Suosikkikirjailijaksi sattumalta – Kaari Utrio mursi urallaan monia ennakkoluuloja

2
– Olin kirjailijana 1970- ja 1980-luvuilla pohjasakkaa, koska kirjoitin naisista naisille, kirjani olivat viihdyttäviä ja myivät hyvin, Kaari Utrio huomauttaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kirjailija Kaari Utrio on saanut valtavasti sähköpostia, kirjeitä ja kortteja lukijoiltaan ilmoitettuaan elokuussa lopettavansa uransa. Vuosikymmeniä Suomen suosituimpiin kirjailijoihin kuulunut Utrio ehti kirjoittaa 50-vuotisen uransa aikana 34 romaania ja parikymmentä historiallista teosta.
Utriosta ei koskaan pitänyt tulla kirjailijaa, vaan historian tutkija.
– Ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin seitsemänvuotiaana oli Jokamiehen maailmanhistoria. Kun luin kirjan ensimmäisen lauseen, olin aivan myyty, Utrio kertoo.
Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Utriolla oli vain yksi vaihtoehto. Hän haki lukemaan historiaa Helsingin yliopistoon.

Opintojen jälkeen Utrio suunnitteli täysillä uraa yliopistomaailmassa, kun eteen tuli tilaisuus tienata vähän taskurahaa. Häneltä pyydettiin historiallista jatkokertomusta Eeva-lehteen, jossa hänen äitinsä oli toimittajana.
– Kirjoittaminen oli tosi helppoa. Niinpä päätin, että kirjoitan ennen historian väitöskirjaa yhden kirjan, jotta voin ostaa pulsaattorikoneen.
Näin syntyi Kartanonherra ja kaunis Kirstin vuonna 1968. Kirja oli menestys, joten Utrio kirjoitti toisen kirjan, sitten kolmannen, neljännen ja viidennen, mutta ajatteli samalla kaiken aikaa palaavansa yliopistoon. Sitten tuli vuosi 1973, ja Utrio sai valtion kirjallisuuspalkinnon.
– Silloin vasta ymmärsin, että olen kirjailija ja jään kirjailijaksi.

Utrio oli urallaan tottunut ja sai myös valtionpalkinnon jälkeen edelleen tottua monenlaiseen vähättelyyn.
– Olin nainen, joka kirjoitti naisista naisille. Se ei ollut kunnon kirjallisuutta.
Asiaa pahensi Utrion kirjojen hyvä myynti:
– Kaikki mikä oli suosittua, oli kaupallista roskaa. Kirjojen piti muuttaa maailmaa, ei viihdyttää. Kulttuuripiirejä kiusasi myös se, että annoin takaisin, jos naiskirjailijoita pilkattiin.
Utrio alkoi saada arvostusta vasta Eevan tyttärien ilmestyttyä vuonna 1984. Klassikoksi nousseen ja monelle kielelle käännetyn eurooppalaisen naisen, perheen ja lapsen historian saaminen painettavaksi ei ollut kuitenkaan helppoa.
– Tammen talousjohtaja totesi, että ketä nyt naisten historia voisi kiinnostaa. Niinpä laitoimme kirjan painokuntoon alkeellisissa oloissa Somerniemellä entisessä saunassa.
Utrio huomauttaa, että lopullinen kulttuurielämän vapautuminen tapahtui vasta 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua.
– Sitä ennen pieni piiri päätti, mikä on kulttuuria. Ajattelu oli hyvin ahdasmielistä ja kapeaa.

Historiallisten romaanien tekijänä Utrio on voinut yhdistää kirjoittamisen ja rakkautensa historiaan.
– En olisi koskaan alkanut kirjailijaksi ilman tätä historiallista puolta, huomauttaa Utrio, joka on ollut aina hyvin tarkka kirjoissaan siitä, että historialliset faktat ovat oikein.
Historian lisäksi hänellä on ollut palo naisten aseman parantamiseen.
– Minusta tuli feministi jo lapsena, sillä isoäitini oli naisasianainen.
Utrio oli valtavirtaa vastaan jo historian laitoksella nuorena opiskelijana. Häntä kiinnosti naisten, perheiden ja lasten historia, kun oikea arvostettu tiede tutki valtaapitäviä miehiä.
– ”Naisten historia, eihän sillä ole mitään merkitystä”, minulle sanottiin vielä Eevan tyttärien ilmestyttyäkin. Vielä 1980-luvullakin vain miesten historiaa pidettiin arvokkaana ja tärkeänä.

Suomalaisen naisen aseman muutoksen isoksi vuosikymmeneksi Utrio nostaa 1980-luvun. Silloin tuli tasa-arvolaki ja naispappeus, yliopistoissa alkoi naistutkimus ja säädettiin sukunimilaki, joka antoi naiselle oikeuden pitää oma nimensä.
– Tasa-arvolaki toisaalta suututti minua valtavasti. Sen, että kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia, piti olla itsestään selvää jo perustuslain perusteella. Näin ei kuitenkaan ollut, joten erillistä lakia tarvittiin.
Utrio muistuttaa, että naisten elämässä tapahtunut muutos ei ole pikku juttu:
–  Kyseessä on suurin yhteiskunnallinen muutos viimeiseen 170 vuoteen.

