Kirsti Kirjonen oli Suomen ensimmäinen 7-päiväisen sanomalehden naistoimitusjohtaja

0
Kirsti Kirjosen aika kuluu nykyään paljon kodin arkisissa töissä puolison omaishoitajana toimiessa. Koira on usein seurana askareissa. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Sitä aamua Kirsti Kirjonen ei koskaan unohda.

Hän oli silloin Salon Seudun Sanomien toimitusjohtaja, ja lauantai-iltana oli mennyt myöhään Paikallislehtien liiton hallituksen kokouksessa. Päästyään lopulta kotiin Kirjonen ajatteli lähteä vasta aamulla mökille Strömmaan. Puhelimensa hän laittoi äänettömälle, jotta saisi nukkua yön rauhassa.

Kun aamu tuli ja Kirjonen katsoi puoli kahdeksan aikoihin puhelintaan, hän ei ollut uskoa silmiään: 35 puhelua tullut ja hirveä määrä viestejä. Ensin hän alkoi kuunnella kirjapainonjohtaja Milko Warinowskin viestiä.

– Milko kertoi, että seison tässä Lehtitehtaan pihalla ja katson, kun Lehtitehdas palaa. En kuunnellut edes viestiä loppuun, vaan lähdin saman tien. Ikinä en ole saanut niin äkkiä vaatteita päälle.

Se päivä oli sunnuntai 17. kesäkuuta vuonna 2007.

– En olisi koskaan uskonut, että sellainen päivä pitää elää. Mutta silloin sai huomata, että kaikesta selviää. Työntekijät antoivat tulevaisuuden uskoa, ja onneksi vakuutukset olivat voimassa. Silloin minusta tuntui, että perhe kokosi voimansa, Kirjonen miettii.

Vaikka Salon Seudun Sanomien painokone tuhoutui tuolloin todella pahoin, yksikään lehti ei jäänyt painamatta. Salkkarin painaminen siirrettiin välittömästi Turun Sanomien painoon ja asiakaslehtien painaminen Forssaan.

– Moni kertoi, ettei seuraavana aamuna edes mennyt postilaatikolle, kun ajatteli, ettei lehti voi ilmestyä. Mutta lehti ilmestyi ajallaan ja uutisoi, että Salkkarin painokone on palanut. Ilman Turun Sanomien apuuntuloa sitä ei kuitenkaan olisi voitu toteuttaa. Silloin onkin eniten tuntunut siltä, että perheyrityksessä on aika mukava olla töissä, Kirjonen naurahtaa.

Pertteliläisen maatalon tyttäreksi syntynyt Kirsti Kirjonen oli 26-vuotias kauppatieteen maisteri, kun hän ensimmäistä kertaa asteli Örninkadun lehtitaloon vuonna 1982.

Kirjonen työskenteli Salorassa rahoitussuunnittelijana, mutta hän kaipasi jotain mielenkiintoisempaa. Tietotekniikka-ala kiehtoi, ja hän haki helsinkiläiseen yritykseen taloushallinnon projektijohtajaksi.

Mutta juuri silloin hän näki Salon Seudun Sanomissa kiinnostavan ilmoituksen. Yhtiö haki hallintopäällikköä, joka oli ihan uusi toimenkuva. Pesti erotettiin toimitusjohtajan tehtävästä, ja siihen kuuluivat kirjanpito, palkanlaskenta, tilaajapalvelu sekä SaSa-painon kustannuslaskenta.

Työpaikkahaastattelussa pöydän takana olivat toimitusjohtaja Kaarlo Korvenoja ja hallituksen puheenjohtaja Unto Suonio. Kirjonen myönsi, että hänellä oli tiedossa paikka myös Helsingissä, ja miehet antoivat hänelle viikonlopun harkinta-aikaa. Kirjonen valitsi kotiseudun.

– Salkkari on tullut meille aina, ja se oli kiinnostava firma. Lisäksi mieheni ei halunnut lähteä poliisiksi Helsinkiin, hän muistelee.

 

Kun Kirjonen muistelee uraansa, dramaattisimpana muistona nousee aina mieleen Lehtitehtaan tulipalo.

