Someron kirjaston väki kantoi tiistai-iltana hiki päässä lisää tuoleja parvelle, kun yleisöä lappoi sisään kuulemaan Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Teemu Keskisarjan vetävää esitelmää.

– Ainoa historioitsija, jota jaksan kuunnella, myönsi eräskin paikalla ollut.

Useita historiallisia teoksia julkaisseen Keskisarjan kirjat kertovat kuolleista ihmisistä. Elävät eivät häntä niinkään kiinnosta. Keskisarja kuuluu Suomen luetuimpiin historioitsijoihin, jonka aiheet ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista sotahistoriaan ja fennomaniasta suomalaisen suurteollisuuden syntyyn.

– Teen työkseni kirjoja ja kierrän puhumassa historiasta. Yliopistolla en opeta mitään, Teemu Keskisarja kertoo. Kuva: SSS/Marko Mattila

Vantaan Korsossa kasvanut Keskisarja oli jo pienenä ahkera kirjastopalvelujen käyttäjä. Jos hän ei ollut kirjastossa, hän kulki hautausmaalla lukemassa nimiä hautakivistä. Nykyään hän työskentelee Helsingin kirjastoissa, sillä työhuonetta hänellä ei ole.

– Keskityn parhaiten yleisön paineessa, hän kertoo ja huomauttaa, että yksinään työhuoneella olisi myös vaarana upota internetiin tai alkaa selailla älypuhelinta.

Shakki oli Keskisarjan elämän tärkein asia parinkymmenen vuoden ajan ja kilpailuissa oppi keskittymään väkijoukon valvovan silmän alla.

Keskisarjan mielestä puheet kirjan kuolinkouristuksista ovat liioiteltuja, vaikka kirjojen myynti putoaakin kymmenen prosentin vuosivauhtia.

– Hyvälle tarinalle on aina kysyntää, hän korostaa, mutta myöntää kirjallisuuden haasteiden olevan haudanvakavia.

Keskisarja sanoo kirjailijoiden ja kirjastojen suurimpana haasteena olevan ihmisten vapaa-ajan käyttötapojen ääretön laajentuminen ja internet, josta historioitsijalla ei ole paljon hyvää sanottavaa.

– Eletään muka tietoyhteiskunnan aikaa ja internet tuo ihmisen ihmisen luokse. Se on hölynpölyä! 60–70 prosenttia internetin hakusanoista liittyy pornografiaan tai muuhun keinoelämään eikä sosiaalinen media luo siltoja ihmisten luokse, vaan uhkaa kaikenlaista järjellistä toimintaa, Keskisarja täräyttää.

Ensimmäistä kertaa elämässään Somerolla käymässä ollut Teemu Keskisarja kertoi yleisölle muun muassa kirjailija Aleksis Kiven elämästä ja urasta, josta hän on kirjoittanut elämäntarinan Saapasnahka-torni.

– Ilman kirjastolaitosta Kivi olisi jäänyt runonlaulajan tasolle.

Keskisarja päättelee, että puhekieli oli Kiven aikaan 1800-luvulla paljon rikkaampaa kuin nykyään. Kivi kuunteli puhetta kestikievareissa ja muualla kansan parissa ja onnistui siirtämään kielen kirjoihinsa, jotka elävät edelleen. Keskisarja muistuttaa, että tuolloin asiat oli pakko saada perille sanakäytöllä ja kyetä ilmaisemaan asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi: kertoa kulkuohjeet kilometrien päähän niin, että ne pysyivät mielessä tai onnistua hurmaamaan ihastus, jonka tapasi vain kerran kuussa kirkolla.

– Ilman sattuvan sanomisen kykyä ei silloin selvinnyt mistään. Vain puheliaimmat pääsivät jatkamaan sukua 1800-luvulla.

– 1800-luvulla puhekieli oli paljon rikkaampaa kuin nykyään. Ilman sattuvan sanomisen kykyä ei selvinnyt mistään, Keskisarja sanoo. Kuva: SSS/Marko Mattila

Someron kirjastoon kokoontui tiistaina pitkälti toistasataa ihmistä, jotka halusivat kuulla Keskisarjan näkemyksiä historian käänteistä. Yleisö tarttui vilkkaasti myös mahdollisuuteen esittää kysymyksiä luennon päätteeksi. Valtaosa niistä koski talvisotaa.

– Talvisodan alku ei liittynyt mitenkään Leningradin turvallisuuteen eikä sitä olisi vältetty missään neuvottelupöydässä. Neuvottelujen korostaminen on älytön suomalainen piirre. Kyse oli Tornionjoesta ja Neuvostoliiton halusta valloittaa koko Suomi, Keskisarja toteaa.

Hän sanoo, että Viipurin menetys ottaa häntä aivoon joka päivä.

Keskisarja muistuttaa, että toinen maailmansota alkoi, kun Neuvostoliitto, Saksa ja Japani kävivät pienten kansallisvaltioiden kimppuun tavoitteenaan saada suurvallalle suurvallan rajat. Sota myös ratkesi suurvaltojen pelipöydässä.

Keskisarja kiertää puhumassa historiasta erilaisissa paikoissa sadan keikan vuosivauhtia. Salon seudulla hän esiintyy seuraavan kerran marraskuun alussa Marttilassa.

Teemu Keskisarja esitelmöi Marttilan kirjastossa (Härkätie 723, Marttila) maanantaina 4. marraskuuta kello 18.

SUOMEN LUETUIMPIA

 

Teemu Keskisarja

Historioitsija, tietokirjailija ja yrittäjä syntyi Helsingissä 5.8.1971.

Väitöskirja vuodelta 2006 käsitteli perversioita, oikeuselämää ja kansankulttuuria 1700-luvun Suomessa otsikolla Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa.

Uusimmat teokset ovat syyskuussa ilmestynyt Murhanenkeli – Suuren Pohjan sodan ihmisten historia sekä yhdessä Markku Kuisman ja Kai Häggmanin kanssa kirjoitettu 1939 , joka ilmestyi lokakuun alussa.

Sai UKK-palkinnon ja Kainuun kirjallisuuspalkinnon teoksesta Raaka tie Raatteeseen (2012).

Toimii myös matkaoppaana Vanhassa Suomessa ja etenkin Viipurissa. Kohteina ovat pääkallonpaikat, taistelutantereet, hylätyt haudat ja kadotetut kartanot.

Paukkula

Keskisarja on täysin oikeassa siinä, että syksyn -39 neuvottelut olivat vain NL:n harhautus. NL yritti juonia ilmaiseksi itsensä läpi kesän aikana linnoitetusta pääasemasta. Sotilasvoimin sen läpäisy kesti sitten 2.5 kk eikä silloin ollut kyse enää maan valtaamisesta, vaan yrityksestä edetä ennen rospuuttoa Viipuriin.

Talvisodan syy oli molotov-ribbentropp -sopimus, jossa Saksa ja NL kirjallisesti sopivat aseveljeydestä. Tätä sopimusta Kreml yritti jälikäteen ”sokeroida” väittämällä, että näki tuolloin ajassa 2 v eteenpäin. Tosin v. 1941 kesällä Kreml ei yllättäen nähnyt yhtään mitään, vaan Saksa yllätti sen täysin, mikä todistaa nämä ”ennaltanäkemiset” jälkikäteen keksityiksi.