Hilman perhe on kuin Sortin sakki

0
Tilda Rönkön ympärille ovat kokoontuneet Sylvi Pulkkinen (edessä), Milja Nuorkivi ja Sirja Pulkkinen (oikealla). Sohvalla istuu Mikko Pulkkinen ja takana seisovat Tuula Pulkkinen, Tarmo Rönkkö, Heta Rönkkö, Tommi Rönkkö, Taisto Rönkkö ja Ville Markku Pulkkinen.

Tuula on tullut Mikon kanssa edellisenä päivänä laittamaan ruokia. Taisto on saapunut aamulla Hetan kanssa, samoin Tommi ja Tarmo.

Eteisessä halataan ja toivotetaan tervetulleeksi Ville, Markku ja Milja sekä tytöt Sylvi ja Sirja. Petrin porukan puuttumista harmitellaan, mutta minkäs sairastumiselle voi. Viiden hengen perhe potee kotona Porvoossa.

Siis ketkä ja missä?

Salon Seudun Sanomista Hilman pakinoita lukevat tunnistavat oitis, että koolla ovat Rönköt ja Pulkkiset. Kaikkien mummi, Tilda Rönkkö, on kirjoittanut hänen ja edesmenneen ukin, Toivo Rönkön, perheen elämästä 45 vuotta.

– Jos tiedät Sortin sakki -sarjakuvan, niin me olemme vähän kuin se. Homogeeninen, mutta kaikki yksilöitä hyvässä mielessä, Taisto Rönkkö sanoo.

Ydinperhe on 16 jäsenen katras. Pieni porukka pitää yhtä. Mummin mukaan kuin muskettisoturit konsanaan: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

– Me olemme hirveän sopuisia, painimme salaa, avainasiakaspäällikkönä työskentelevä Rönkkö sanoo ja nostaa hauskasti kulmiaan.

Tilda Rönkkö kirjoittaa pakinoissaan arjen sattumuksista rehellisesti. Sävy on lämminhenkinen, mutta tarpeen vaatiessa kipakka.

Kertaakaan kukaan ei ole kieltänyt kirjoittamasta perheen asioista.

– Elämä on ihmeellisempää kuin kuviteltu tarina. Minua ei ole kirjoittaminen haitannut koskaan,Taisto Rönkkö sanoo.

Hänet nuoruudesta asti tuntevat salolaiset saattavat naljailla hyväntahoisesti. Ai, tämmöinen tapaus tällä kertaa.

Hän on siskonsa Tuula Pulkkisen lailla pakinoiden vakiovieras. Kun mummi tarvitsee apua, lähdetään auttamaan lääkäriin, jalkahoitajalle, pankkiin tai kampaajalle viemisessä.

Taiston vaimo, lähihoitaja Heta Rönkkö pääsi kihlauksen jälkeen mukaan pakinoihin. Siitä hänellä ei ole pahaa sanottavaa. Kun pojat Tarmo ja Tommi syntyivät, mummi riemastutti lukijoita heidän edesottamuksistaan.

– Pojat tulivat ukkilan yökylään, eikä meillä ollut kylpyhuonetta, sauna vaan. Suurin hauskutus pojille oli, kun he kylpivät isoissa saaveissa, mummi muistelee.

Koko 16 hengen porukka pyritään saamaan kerran vuodessa koolle Saloon. Sammatin mökille yhteiseen lipunnostoon perhe on kokoontunut joka juhannus yli 30 vuotta. Tärkeitä tapaamisia arvostavat kaikki.

– Mukavaa, että pääsin tulemaan. Turhan harvakseltaan tulee käytyä, Parolannummella varusmiespalvelusta suorittamassa oleva Tommi Rönkkö sanoo.

Hän on kevään ylioppilas ja vastavalmistunut sähköasentaja. Pikkuisena mummi kutsui häntä Tommi-typykäksi, mikä hymyilyttää nuortamiestä. Nykyisin yhteyttä pidetään puhelimitse.