Kun Kirjonen tuli Salon Seudun Sanomiin, lehti ilmestyi kuutena päivänä viikossa. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli laskea, mitä seitsenpäiväisyys tulisi maksamaan. Kirjonen esitteli laskelmansa hallitukselle, ja vuonna 1983 lehti alkoi ilmestyä joka päivä. Samoihin aikoihin Saloon avautui uusi Eka-market, joka antoi hyvän sysäyksen ilmoitusmyyntiin.

– Silloin alkoi Salkkarin monipuolistaminen yleislehdeksi. Sen ajan trendi oli, että kaikki tieto piti saada sanomalehdestä. Nyt on palattu taas takaisin paikallisuuteen, minun mielestäni hyville juurille. Meidän tehtävämme onkin olla kiinni omassa elinympäristössämme, Kirjonen miettii.

Lehtitehtaan tulipalo on Kirjoselle kirkkaasti dramaattisin muisto työvuosien varrelta. Paljon sille ei häviä päivä, jolloin Kari ja Jussi Uoti kaappasivat vallan yhtiössä kesäkuussa 1988 hankkimalla yli kolmanneksen osakkeista. Kirjonen oli tuore pienen tytön äiti, ja hänen oli tarkoitus olla koko kesän ajan äitiyslomalla.

– Olin perkaamassa kasvimaata, ja kun tulin iltapäivällä sisälle, hallituksen jäsen Matti Vähäkylä soitti minulle, että hallitus on vaihtunut ja toimitusjohtaja saa lähteä. Hän kysyi, että tulenko vt. toimitusjohtajaksi vai haetaanko se jostain muualta. Sain kaksi tuntia aikaa miettiä.

32-vuotias Kirjonen oli onneksi sopinut jo perhepäivähoitopaikasta syksyksi. Hän soitti hoitopaikkaan, ja kun hoidon aloittamista pystyi aikaistamaan, hän ilmoitti ottavansa tehtävän vastaan.

– Ajattelin, että minä toisin toimitusjohtajana jotain pysyvyyden tunnetta. Silloin talon väki oli tosi hermostunutta ja ajatteli, että mitä tästä tulee.

Vastakkain olivat Uotit ja muiden osakkaiden muodostama rinki, jolla oli osakkeista yli puolet. Käymistilaa kesti runsaan kuukauden ajan. Kirjonen muistaa, kuinka hän sai käyttöönsä ensimmäisen halonkokoisen GSM-puhelimen, johon vastaili työntäessään lastenvaunuja.

– Siinä se kesä meni, mutta oli se silloin tosi kova paikka. En ollut tehtävään mitenkään varautunut.

Tilanne laukesi 8. elokuuta, jolloin sekä Uotit että osakasrinki päätyivät myymään osakkeensa TS-Yhtymälle ja yhtiökokous valitsi uuden hallituksen. Kirjonen jatkoi vt. toimitusjohtajana vuoden 1988 loppuun, jonka jälkeen toimitusjohtajaksi tuli Matti J. Salminen.

 

Televisiota katsellessaan Kirjonen kutoo mielellään sukkia.

Kirjonen jatkoi työtään SSS:ssa hallintojohtajana halki 1990-luvun, jolloin lehtitalon toimintaa laajennettiin ja kehitettiin. Uusi aluevaltaus oli Nokian kasvun mukanaan tuoma käyttöohjeiden painatus. Suuri päivä oli, kun vuonna 1997 starttasi uusi painokone, jolla pystyttiin painamaan kokonaan nelivärinen sanomalehti.

Uransa kohokohtana Kirjonen muistaa syyskuun 22. päivän juuri tuona samana vuotena. Silloin yhtiön omistajat nimittivät hänet Salon Seudun Sanomat Oy:n toimitusjohtajaksi Salmisen jäädessä eläkkeelle.

– Minut tavallaan kutsuttiin siihen tehtävään. Silloin olisin voinut perustaa vaikka kukkakaupan, niin valtavasti sain ihmisiltä kukkia ja onnitteluja. Ihmiset olivat iloisia siitä, että yhtiölle valittiin salonseutulainen toimitusjohtaja.

42-vuotiaana hän tunsi olevansa tehtävään valmis. Suurimman opin hän kokee saaneensa Kaarlo Korvenojalta, jonka rinnalla sai työskennellä neljä vuotta.

– Pidän Kallea todellisena oppi-isänäni ja toivon, että kaikilla olisi työssään oma mentori.

