Kemiönsaaren luontolähettiläs loihti polkuja Taalintehtaalle

1
Senatsbergetiltä avautuu maisema mereisen saaren metsäiseen sydämeen. Sanna-Mari Kunttu on kiivennyt kalliomäelle satoja kertoja. Nyt sinne johtaa myös opastettu polku.

Harmaapäätikka viheltää kosteassa syysaamussa. Lehtevät vaahterat leimuavat keltaoranssina niin kuin ne olisivat tulessa. Värikylläinen maisema hivelee ihmismieltä, mutta kemiönsaarelaisen Sanna-Mari Kuntun paras aika on vasta edessä.

Lumoavin hetki koittaa Kuntulle sitten, kun räntä kohta taas roiskii kalliomäkiä mustavalkoiseksi mosaiikiksi. Senatsbergetin laakeaa lakea vartioivat ryhmyiset kilpikaarnamännyt muuttuvat silloin Kuntun silmissä paikoilleen jähmettyneiksi vuorenpeikoiksi.

Sanna-Mari Kunttu on kavunnut Taalintehtaan kupeessa kohoavalle Senaatinvuorelle satoja kertoja. Nyt sinne voivat löytää nekin, jotka eivät paikkaa entuudestaan tiedä. Opastettu polku johdattaa kulkijan korkealle mäelle, jonka huipulta avautuu avara näkymä mereisen saaren metsäiseen sydämeen.

Ajat muuttuvat. Senaatinvuori aiottiin muinoin murskata sepeliksi, mutta tänään sen huipulla voi yöpyä hirsilaavussa ja kavuta jykevään näköalatorniin, josta näkee kymmenien kilometrien päähän. Kiipeilijöiden köysille on lyöty ankkurit kallioseinään.

Aurinko leikittelee sadepilvissä. Kaukana Bruksfjärdenin lahden takana siintää Hanko.

”Jo pelkkien luontonäkymien katsominen voi edistää terveyttä. On todettu, että ihmiset toipuvat nopeammin ja tarvitsevat vähemmän kipulääkkeitä, mikäli he voivat katsella luontokuvaa tai maisemaa. Mitä pidemmälle silmä kantaa, sitä paremmin maisema palauttaa elinvoiman”, polunvarren opastaulussa lukee.

Suomessa on satoja ellei tuhansia opastettuja luontopolkuja. Tauluissa kerrotaan perinteisesti luontotyypeistä, kasveista, eläimistä ja ehkä maankäytön historiasta. Kohteet voivat olla toinen toistaan hienompia, mutta harvat opastaulut jättävät retkeilijän mieleen pysyvää muistijälkeä.

Tämä oli Sanna-Mari Kuntun ajatuksissa, kun hän vuosi sitten ryhtyi Taalintehtaan polut -hankkeen projektivastaavaksi. Lukuisia luontopolkuja ympäri maata kolunnut ympäristösuunnittelija halusi loihtia Kemiönsaarelle jotain erilaista.

– Halusin tehdä sellaisen polun, jossa kulkija ymmärtäisi, mitkä kaikki asiat vaikuttavat suoraan hänen terveyteensä.

Yhteistyökumppaniksi valikoitui Kemiönsaaren Högsårassa ja sittemmin Sauvossa asunut kuvataitelija Pive Toivonen. Akvarelleistaan tunnettu meri-ihminen loi kuvat kymmeniin tauluihin.

– Ne ovat ehkä kauneimmat luontopolkutaulut, mitä olen koskaan nähnyt, Kunttu ihastelee.

Toivosen kädenjälki tekee Senaatinvuoren polusta kuin kierroksen avarassa taidegalleriassa.

Pyöreälehtikihokin ruusukkeet täplittävät Pienen Masuunijärven hyllyvää rahkasammalsuota. Ruskopiirtoheinät ovat jo kellastuneet. Kunttu pysähtyy pitkospuille ihastelemaan rantametsän ruskaa.