– Puoli tuntia vierähtää helposti. Mummin mielestä kannattaisi lukea insinööriksi, häneltä tulee ohjeistusta ja kannustusta.

Veljekset eivät juurikaan ole lukeneet mummin pakinoita, sillä perhe on asunut pitkään Rengossa.

Tarmo Rönkkö opiskelee urheiluhierojaksi Tampereella. Hänellä on tarkka havainto sukuhierarkiasta.

– Mummi on suvun matriarkka. Hän on semmoinen emäntä, joka pitää jöötä ja ehdottomasti kaikkien puolta.

Pöydässä on vaikka mitä makaronilaatikosta pizzaan ja savukalasta kaalilaatikkoon. Jälkiruoaksi on valtava pino lettuja.

Mummi on paistanut letut ja leiponut kahvin kanssa tarjottavan täytekakun. Tapana on, että täytekakkua tarjoillaan, kun yhdessä ollaan.

Helsingistä saapuva Ville Markku Pulkkisen perhe pääsee suoraan ruokapöytään. Mummilassa on totuttu syömään hyvin, ja matkalaisille maistuu aina.

Rahoitusalalla työskentelevä Ville Markku on vanhin lapsenlapsista. Hän muistaa mummilta saamiaan elämänohjeita ja kertoo, miten mummi edelleen pahoittelee, että pojasta tuli tylsä pankkimies.

– Olen ollut utelias ja kiinnostunut tieteistä, nuorempana kääntelin kivetkin. Itsekin mietin sitä välillä, miksi näin kävi.

Vaimo Milja Nuorkivi sanoo, että vierailu mummilaan merkitsee mielenrauhaa. Sylvi ja Sirja ovat tottuneet saamaan mummilta muiden lastenlastenlasten tavoin postikortteja pääsiäisenä, syntymäpäivänä ja jouluna.

– Ja koulunaloituskortteja. Mukavaa koulun aloitusta, Sylvi kertoo mummin kirjoittavan.

Parhaat kortit ripustetaan pyykkipojilla kaikkien ihailtavaksi.

– Mummin iso tyttö, mummi rutistaa 11-vuotiasta Sylviä ja kertoo rakastavansa heitä kaikkia ihan yhtä paljon.

Hänestä on hellyttävää, kun suvun pikkuisin, 2,5-vuotias Aamu, tulee mummilaan kädet ojossa ja hokee isomummi, isomummi.

Tuula Pulkkinen istuu keittiössä esiliina edessä, posket ruoanlaitosta punaisina.

– Pakinoissa on fiktiivinen Tuula. Mummi luo hahmon ja lukija luo mielikuvan, hän tuumaa lehdessä esillä olemisesta.

Hän lukee nykyisin äidin pakinat aika usein etukäteen. Punakynää hän ei käytä, mutta joskus mietitään yhdessä, voiko asian sanoa toisin.

– Ei me yleensä tiedetä mitä kirjoitetaan, Mikko Pulkkinen hymyilee.

Hänkin on esiintynyt pakinoissa lukuisat kerrat, mutta vain kerran on kysytty, onko hän se Mikko. Ja onhan hän.

Pulkkiset ovat eläkkeellä, Tuula äidinkielen opettajan virasta ja Mikko pankkialalta.

– Olemme aika usein käymässä Salossa. Meikäläisen luonnolla vanhaa äitiä ei jätetä yksin.

– Meillä on sujunut aina. Mikko on kaupunkilaispoika, mutta hyvin solahti perheeseen, mummi nyökkää.

Rivitaloon on kesällä vedetty valokuitu.

– Nyt tehdään sinulle Google-tili, Ville on mestarina, Mikko sanoo.

Pakinat voisi kirjoittaa tietokoneella, mutta siihen pakinoitsija tuhahtaa.

– Olen tosissani, en halua läppäriä.

Sähkökirjoituskone ja paperipino sen vieressä keittiön pöydällä riittävät.

