Kouluruoan opit mukaan viemisiksi Tasmaniaan

0
Australialainen ruoka-asiantuntija Julie Dunbabin (vas.) seuraa, kuinka suurtalouskokki Kirsi Viik-Ruottu häämentää kalasoppaa Kimaran keittiössä.

Kouluruokailu ei ole lainkaan tuttua kaikkialla maailmassa. Australialainen kouluruokaekspertti Julie Dunbabin Tasmaniasta kiertää Euroopassa poimimassa ideoita siitä, miten oppilaiden ruokailu on kouluissa järjestetty. Tasmaniaan vuonna 1990 Australian mantereelta muuttanut Dunbabin toimi aiemmin yläkoulun opettajana ja on nyt koulukanttiiniyhdistyksessä kouluruokailun kehittäjä. Dunbabin on saanut stipendin, jonka turvin hän kiertää useissa maissa Suomen lisäksi hakemassa vinkkejä ruokailuun.

Halikon Armfeltin kouluruokailuun tutustuminen oli ainoa kouluvierailu Suomessa. Muut kohteet Suomessa ovat päiväkoti sekä Turussa yliopistoruokailu.

Dunbabin näkee paljon asioita suomalaisessa kouluruokailussa, joita hän haluaisi nähdä myös oman maansa koululapsilla Tasmaniassa, joka on Australialle kuuluva saari ja myös osavaltio. Tasmaniassa on noin puoli miljoonaa asukasta.

– Koulut ovat pääosin julkisia, ja niitä on noin 180. Lisäksi on myös muun muassa katolisia ja kristillisiä kouluja. Oppilaat maksavat kanttiinin ruoasta, ja useimmilla ei ole rahaa syödä mitään. Mietimmekin, kuinka voisimme ruokkia lapset, koska yhteiskunnassa ei ole järjestelmää, joka huolehtisi kouluruokailusta.

Ruokaekspertin vierailukohteina ovat myös Ranska, Tanska ja Hollanti. Suomesta hän jatkaa Italiaan, mutta käy myös Japanissa.

– Lempiruokani onkin sushi, paljastaa Dunbabin.

Unelmana olisi kuitenkin saada Tasmanian kouluihinkin lapsille terveellistä kouluruokaa.

– Toivon, että näkisin saman kuin täällä koulussa.

Kouluruokailu on muualla ennemminkin poikkeus, sillä ruoka ostetaan tavallisesti kanttiinista tai eväät otetaan mukaan kouluun. Suomalainen järjestelmä on ihmettelyn aihe, kun kouluissa saadaan maksutta kouluruokaa. Miten se on mahdollista täällä on asia, mikä herättää vierailijassa suurta mielenkiintoa. Kimaran monitoimikeittiössä Halikossa Dunbabin pääseekin jättimäisten patojen äärelle näkemään, miten ruoka valmistetaan ja miten ruokaa jaetaan koululaisille. Lisäksi ruokaa pakataan vietäväksi eteenpäin vanhuksille ja kehitysvammaisille.

Dunbabin katseleekin, kun Kimaran keittiön suurtalouskokki Kirsi Viik-Ruottu hämmentää kalasoppaa suurensuuressa kattilassa.

– Mekin teemme keittoa, mutta vain pienessä kattilassa, noin 100–200 oppilaalle, eikä meillä ole tällaisia ruoanlaittovälineitä kuin täällä, Dunbabin sanoo.

Myös ruoankuljetus bokseissa vanhustentaloille ja kehitysvammaisille useampiin paikkoihin saa Dunbabin hämmästelemään. Postin auto tulee ja kuljettaa laatikot perille.

– Koulukeittiöiden perustaminen on meille haaste Australiassa, toteaa Dunbabin.

Erikoisruokavaliot ovat tuttuja ja kasvisruoka on yhä useamman ihmisen, varsinkin nuoren valinta myös Australiassa.

– Tasmaniassa on kutenkin tarjolla enemmän amerikkalais-englantilaista pikaruokaa, muun muassa pitsoja, hampurilaisia ja kananugetteja. Saamme paljon vaikutteita myös aasialaisesta ruokakulttuurista.

Dunbabin lähti Eurooppaan ruokamatkalle nähdäkseen, miten muut maat ruokkivat lapsensa. Lihavuus nostaa päätään myös Australiassa, erityisesti aikuisten mutta myös lasten keskuudessa.

Dunbabin haluaakin, että mukana kouluvierailulla oleva ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n puheenjohtaja ja yliopistotutkija Sanna Talvia kaivaa hänelle suomalaisten lihavuuskäyriä kännykästään.

Tasmanian kolmannen sektorin toimija on koulukanttiiniyhdistys, jossa aiotaan laatia kouluruokailun laadunparantamisohjelma, johon koulut voivat lähteä vapaehtoisesti mukaan.

– Tarjontaa parannetaan, sanoo Dunbabin.

Suomessa kouluruoan laatu, suuri tuotantomäärä ja se, että lapset annostelevat ruokansa itse sekä istuvat ruokailemassa nauttimassa ruoasta ovat asioita, joita voi viedä tuliaisina Australiaan, toiselle mantereelle.