Kaari Utrion kirjoja on myös käännetty paljon eri kielille. Ella Nyman ja Alma Lehmusketo kiinnostuivat Suomen historiasta Utrion kirjojen myötä. Kuva: SSS/Minna Määttänen.

Utrion omassa elämässä tapahtui iso muutos vuonna 1975, kun hän muutti miehensä Kai Linnilän kanssa Helsingistä Somerniemelle.
– Ostimme itsellemme kesämökin, mutta kuukauden päästä kaupasta Kai soitti keskeltä remonttia ja sanoi, että muutetaan tänne kokonaan.
Moni muukin taiteilija muutti tuolloin maalle, mutta moni myös palasi takaisin kaupunkiin. Utrio ja Linnilä jäivät.
– Sopeutuminen oli todella helppoa. Tarvitsimme naapureilta valtavasti apua ja saimme sitä aina. Olimme siitä äärettömän kiitollisia, Utrio toteaa.
Pariskunta halusi myös oppia itse maaseudun töitä.
– Otimme muutaman lampaan, pari possua ja kanoja. Eläimet olivat pääosin Kain vastuulla. Itse tarkkailin sikoja ihan paniikissa Kain ollessa poissa, sillä olin lukenut Sikojen taudit -kirjan.
Muutaman vuoden kuluttua he luopuivat eläimistä.
– Totesimme, että meidän on parempi keskittyä siihen, mitä osaamme. Eläintenpito opetti kuitenkin arvostamaan viljelijöiden työtä.
Kai Linnilä menehtyi äkillisesti työmatkalla runsaat kaksi vuotta sitten. Pariskunta ehti olla yhdessä 42 vuotta.
– Olimme aina yhdessä, joten elämänmuutos oli valtava. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet todella raskaita ja niihin on kuulunut myös itsetuhoisia ajatuksia. Vaikeita hetkiä on edelleen, mutta onneksi oma perhe, Amanitan työyhteisö ja ystävät ovat lähellä. He kantavat ja tukevat.

Kaari Utrio sytytti palon historiaan
Seuraneidissä on jotakin tosi viehättävää. Se kolahtaa aina.
– Rautaliljan päähenkilö teki vaikutuksen. Hän pystyi teoillaan vaikuttamaan ympäristöönsä ja kohtaloonsa toisin kuin tuon ajan naiset yleensä.
Somerolaisten Ella Nymanin ja Alma Lehmuskedon puheissa vilahtelevat Kaari Utrion romaanien yksityiskohdat. 19-vuotiaat identtiset sisarukset ovat muutaman viime vuoden aikana ahmineet kirjailijan lähes koko tuotannon.
– Löysimme Utrion kirjat peruskoulun 7. luokalla. Ne ovat niin kiehtovia, että meillä molemmilla on myös kirjahyllyssä lähes kaikki hänen teoksensa.

Historian tarkat kuvaukset ja Utrion luomat tarinat ovat sytyttäneet kaksikossa myös palon Suomen historiaa kohtaan. Someron lukiossa opiskeleva Ella aikoo hakea ylioppilaaksi pääsyn jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa.
– Se on minulle ainoa vaihtoehto.
Alma opiskelee leipuri-kondiittoriksi Salon ammatillisessa oppilaitoksessa, mutta historia kuuluu tiukasti hänen vapaa-aikaansa.
– Pidän valtavasti myös Utrion historiallisista tietokirjoista. Eevan tyttäret on minulle ehkä se kaikkein tärkein hänen tuotannostaan.
Somerniemellä asuvilla Ellalla ja Almalla on myös kolmoissisko Vilma. Tieto saa Kaari Utrion kaivamaan välittömästi esiin kiinnostavan ja inhimillisen yksityiskohdan historiasta.
–  1700-luvun jälkipuoliskolla Suomenlinnan upseerin rouva synnytti kolmoset, joista jokainen jäi henkiin. Se oli tuohon aikaan valtava ihme.

 

Kaari Utrio muutti miehensä Kai Linnilän kanssa Helsingistä Somerniemelle vuonna 1975. – Ostimme talon kesäasunnoksi, mutta päätimme jo kuukauden kuluttua muuttaa tänne pysyvästi, Utrio kertoo. Linnilä menehtyi yllättäen viime vuoden syksyllä. Kuva: SSS/Minna Määttänen.

 

Historioitsija on ällistynyt kaikesta kaunasta ja inhosta
”Mitä paremmin voimme, sitä vihaisempia olemme.”