 

Petri ja Susanna Pulkkisella on kolme tyttöä: Lumi (vas.) Aamu ja Bea. Petri Pulkkinen kertoo perheessä luettavan aika-ajoin isomummin pakinoita lehtileikkeistä. Lapset tykkäävät kuunnella niitä ja onhan niitä hauska meidän aikuistenkin lukea, kun saa toisenlaisen näkökulman omaan perhearkeensa. Kirjoitustyyli on lämmin ja hauska.

Hilman perhe

  • Mummi Tilda Rönkkö, 89 vuotta.
  • Tytär Tuula Pulkkinen, 67, ja puoliso Mikko Pulkkinen, 70.
  • Pulkkisten poika Ville Markku, 39, ja vaimo Milja Nuorkivi, 40. Tytöt Sylvi, 11, ja Sirja, 9.
  • Pulkkisten poika Petri Pulkkinen, 38, ja vaimo Susanna Pulkkinen, 38. Tytöt Lumi, 9, Bea, 6, ja Aamu, 2,5.
  • Poika Taisto Rönkkö, 58, ja vaimo Heta Rönkkö.
  • Rönkköjen pojat Tarmo, 22, ja Tommi, 19.

 

Täytekakku kuuluu perheen tapaamisiin. Tilda Rönkön leipoma kermakakku maistuu Tommi (vas.) ja Tarmo Rönkölle, sohvalla mummin vieressä istuvat Sirja ja Sylvi Pulkkinen.

Ei elämää kummempaa

Verhojen vaihto, ruoanlaitto, nuhakuume ja lääkärissä käynti. Tilda Rönkkö, 89, ammentaa Hilman aiheet arjen sattumuksista, joihin lukijan on helppo samaistua.

– Ajankohtaisia asioita, ei valhetta, eikä mielikuvitusta. Tällaista tapahtuu muillekin, ei vain meille, hän sanoo ja hymyilee.

Rönkkö saa pakinoista kiittävää palautetta niiden suoruuden takia.

– Olen jääräpää ja joskus otan vahvasti kantaa.

Hänen mielestään kirjoittaminen on helppoa, kun ei yritä olla muuta kuin on.

– Inhoan teeskentelyä ja imelää pokkurointia.

– Koen kirjoittamisen palveluammattina. Annan pienen hetken ihmisille, jotka haluavat lukea ja olla ajatuksissaan.

Tekstejään hän ei korjaa koskaan.

– Jos korjaan, se on uusi juttu.

Tilda ja Toivo Rönkkö tulivat Saloon Vieremältä yleislakon aikaan vuonna 1956. Toivo oli saanut maatyömiehen paikan Kankareen tilalta, jonka punaiseen mökkiin, Lehtimäkeen, he asettuivat asumaan.

Lukemista ja kirjoittamista rakastaneelle Rönkölle avautui Salossa mahdollisuus toteuttaa itseään. Kun isäntä Reino Halkilahti täytti 60 vuotta, Rönkkö kirjoitti hänelle kronikan. Sujuvasta tekstistä sai kuulla Salon Seudun Sanomien päätoimittaja Seppo Suominen, joka pyysi häntä lehteen avustajaksi.

– Suominen halusi kronikoita ja sanoi pakinan olevan vaikea laji. Vastasin, että kenelle on, kenelle ei.

Pakinoita alettiin julkaista lehdessä vuonna 1975. Ne ovat lehden pitkäaikaisin, yhtäjaksoisesti julkaistu pakinapalsta. Nimen palstalle hän keksi Hilma-nimisen, tekevän ihmisen mukaan.

Alkuvuosina kukaan ei tiennyt, kuka nimimerkin takana on. Vähitellen salaisuus alkoi paljastua, ja lopulta ihmiset kysyivät suoraan kaupassa ja kadulla, että sinäkö se olet.

Jokaisen vuoden viimeinen pakina on ollut joulukirje lukijoille. Siinä vuoden tapahtumia vedetään yhteen. Rakas ystävä, Hilma aloittaa kirjeen kohta 44. kerran.

Jätä kommentti