”Olipa kyseessä maalla asuva tai kaupunkilainen, valtaosa mainitsee mielipaikakseen luonnonympäristön, useimmiten metsän. Luonto selkeyttää ajatuksia, parantaa mielialaa ja auttaa unohtamaan arjen huolet. Erilaiset luonnonelementit, kuten vesi, vaikuttavat suopeasti ihmiseen”, yksi opastauluista kertoo.

Pajupensaasta kuuluu kirkas tsiyy. Yksinäinen pajusirkku viivyttelee vielä lähtöä muuttomatkalle.

Punasyyskorennoille aamu lienee sateisen yön jäljiltä vielä liian märkä lentämiseen.

– Jokainen päivä ja jokainen vuodenaika on erilainen. Haluan innoittaa myös muita ihmisiä lähtemään ulos luontoon kokemaan niitä samoja elämyksiä, joita itse saan luonnosta. Aina löytyy uutta ihmeteltävää!

Tutkimukset todistavat, että luonto tekee ihmiselle hyvää. Jo kaksikymmentä minuuttia metsässä päivittäin laskee verenpainetta ja sydämen sykettä. Lihasjännitys vähenee, stressihormonien määrä laskee, keskittymiskyky ja muisti paranevat, mieliala kohenee ja luovuus kasvaa.

”Suomalainen luonto on yhteinen luonnonvaramme, josta kelpaa ammentaa terveyttä monella tapaa. Jos haluat juosta polulla, juokse. Jos haluat kulkea hitaasti jokaista askelta kuulostellen, tee niin. Maksimihyödyn saat kahdessa tunnissa ja sen vaikutus voi kestää useita päiviä”, opastaulu muistuttaa.

Laitosvanhusten terveyteen vaikuttaa jo se, että ikkunasta voi nähdä edes puita. Luontokosketus voi ehkäistä allergioita, diabetesta, tulehduksellisia suolistosairauksia ja ylipainoa.

”Luonnosta keho saa puolustusjärjestelmää koulivia hyödyllisiä mikrobeja. Vähentyneet luontokontaktit muuttavat kehon mikrobikantaa epäedullisemmaksi. Se saattaa olla monien immuunijärjestelmään liittyvien sairauksien yleistymisen syynä,” opastaulu valistaa.

Mitä rikkaampi luonto, sitä suuremmat terveyshyödyt. Sekin on tutkimuksissa todettu.

Liikunta mielletään helposti kuntosaliksi, uimahalliksi tai pallopeliksi. Kun käyttää hissin sijasta portaita, puhutaan hyötyliikunnasta.

– Metsässä kulkemista ei ehkä vieläkään ymmärretä liikunnaksi. Luonnossa ihminen kuitenkin liikkuu tutkitusti enemmän ja rivakammin kuin varta vasten rakennetussa urheiluympäristössä, Kunttu huomauttaa.

Taalintehtaan polut ei ole vain Senaatinvuoren 6,3 kilometrin Hyvinvointipolku. Sen rinnalle Taalintehtaalle on avattu neljä polkua, jotka johdattavat tutustumaan vanhan ruukkikylän lähiluontoon, historiaan ja kulttuurielämään.

– Kaikissa poluissa on mietitty sitä, kenelle ne tehdään. Etteivät ne olisi vain pelkkiä polkuja. Kunttu toteaa.

Lasten puuharetki saattaa olla ainoa laatuaan koko Suomessa. Vajaan kilometrin mittainen reitti kulkee Masuunilammen luontopolun rinnalla.

– Taalintehtaan kirjastosta ja Wahlstenin tavaratalosta voi ympäri vuoden lainata maksutta reppuja, joissa on tutkimusvälineitä. Lapset voivat tehdä tehtäviä, kun vanhemmat lukevat tauluja, Kunttu kertoo.

Alakouluikäiset luonnontutkijat saavat poimia pikkuruisia näytteitä tuoksupurkkiin ja lokerikkoon. Pive Toivosen maalaamista kuvakorteista selviää jokamiehenoikeuksista vaikkapa se, että uida saa, mutta sammalta ei ole lupa kerätä.

–  Tarkoitus on harjoittaa lasten tarkkaavaisuutta ja tasapainoa, päästää heidän mielikuvituksensa valloilleen sekä herätellä eri aisteja.

