Turussa ja Salossa kasvatettu ViLLE valtaa suomalaiskouluja ja maailmaa

0
Aidinkielen opettaja Piia Ukura ja Armfeltin koulun ysiluokkalainen Viljami Nieminen keskustelevat ViLLE-opetusohjelman käytöstä. Käynnissä on digiavusteinen kielenhuollon opiskelu.

Ysiluokkalaiset ovat hiljaisia. Kuuluu vain näppäimistöjen ratinaa. Armfeltin yläkoululaiset tekevät työtä Villen kanssa keskittyneesti.
– Käytän Villeä pääasiallisena opetusalustanani kieliopin ja kielenhuollon harjoittelussa, joskus teetän sillä myös kokeita, kertoo äidinkielen Ville-opettaja Piia Ukura.
Ysiluokkalaiset pänttäävät suomen kielenhuollon sääntöjä, mutta uudella tavalla. He tekevät tehtäviä tietokoneen ViLLE-nimisen oppimisjärjestelmän avulla. Ohjelma tarkastaa vastaukset ja antaa heti palautetta. Joskus myös rakentavaa kannustusta, tyyliin: Hei hienosti meni! Mutta kannattaa ehkä vielä kerrata yhdyssanasäännöt…
– Muutaman vuoden takainen Ville-koulutus istui minulle todella hyvin: olin aina toivonut, että olisi maksuton ohjelma-alusta, jota voisi hyödyntää opetuksessa. Että kone voisi tehdä sitä, minkä se parhaiten osaa, ja itse voisin keskittyä opetuksessa siihen, mitä kone ei pysty tekemään, Piia Ukura sanoo.
Opintopolkua ei tuolloin vielä yläkoulujen äidinkieltä varten ollut olemassa. Niinpä Ukura kokosi kollegoistaan Armfeltistä ja Hermannista kuuden opettajan tiimin Villelle materiaaleja kehittämään.
– Ei tämä vielä valmis ole, ja mutkia on matkan varrella ollut. Mutta uskon, että ongelmat selätetään, Ukura sanoo.
Ukuran mukaan äidinkielessä tietokoneita voi hyödyntää parhaiten kieliopissa ja kielenhuollossa, mutta ei esseiden kanssa.
– Tietokone ei ymmärrä vivahteita eikä tyyliasioita.

Ville on kasvanut hurjaa vauhtia. Digitaalisen oppimisympäristön käyttäjiä on Suomessa jo yli 250 000 oppilasta ja yli 10 000 opettajaa. Vuosi sitten Villeä käytti 150 000 oppilasta. Yksin syyskuussa tehtäviä palautettiin ennätykselliset yli kaksi miljoonaa kertaa.
Villeä käytetään jo joka koulutustasolla, varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Opintopolkuja ja tehtäviä on matematiikassa, kielissä ja ohjelmoinnissa. Tutkimusten mukaan Ville parantaa oppimistuloksia ja on opiskelijoiden mielestä hauska sekä hyödyllinen työkalu.
Ja nyt Ville tähyää maailmalle: se tekee tuloaan oppilaitoksiin 32 eri maassa, muun muassa Thaimaassa, Ruotsissa ja Hong Kongissa.

Saloa voi väittää Villen toiseksi kotikaupungiksi, sillä Villen opintopolkuja äidinkieleen ja matematiikkaan on hyvin merkittävissä määrin kehitetty Salon opetustoimen ja opettajien avulla.
– Salo ja salolaiskoulut- ja opettajat voivat olla aidosti ylpeitä roolistaan opintopolkumateriaalien kehittämisessä. Villeä käytetään jo suurimmassa osassa Salon kouluista – Salo on ihan käyttöasteen kärkipäässä yhteistyömme takia, vahvistaa Turun yliopiston ViLLE-tiimin opetusteknologi Tomi Rautaoja.
– Uskomme, että tämä on uranuurtavaa työtä, Rautaoja lisää.
Villen rakenne ja ohjelmointi on kehitetty Turun yliopiston oppimisanalytiikan keskuksessa. Opettajista, tutkijoista ja ohjelmoijista 25 ihmisen tiimiksi kasvanut joukko kehittää analytiikkaa, oppimisteknologioita ja niiden pelillistämistä.
– Tarkoitus on, että Villessä on kivat grafiikat, pokaaleita ja muita hauskoja motivaattoreita, Rautaoja sanoo.

Yhteistyö Salon koulujen ja Turun yliopiston kanssa käynnistyi jo 2010-luvun alussa. Vuonna 2014 Villen varhaisia versioita alettiin tuoda vahvasti mukaan perusopetukseen.
– Yhteistyö alkoi matematiikasta ja se laajeni äidinkieleen. Nyt Ville on laajentunut valtakunnalliseksi ja merkittäväksi askeleeksi oppimisanalytiikan hyödyntämisessä, sanoo Salon lasten ja nuorten palveluiden johtaja Pia Setälä.
Villeä on kehitetty opetushallituksen ja yliopiston varoin, minkä takia se on suomalaisoppilaitoksille ilmainen. Ulkomailla asia on toisin: sinne oppimisjärjestelmää myy yliopiston osaomistama Eduten Oy.
Kuuluisan suomalaispedagogiikan ja digiteknologian yhteen niputtaminen ja myyminen maailman kouluille voinee kehkeytyä kaupallisesti isoksikin menestykseksi?
– Olemme tosi pitkällä oppimisanalytiikassa kilpailijoihin verrattuna. Uskoisin, että olemme viiden vuoden kuluttua aika paljon kuuluisampia, Tomi Rautaoja arvelee.