Kaari Utrio tuntee hyvin ihmisten arjen historian vuosisatojen taakse. 77-vuotias kirjailija on ymmällään nykyajan ilmiöiden edessä.
– Me voimme paremmin kuin koskaan ja olemme kansana rikkaampia kuin koskaan, mutta silti ihmisissä on valtavasti kaunaa, vihaa ja inhoa. Ällistyttävää, että mitä paremmin ihmisistä pidetään huolta, sitä vihaisempia he ovat, Utrio huomauttaa.
Utrio ihmettelee varsinkin internetin keskustelupalstoilla näkyvää raivoa. Samalla hän suree nykyihmisen empatian puutetta.
– Toisen ihmisen asemaa ei osata tai haluta ymmärtää. Myötätunnon sijasta halveksitaan, tuomitaan, syytetään ja lyödään lyötyä.
Utrio korostaa, että suomalaisuuden ja suomalaisten voima on ollut kautta historian yhteisöissä ja keskinäisessä luottamuksessa.
– Nyt tämä luottamus toiseen ihmiseen on alkanut horjua.

Empatian puutteesta päästään yleissivistykseen. Utrio on yleissivistyksen tilasta äärimmäisen huolissaan.
– Yleissivistys tarkoittaa sitä, että sinulla on jonkinlainen tietämys maailmasta ja ihmisten asemasta siinä. Siihen kuuluu se, että ihmisellä on joku tuntemus erilaisista ihmisryhmistä ja siitä, miten muut elävät. Yksi tärkeä osa yleissivistystä ovat käytöstavat. Tuntuu, että nyt tällä kaikella ei ole mitään arvoa.
Utrio kasvoi itse ylemmässä keskiluokassa, jossa yleissivistystä korostettiin.
– Minun nuoruudessani yleissivistys ei ollut kaikkien ulottuvilla. Nyt näin olisi koululaitoksen tasa-arvoistumisen ja hyvinvoinnin kasvun myötä, mutta tilaisuutta ei käytetä hyväksi.
Utrio hämmästelee julkisuudessa näkemiään kommentteja, joissa yleissivistyksen merkitystä väheksytään.
– Sanotaan, että yleissivistys on yhden Google-haun päässä. Siellä on kuitenkin vain yksittäistä tietoa. Ilman yleissivistystä et pysty arvioimaan löytämääsi tietoa.

Utrio korostaa, että yleissivistykseen kuuluva laajempi käsitys maailmasta ja elämästä on äärimmäisen tärkeä nykyajan uutistulvassa. Tulvassa, jossa tarjolla on myös paljon tarkoituksella tuotettua valheellista tietoa.
– Yleissivistyksen avulla pystymme asettamaan yksittäiset tiedot laajempaan kuvaan ja kehykseen. Tämä auttaa arvioimaan, onko tieto ja uutinen oikein vai valhetta.
Utrio painottaa, että laajojen kokonaisuuksien hallinta ei ole menettänyt merkitystään yksilön menestymisen reseptinä, vaikka lyhyet viestit ja pirstaleinen tieto tuntuvat hallitsevankin nykyaikaa.
– Ne, jotka osaavat hallita ja lukea suuria kokonaisuuksia, saavat johtopaikkoja.

Kaari Utrio eli itse lapsuutensa kirjojen ja lehtien keskellä. Hänen molemmat vanhempansa olivat toimittajia, joskin isä siirtyi myöhemmin julkaisuyhtiö Tammen toimitusjohtajaksi.
– Meille tuli useita lehtiä: Helsingin Sanomat, Uusi-Suomi, Suomen Sosialidemokraatti, Suomen Kuvalehti, Kotiliesi… Lisäksi tilattiin länsimaisia lehtiä neuvostopropagandan vastapainoksi.
Utrio luki lapsesta saakka innokkaasti lehtiä. Hän myös teki kahden veljensä kanssa omaa lehteä.
– Joka vuoden lopussa teimme lehden, jossa kerrottiin Utrion perheen elämästä ja siitä, mitä oli vuoden aikana tapahtunut.

Utrio muistuttaa, että sanomalehdillä oli iso merkitys suomalaisten lukutaidon kohentumiseen 1900-luvun alussa.
– Uskonnolliset kirjat kuten Katekismus oli usein opeteltu ulkoa, joten yleinen lukutaito ei ollut kovin hyvä. Kun sanomalehdet alkoivat yleistyä, ihmiset halusivat lukea uutisia. Sanomalehdet antoivat ihmisille voimakkaan motivaation parantaa lukutaitoaan.
Sanomalehtien juttuja myös janottiin.
– Kaikilla ei ollut varaa tilata omaa lehteä, mutta lehti käytiin lukemassa siellä, mihin se tuli. Tämä päti myöhemmin myös aikakauslehtiin. Yhdellä Kotiliedellä saattoi olla kymmeniä lukijoita, kun lehti kulki tuttavalta tuttavalle.

2
Jätä kommentti

2 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
2 Comment authors
Kiitollinen

Upea ura ja hieno vaikuttaja. Kuinka moni lukija onkaan saanut innoituksen historiaan Utrion kirjojen ansiosta. Itse olen löytänyt historian juuri samoin kuin jutussa haastatellut nuoret. Vasta nyt minulle valkeni se, kuinka paljon sisua on Kaari Utrio tarvinnut urallaan. Onneksi hänellä on sitäkin riittänyt.

Viisaita ajatuksia

Viisaasti Kaari Utrio kuvailee myös nykyajan vihaa, raivoa ja myötätunnon puutetta. Usein ihmettelee samaa itsekin. Jopa suurimman surun kohdannutta lyödään alas.