Ihminen omaksuu luontosuhteensa sekä tapansa liikkua luonnossa jo varhain. Sanna-Mari Kunttu viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan kaupunkilaislapset eivät enää osaa kävellä metsässä. He kompastelevat, koska eivät ole tottuneet epätasaiseen alustaan.

– Minulle lähimetsä oli lapsena paras leikkipaikka, mitä saatoin keksiä. Siellä oli mahdollisuus seikkailla, kiipeillä puissa, tehdä majoja ja rakentaa patoja puroon, Kunttu kertoo.

Taalintehtaan värikkäästä historiasta kiinnostuneille on tarjolla kävelykierros, joka kulkee ruukkikylän historiallisessa keskustassa. Reitistä on sähköinen tarinakartta, jota vanhat kuvat ja Ylen arkistoista poimitut videot elävöittävät.

– Taalintehtaalla ei ole temppu eikä mikään kävellä Siperiasta Honolulun kautta Hollywoodiin! Kunttu innostaa.

Digitaalinen Koko perheen puuhapolku puolestaan opastaa löytämään Taalintehtaalta monenlaista tekemistä frisbeegolfista merikotkien bongailuun aallonmurtajalta.

Viiden polun paketin toivotaan piristävän äkillisen rakennemuutoksen runtelemaa merenrantakylää.

Sanna-Mari Kuntun mielessä siintävät jo seuraavat polut. Hän haluaisi luoda kymmenien kilometrien kierroksen, joka yhdistäisi Kemiönsaaren suojeltuja metsiä ja soita.

– Lähimetsät ovat tärkeitä, niihin kannattaa satsata. Säästöjä syntyy, kun ihmiset pysyvät terveinä.

Intohimona meri ja metsät

Meri ja metsät ovat Sanna-Mari Kuntulle intohimo. Suomen suurimmalla mereisellä saarella hän on saanut luoda haaveilemansa elämän, jossa luonto on sekä harrastus että työ.

– Täällä on niin paljon valinnanvaraa, mitä kaikkea voi harrastaa. Onhan se ihan huikeaa, että voin lähteä töiden jälkeen vaikka iltamelonnalle. Toisaalta saan edistää luontomatkailua ja ihmisten mahdollisuutta liikkua lähiluonnossa.

Tavallaan luonto on antanut myös puolison, kun taalintehtaalainen metsäekologi Panu Kunttu sai houkuteltua nuorikkonsa Turusta saaristokylään kymmenen vuotta sitten. Yhdessä he ovat vierailleet kajakeilla parillatuhannella luodolla ja saarella tutkimassa lintuja, kasveja, lahottajasieniä ja saariston levävalleja.

Samalla pariskunta on kitkenyt kurtturuusuja, rantoja valtaavaa viheliäistä vieraslajia.

– Luonto antaa meille niin paljon, että haluamme antaa luonnolle myös jotain takaisin, Sanna-Mari Kunttu sanoo.

Ja kun meri jäätyy, Sanna-Mari Kunttu vetää jalkaansa retkiluistimet.

Ympäristösuunnittelijaksi ja luontoyrittäjäksi valmistunut Kunttu opiskelee parhaillaan myös eräoppaaksi. Tavallisesti hän nukkuu ulkosalla viitisenkymmentä yötä vuodessa, mutta tänä vuonna telttaöitä kertyy seitsemänkymmentä, kun myös laavut ja lumikammit lasketaan mukaan.

Urpo

Teijon reitit, Lehmijärven retkeilyreitti, rannikkoreitti, Marttilan eräreitistö ja muutama muu yksittäinen luontokohde ja nyt nuo Kemiön polut sekä Högsåran ja Purunpään hienot paikat olisi hyvä saada yhteen ja samaan paikkaan.

Siinä olisi melkoinen kokoelma hienoja asioita helposti koottuna reittisuunnitelmien tekoa varten ja houkuttelemassa seudulle kestävää matkailua ja muuta vapaa-ajan viettoa. Ei täältä aina tarvitse lähteä tuota kauemmas, eikä varsinkaan ulkomaille.