Turun yliopiston Ville-tiimin opetusteknologit, Tomi Rautaoja ja Eero Suvanto, vierailevat Salon kouluissa ja kouluttavat opettajia Villen käyttöön. Edistyneet opettajat voivat perehdyttää kollegojaan ilmaiseksi.
– Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia. Me saamme tehtyä aiheesta tutkimusta ja opettajat varmistavat, että opintopolkujen pedagogiikka on kohdallaan, Rautaoja sanoo.
Kriitikot pelkäävät, että kirjat ja opettajat katoavat luokista ja lapset tuijottavat entistä enemmän ruutujaan yksin.
Rautaoja korostaa, ettei opettajilta ole tarkoitus viedä leipää suusta eikä korvata kirjoja ja oppitunteja koneilla. Villeä suositellaankin alakouluissa käytettäväksi opetuksen tukena kerran viikossa per aine.
– Uuden teknologian rooli kasvaa koko ajan opetuksessa, mutta me haluamme tuoda tähän maalaisjärkeä: että tietokoneita käytetään siihen, missä ne ovat hyviä, kuten tehtävien tarkistuksessa. Ville ei korvaa opettajia, vaan on heille hyvä työkalu, Rautaoja sanoo.

 

Onko ViLLE IHQ?

Onko Ville kiva? Kysytään asiasta käyttäjiltä, Armfeltin ysiluokkalaisilta – varmuuden vuoksi nimettömillä paperilapuilla.
Tulos on Villelle mairea: 14 oppilaan ryhmästä 11 mielestä Ville on kiva. Kahden mielestä jees tai ok. Yhden mielestä se on kiva välillä, kunhan ei tule ongelmia.
Kukaan ei – edes nimettömänä – teilannut Villeä!
Ysiluokkalaisten palautteissa kiitellään Villeä monesta asiasta: välittömästä palautteesta, vaihtelusta muuhun opetukseen, nykyaikaisuudesta, hauskasta ja pelillisestä tavasta oppia, tehokkuudesta, mahdollisuudesta edetä omaan tahtiin itsenäisesti, ja siitä, että voi käyttää kirjoittamiseen näppäimistöä.

Risujakin Ville saa. Tekniset ongelmat (mm. kirjautuminen) mainitaan yli puolessa palauteista. Lisäksi ohjelmaa moititaan joskus sekavaksi ja tehtäviä epäselviksi; todetaan, että joskus löytyy vääriä vastauksia eikä kone-Ville osaa arvioida kaikkia vastauksia. Lisäksi Villeä käytettäessä ruutuajan määrä kasvaa ja saattaa päätä, silmiä ja käsiä alkaa särkeä.
– Villessä on omat ongelmansa, ja on siksi hyvä, ettei se ole ainoa opiskeluväline, tiivistää yksi ysiluokkalainen, jonka mielestä Ville kaikkensa kuitenkin on kiva.

Armfeltin kasiluokkalaiset Ida Mäkiranta (vas.) ja Senni Vanamo ovat jo ViLLE-pioneerejä ja osaltaan auttaneet sen sisältöjen kehittämistyössä.

Kasiluokkalaiset Senni Vanamo ja Ida Mäkiranta ovat jo Ville-veteraaneja ja ensimmäisiä yläluokille suunnatun äidinkielen opetuspolun käyttäjiä. He ovat pioneereina osallistuneet Villen parantamiseen ja epäkohtien osoittamiseen.
– On niitäkin semipaljon ollut, tytöt sanovat.
Tytöt olivat myös mukana Villen kautta pidetyssä ensimmäisessä äidinkielen ”testi”kokeessa.
– Pisteytyksessä oli haasteita, Suvanto sanoo.
Syynä oli tietokoneen rajallinen tajunta: vastaukset ovat joko täysin oikeita tai täysin vääriä, eikä kone anna pisteitä melkein oikeista vastauksista.
– Otin tämän huomioon arvostelussa, opettaja Piia Ukura sanoo.
Muuten tytöt kehuvat uutta opiskelutapaa.
– Se on hyvä. Helpompi, nopeampi ja hauskempi tapa oppia kuin vihkon kanssa opiskelu, sanoo Senni Vanamo.

Äidinkielen opiskelua Armfeltin koulussa vuonna 2019. Turussa koodattua ja Salon kouluista paljon toimivaa sisältöä opintopolkuihinsa ja harjoitteisiinsa saanut ViLLE-oppimisympäristö on valloittamassa Suomen lisäksi jo muuta maailmaa.
ViLLE näyttää muun muassa tältä, ainakin äidinkielen kielenhuollon tunnilla.