonna 2005, kun karjan kokoa lähdettiin lisäämään. Kartano myy tiloille hereford- ja aberdeen angus -rotuisia siitossonneja ja tiineitä hiehoja.
Genetiikkaa hankitaan ympäri maailmaa: alkioita ja spermaa tulee niin Pohjois-Amerikasta kuin Australiastakin. Jalostusarvoltaan paras Suomessa elossa oleva herfordsonni KB Lethbridge X on Jensenin kasvattama.
– Jalostus on mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta. Sitä ei opi ikinä, vaan aina kun luulee tietävänsä jotain, tipahtaa taas maan pinnalle.
Iän myötä Jensen huomaa arvostavansa eläimiä aina vain enemmän.
– En tiedä, onko sitä vanhemmiten jotenkin pehmentynyt, kun karjaan on alkanut kiintyä. Tunnen melkein jokaisen lehmämme, ja kun hyvä lehmä tulee tiensä päähän, kyllä se tuntuu pahalta. Lehmiä on paha sanoa työkavereiksi, mutta sellaisiahan ne ovat, ja niiden hyvinvointi on minulle tärkeää.
Enää Jensen ei suunnittele karjan laajentamista, se jääköön tuleville polville. Nyt hän yrittää ottaa jo vähän rennommin, ja haaveissa on veneilyä sekä aurinkoenergian ja biokaasun tuottamista.
– Biokaasulaitoksen perustaminen ei ole meidän tilallamme vielä taloudellisesti järkevää, mutta muutaman vuoden kuluttua uskon sen olevan, hän visioi.

Henrik Jensen on kutsunut kaikkia tuttujaan 50-vuotispäivilleen Inkereen kartanoon lauantaina 26. lokakuuta klo 12–16. Vielä ehtii ilmoittautua mukaan.

Jätä kommentti