Kiinalaista kommunismia

0

VESA JAAKOLA. Kiinan kansantasavalta perustettiin lokakuussa 1949, siis 70 vuotta sitten. Historiallista tapahtumaa juhlittiin siellä näyttävin menoin lokakuun alussa. Suuressa paraatissa valtiojohto halusi esitellä Kiinaa kansalaisilleen ja ulkovalloillekin suurvaltana, myös sotilaallisena mahtina.
Kiinan pitkässä historiassa 70 vuotta on lyhyt aika. Kansakuntana Kiinaa tunnetaan lähes neljän tuhannen vuoden ajalta.

Kiinan valtion perustajina pidetään Shang-dynastian keisareita 1700-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Tuolloin Etelä-Euroopassa kukoisti antiikin ajan kreikkalainen kulttuuri, sen minolainen alkuvaihe, ja Pohjois-Afrikassa faaraoiden ajan egyptiläinen korkeakulttuuri.
Sittemmin Kiinan valtiohistoriassa on ollut lukuisia nousu- ja laskukausia. Nousukausina voimakkaat hallitusdynastiat ovat laajentaneet valtion maa-alaa valloituksin ja muin keinoin.
Laskukausina heikkojen keisareiden aikoina valtioalaa on menetetty vihollisuuksissa ulkovalloille.
Kiinalaisen kulttuurin kukoistuskaudet ovat olleet aikansa huippua maailmassa. Keksintöinä Kiinan lahjoja muulle maailmalle ovat ainakin kirjoituskieli, ruuti, kompassi, valtiolippu, kalenteri ja helmitaulu.
Kiinassa on käyty myös maan sisäisiä valtataisteluita, viimeksi verisesti sisällissodassa 1946–49. Siinä voittajiksi selviytyivät kommunistit Mao Tsetungin johdolla. Pitkän marssin jälkeen hän julisti Pekingissä 1.10.1949 Kiinan kansantasavallan perustetuksi.
Kiinan valtiohistoriassa kommunistinen kansantasavallan kausi on siis lyhyt. Kuitenkin sen aikana kiinalaiset, yli miljardin väestö, ovat kokeneet suurimmat muutokset elämässään kaikkiin aiempiin sukupolviin verrattuna.
Kommunismin juurruttaminen laajaan sodan runtelemaan maahan oli iso urakka. Se tehtiin Neuvostoliiton tarjoaman mallin mukaisesti. ”Suuressa harppauksessa” kapitalistisesta taloudesta kommunismiin oheisvahinkona ainakin 30 miljoonaa kiinalaista kuoli nälkään ja puutteeseen.
Kulttuurivallankumouksessa kommunismin aatepohjaa vahvistettiin kohtelemalla julmasti epäilyttävää lukeneistoa ja älymystöä. Samalla kiihdytettiin vallankumouksen isän ja johtajan Maon henkilöpalvontaa – kansanvaltaa kiinalaisittain.

Maltillisten ja radikaalien kommunistien valtataistelu jatkui 1970-luvun lopulle asti. Maon jälkeen maan vahvaksi mieheksi nousi maltillinen Deng Xiaoping, nykyjärjestelmän luoja.
Hänen suuri ideansa oli risteyttää kommunistinen hallinto ja kapitalistinen talous.
Tämä rohkea kokeilu on toiminut – hyödyttänyt sekä kansaa että hallitusta. Sadat miljoonat kiinalaiset on nostettu köyhyydestä. Kiinan talous on nyt toiseksi suurin maailmassa, edellään vain Yhdysvallat.
Kiinasta on tullut taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinenkin suurvalta – tosin demokratian puutteen ja ihmisoikeuksien loukkausten kustannuksella.
Seitsemässä vuosikymmenessä kiinalainen kommunismi on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aatteena se on siellä jo antautunut kapitalismille. Hallitustapana se on kuitenkin voimissaan, kun kommunistipuolue hallitsee Kiinaa yksinvaltaisesti – väljähtyneen aatteen nimissä.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.