Kirsti Kirjonen oli toimitusjohtajaksi tullessaan Suomen ensimmäinen 7-päiväisen sanomalehden naispuolinen toimitusjohtaja. Hän ei ole silti koskaan ajatellut, että sukupuolella olisi ollut hänen työssään merkitystä.

– Saatoin ainoastaan jäädä paremmin mieleen, hän arvelee.

Kirjonen kokee saaneensa aina osakseen tasa-arvoista kohtelua. Härskejä vitsejäkin hän on kuullut niin paljon, että sellaiset eivät häntä hetkauta.

– Olen liikkunut niin paljon miesten porukassa, ettei siinä voi olla kovin prinsessaherkkä, hän toteaa.

Kirjosta on monta kertaa haastateltu siitä, millaista on olla naisjohtaja. Hänen mielestään eniten ratkaisee johtajan persoona, ei niinkään sukupuoli.

– Mutta ei siitä mihinkään pääse, että naisten täytyy olla johtotehtäviin päästäkseen sinnikkäämpiä kuin miesten. Olen sanonutkin naisille, että tavoitteita kannattaa asettaa ja sitten niihin sinnikkäästi pyrkiä. Naiset eivät monesti aseta tavoitteitaan tarpeeksi korkealle. Toivottavasti olen ollut jollekin esikuvana, Kirjonen miettii.

– Miehet ovat myös parempia verkostoitumaan kuin naiset. Sanonkin aina naisille, että kannattaa verkostoitua.

Kirsti Kirjonen jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten ja siirtyi yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. SSS-konsernin toimitusjohtajaksi tuli Jaakko Ketonen , joka on myös Turun Sanomien toimitusjohtaja.

33 työvuoden jälkeen lähteminen tuntui Kirjosesta jo ajankohtaiselta. Asteittainen luopuminen tuntui kuitenkin hyvältä, sillä Salkkari on ollut hänelle enemmän kuin pelkkä työpaikka.

– Olen kokenut tekeväni mielekästä työtä, koska olen ollut luomassa puitteet paikalliselle informaationvälitykselle. Olen itse patapaikallinen, ja olen pitänyt itseäni etuoikeutettuna, että olen saanut olla tekemässä työtä, jossa on muitakin arvoja kuin bisneksen tekeminen.

Viime vuosina Salkkarissa on eletty vaikeita aikoja Salon rakennemuutoksen ja media-alan yleisen murroksen myötä. Kirjonen arvioi, että siinä myllerryksessä lehti on pärjännyt ihan siedettävästi.

– Ilmoitusmyynti on erittäin haastavassa tilanteessa tällä hetkellä. Erityisesti erikoistavarakauppa on verkkomyynnin puristuksessa. Lisäksi sähköinen tiedonvälitys on tullut jäädäkseen, ja mitä enemmän raaka-aine- ja jakelukustannukset nousevat, sitä enemmän kannattavuus laskee, hän kuvailee.

Kirjonen kuitenkin uskoo, että ihmiset haluavat jatkossakin saada paikallista tietoa.

– Uskon, että paikallista tiedonvälitystä tarvitaan vielä seuraavatkin 100 vuotta, mutta se ei välttämättä ole enää printattua.

Hallituksen puheenjohtajana Kirjonen hoitaa edelleen yhtiön yhteiskuntasuhteita, mutta hän ei enää ole kiinni lehtitalon arjessa.

– On oikeastaan ihan mukavaa katsoa jo vähän kauempaa, hän myöntää.

Rooli lehtitalon johdossa on vuosien varrella vienyt Kirjosen myös moniin muihin tehtäviin. Hän on edelleen muun muassa Lounaismaan Osuuspankin hallituksen puheenjohtaja ja Lounean hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Lisäksi hän toimii Osuustoimintakeskus Pellervon hallituksessa sekä Pellervo-Median hallituksen varapuheenjohtajana.

Muuten hänen aikansa kuluu viiden lapsenlapsen kanssa puuhatessa ja kotitöitä tehden.

Aamunsa Kirjonen aloittaa aina käymällä koiran kanssa lenkillä. Koira kaverinaan hän suuntaa usein myös mökille askareisiin. Kun vapaahetkiä jää, hän lukee dekkareita ja elämäkertoja, ja telkkaria katsellessa heiluvat sukkapuikot.

Mutta Salkkarin leima hänellä on yhä otsassaan.

– Ei se siitä koskaan lähde, eikä sen tarvitsekaan, hän toteaa.

Jätä kommentti