Runoutta ja rukousta– Riikka Pelon romaanissa seurataan kieltä mykkyyteen asti

0
– Taiteilijuus on sinnikkyyttä tuoda näkymätöntä näkyväksi, tehdä jotain sellaista, mitä maailmassa ei ole koskaan ennen ollut, sanoo kirjailija Riikka Pelo. Kuva: Asko Lehtonen

Kirja herkistää myötäelämisen kykyä ja kykyä toisen kielen ja sisäisen maailman kuulemiseen. Siksi kirjalla on muiden medioiden keskellä oma roolinsa, sanoo kirjailija Riikka Pelo .

– Toki näitä kykyjä tarvitaan myös elokuvien ja pelien äärellä. Kirja antaa kuitenkin laajemman tilan rauhoittua, ja sitä aikamme kaipaa.

Kieli ja sisäinen maailma. Niistä Riikka Pelon romaaneissa on kysymys. Kielestä puhuessaan hän uppoaa nopeasti syvälle; kieli on yhtaikaa runoutta ja rukousta.

Tänä syksynä ilmestyneessä, kunnianhimoisesti nimetyssä Kaikki elävä -teoksessa liikutaan monessa rekisterissä, tutkitaan kielen mahdollisuuksia, luodaan uutta kieltä ja mennään viimeiselle rajalle, mykkyyteen asti.

Kirjan päähenkilöt ovat kaikki omalla tavallaan oikeuksien ja yhteisön ulkopuolella. Yksi heistä on nuori paperiton pakolainen.

– Miten ihminen selviää ilman oman kulttuurinsa ja yhteiskunnan turvaa? Hän kerää eri kielten sanoja ja kirjoittaa, ja sisäisestä kielestä muodostuu suoja. Rakensin hänestä myös runoilija- ja mystikkohahmoa, joka kantaa kansansa, sukunsa ja perheensä täydellistä tuhoa.

Lapsuutta ja nuoruutta Salon seudulla elänyt Riikka Pelo kulkee kirjailijana polkua, joka alkoi Perttelissä Peltoniemenkujalla.

– Siellä ymmärsin työpöydän ääressä, että tätä minä haluan tehdä. Mummo ihaili kirjailijoita, ja hänestä kirjallinen maailma oli mahdollinen.

Alakoulun opettajat kannustivat ja antoivat tilaa taiteellisuudelle.

– Minun ei tarvinnut luopua runoudesta kouluun mennessäni.

Riikka Pelo viittaa Boris Pasternakin toteamukseen, että lapsuudessa eletään runouden kieltä, ja kun lapsuus loppuu, alkaa proosan kieli. Muun muassa tätä taitekohtaa Pelo käsitteli Finlandia-palkitussa Jokapäiväinen elämä -romaanissa.

Boris Pasternak oli runoilija, mutta hänet tunnetaan parhaiten romaanistaan Tohtori Zivago. Riikka Pelo taas on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun uusien medioiden koulutusohjelmasta, mutta hänet tunnetaan romaanikirjailijana.

Tosin Kaikki elävä oli alunperin tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi.

– Proosa on minulle rakkain laji. Tutkin siinä tiettyjä olosuhteita ja niihin liittyvää kielellistä olemista. Itse romaanikin on minulle jatkuvasti tutkimuskohde. Kirjoittamista aloittaessani en päätä, että teen tietynlaisen teoksen. Lähden oletuksista ja asetelmista ja katson, mitä niistä löytyy. Tutkin henkilöitä kielen kautta.

Riikka Pelo kuvaa nykyaikaa, ”jossa kieltä käytetään väkivaltaisesti rajaamiseen ja ulos sulkemiseen”.

– Huomasin haluavani näyttää, että kieli voi myös auttaa ja sillä voi tehdä hyvää.

Kirjailijan tehtävä on Pelon mukaan tutkia elämän näkymättömiä ja raskaita asioita, mutta myös ihmisen kykyä suojautua ja selvitä.

– Hyvin niukoissa ja raskaissa olosuhteissa meistä löytyy ihmeellisiä voimia ja kykyjä. Ne saattavat liittyä kieleen, jonka me jaamme ja jolla me rakennamme todellisuutta.

Riikka Pelo aloitti tänä syksynä Taideyliopistossa kirjoittamisen professorina. Muut kirjoittamisen maisteriohjelman professorit ovat Mikael Brygger, Antti Salminen ja Jussi Valtonen .

Pelo ja Valtonen keskittyvät proosaan, Brygger digitaaliseen kirjoittamiseen ja Salminen taiteidenvälisyyteen.

Pelo on taiteilija, joka kouluttaa taiteilijoita. Häneltä sopii kysyä, mikä on taiteilija ja mitä on taiteilijuus?

– Taiteilijalla on halu, kyky ja pakko omistautua mahdottomille ja hyödyttömiltä vaikuttaville projekteille. Hän menee kuvittelussaan äärimmäisyyksiin ja hän jaksaa uskon puutteen keskelläkin työskennellä materiaalinsa kanssa niin, että saa sen jaettua muiden kanssa.

– Taiteilijuus on sinnikkyyttä tuoda näkymätöntä näkyväksi, tehdä jotain sellaista, mitä maailmassa ei ole koskaan ennen ollut.

Peruskoulun jälkeen Riikka Pelo lähti Salosta Helsinkiin taidelukioon. Mustatukkainen ja mustahuulinen teini fanitti The Cure -yhtyettä. Viime kesänä hän näki Robert Smithin kumppaneineen Flow-festivaaleilla Helsingissä.

Pelon ja Curen suhde voisi olla läheisempikin. 1990-luvun alussa Riikka Pelo lauloi tsekkoslovakialaisessa yhtyeessä, jonka piti esiintyä Curen kiertueella.

– Se ei toteutunut, mutta nyt voisin kirjoittaa romaanin tytöstä, joka pääsi Curen lämppäriksi.

  • Riikka Pelo
  • Syntynyt Helsingissä 1972, asuu Helsingissä ja Porvoossa.
  • Asui lapsena ja nuorena Perttelissä ja Salossa.
  • Taiteen maisteri.
  • Taideyliopiston kirjoittamisen professori.
  • Finlandia-palkinto 2013 romaanista Jokapäiväinen elämämme.
  • Muut teokset: Taivaankantaja 2006, Kaikki elävä 2019.
  • Perhe: kaksi omillaan elävää aikuista poikaa, kissa sekä avopuoliso.

Jätä kommentti