Olli Turusen uutuussarjakuvassa etsitään Hanko-Hannun surmaajaa

0
Kiskolaisen Olli Turusen uutuussarjakuvassa selvitellään keskiajalla tapahtuneen henkirikoksen tekijää.

Surmapaikalta löytyy yönylinen kalmo ja verinen kirves. Joku on listinyt Hanko-Hannun, mutta kuka? Rikosta ryhtyy selvittelemään kruununvouti Akseli Torkkelinpoika apunaan oppipoikansa Sepeteus ja vaimonsa Paksu-Bertta, toimenkuvaltaan noita.

Näistä asetelmista käynnistyy kiskolaisen Olli Turusen uutuussarjakuva-albumi Maahan lyöty mies. Keskiajalle sijoittuva murhamysteeri avaa samalla Hiidenperä-sarjan, jota Turusen on tarkoitus jatkaa ainakin neliosaiseksi.

Hiidenperä-sarja yhdistää graafisena suunnittelijana työskentelevän Turusen kolme suurta innostuksen kohdetta, historian, fantasiakirjallisuuden ja dekkarit.

– Valitsin dekkarijuonen, koska se on helppo pitää kasassa. Ensimmäisessä osassa on oltava vetävä ja kiinnostava juoni ja selkeä rakenne. Seuraavissa keskityn kuvailemaan elämää keskiajalla. Pyrin historialliseen tarkkuuteen, mutta virheitäkin tulee, koska en ole historian ammattilainen, Turunen kertoo.

Olli Turunen on opiskellut arkkitehdiksi Espoon Otaniemessä silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa. Opintojen aikaan häntä kiinnosti enemmän alan historia kuin tulevaisuus. Siksi sarjakuvan savupirtit pohjautuvat historiallisiin esikuviinsa – yhtä tietoista poikkeusta lukuun ottamatta. Asumusten ikkunoissa on lasiruudut.

– Oikeasti ikkunoiden tilalla oli keskiajalla kellertävää, venytettyä sian rakkoa, mutta lukijat eivät olisi sitä ymmärtäneet, vaan ihmetelleet, mitä kuvissa on, Turunen perustelee.

Maahan lyödyn miehen hahmojen kielenkäyttö on värikästä. Manauksia ja solvauksia piisaa sianliikkiöstä tursaan tuluksiin, ja usein toistuu tokaisu köyrin käyrä kärsä.

Turunen on ammentanut sanavarastoa sekä mielikuvituksestaan että Suomen kansan vanhat runot -teossarjan osasta. Siitä hän on hakenut pohjaa etenkin Bertta-noidan loitsuihin, joita hän on muokannut mieleisikseen. Tähän tyyliin: ”Iske ukko uutta tulta, herra hienoa vitiä! Jyrähytä järven päässä, kajahuta kankahalla!”

Tärkein sarjakuva Olli Turuselle on Asterix, johon hän tutustui tuoreeltaan 1970-luvun alussa koulupoikana.

– Olin tietysti lukenut Aku Ankat, Nakke Nakuttajat ja Teräsmiehet, mutta kun Asterix tuli, mietin, voiko sarjakuva olla näin hyvä ja hauska. Ajattelin jo silloin, että tulen tekemään Asterixia, joka tapahtuu Suomessa.

Ensimmäiset sarjakuvansa Turunen piirsi 1980-luvulla, mutta niiden tekeminen jäi.

– Päätin, että pitää elää välissä, että on jotain kerrottavaa.

Esikoisalbumiaan Turunen teki neljän vuoden ajan. Ensiksi hän tekee sanoituksen eli luonnostelee ruutujen sisällön karkeasti ja kirjoittaa tekstit. Kun juoni on valmis viimeistä sivua myöten, hän aloittaa varsinaisen piirtämisen. Turunen piirtää ja kirjoittaa käsin.

– Kun aloitin ensimmäistä osaa, en ollut edes varma, saanko albumin koskaan valmiiksi. Aluksi piti harjoitella, että viiva löytyy

vuosien tauon jälkeen. Vaikeimpia kohteita kuten Turun linnan jätin tarkoituksella myöhempiin osiin.

Turusella on pitkälti luonnosteltuna jo sarjan kolme seuraavaa osaa. Niistä ensimmäinen, Maisteri Mikaelin maha ja muita kertomuksia Hiidenperästä koostuu 10 sarjakuvanovellista ja taustoittaa Turusen luomia hahmoja kahdessa osassa ilmestyvää Vainolaiset-kokonaisuutta varten. Siinä Hiidenperän kylä saa riesakseen kutsumattomia vieraita Venäjän maalta.

Maahan lyödyn miehen tekemisen Turunen aloitti pääkaupunkiseudulla asuessaan, joten siinä ei vielä Salon seudun historia ole mukana. Turusen suunnitelmissa on kuitenkin tuoda Kiskon Haapaniemen linna ja Horn-suku osaksi Hiidenperän tarinaa.

– Kaksi vuotta meni etsiessä sarjakuvalle kustantajaa. Kustantajat kiittelivät kyllä teosta, mutta vastaus oli aina ei. Sarjakuvan myynti on laskenut viime vuosina, ja kustantamot keskittyvät tunnettuihin tekijöihin.

Turunen ei lannistunut. Hän on tänä vuonna perustanut ystäviensä kanssa Kustannus Kaarne -yrityksen, joka kustantaa vastaisuudessa mahdollisesti muitakin kuin Turusen tekemiä sarjakuvia.

– Laitoimme omat rahat likoon.

Kaupungin kasvatti kotiutui Kiskoon


Neljä vuotta sitten Olli Turunen toteutti pitkän haaveensa. Hän osti omakotitalon maalta ja muutti Kiskon Metolan kylään. Mitään aiempia siteitä hänellä ei paikkakunnalle tai ylipäätään maalla asumiseen ollut.

Kaupan yhteydessä Turusen tila lohkottiin erilleen suuremmasta. Nimeksi hän antoi omalleen Hiidenperä luomansa sarjakuvakylän mukaan.

Nyt hän kasvattaa itse vihanneksensa, ja peurapaistia saa ammuttua melkein pihamaalta.

– Minut otettiin uutena asukkaana avosylin vastaan. Kaikkien kaupunkilaisten halajama yhteisöllisyys on täällä faktaa, Turunen kertoo.

Hän tutustui kiskolaisiin saunomalla Tieksmäki-Metolan kyläyhdistyksen saunassa, jossa kaikki istuvat lauteilla yhdenvertaisina, kuten Turunen kuvailee. Nykyisin hän kuuluu jo kyläyhdistyksen hallitukseen.

Puiden kaatamiseen moottorisahalla Turunen sai opastusta naapurilta. Samainen naapuri tuli poikansa ja traktorinsa kanssa avuksi, kun Turusen kaatama konkelo oli koitua hänen pihasaunansa kohtaloksi.

– Kun puu oli saatu pois, naapuri kysyi, mihin meinasin sen alun perin kaataa. Naapuri huomautti, että niin, siinä suunnassa olisikin ollut sähköjohto, Turunen nauraa.

Jätä kommentti