Lisää pikku-Pukkeja Saloonkin? Suurimmat paikalliset seurat ovat valmiina mahdollisiin uusiin harrastajiin

0
Wilppaan ja SalPan juniorit harjoittelivat perjantaina Salon tekonurmella ennen Huuhkajien H-hetkeä. (kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Huuhkajat-huuma valtaa koko maan, kun Suomi pelaa ensi kesänä miesten EM-kilpailuissa. Paikka varmistui perjantai-illan 3–0-voitolla Liechtensteinista.

Syksyn ja alkutalven ensimmäisessä aallossa juhlitaan – ja pommitetaan Palloliiton tiedotuskanavat tukkoon siitä, milloin ja mistä voi ostaa pääsylippuja EM-kisojen otteluihin.

Toinen kesäinen aalto sisältää sen, että otteluita seurataan jääkiekon miesten MM-kisojen kokoisella volyymillä erilaisten ruutujen ääressä. Viimeistään silloin myös lapset haluavat mennä potkimaan palloa lähimmälle ruohikolle.

Nämä ovat itsestään selviä seurauksia. Huomattavasti sumeamman hämärän peitossa on se, millaiset pysyvämmät vaikutukset kisoista seuraavat etenkin paikallisesti.

Mihin erilaisiin jalkapallotoiminnan osa-alueisiin Palloliitto suuntaa kisapaikasta saatavat rahat? Nytkäytetäänkö olosuhteita eteenpäin kaupungeissa ja kunnissa? Tuleeko Suomesta ihan oikeasti jalkapalloyhteiskunta, vai jääkö ensihuuma muistoihin ilman pysyvämpää parisuhdetta?

Salon suurimmissa jalkapalloseuroissa ollaan valmiita mahdollisiin uusiin pelaajiin. Heitä kun saattaa tulla ensi kesän aikana merkittäviä määriä.

Koripallossa lisenssipelaajien määrä on vähitellen noussut miesten maajoukkueen jäljiltä. Juuri nyt kori- ja lentopallo ovat myös maajoukkuemenestysten osalta taka-alalla.

Alijäämäistä budjettia tekevän Salon väkiluku on laskenut vuodesta 2011 yli kolmellatuhannella, ja muutos on kohdistunut merkittäviltä osin lapsiperheisiin. Tämä on laskenut myös jalkapalloleirien ja -leikkikoulujen osallistujamääriä muutaman viime vuoden aikana.

Juuri tähän hankaluuteen saattaa jalkapallon kasvava positiivinen näkyvyys tehdä erittäin hyvää. Ja toivottaviin lisäyksiin pystytään seuroissa reagoimaan, kun jo aiemmin on sopeuduttu suurempiin potentiaalisiin lapsilukuihin.

– Aina pystymme ottamaan lisää pelaajia. Meillä on tarpeen vaatiessa aktiivisia äitejä ja isejä sekä omia vanhempia junioreitamme, jotka pystyvät auttamaan ohjaamistoiminnassa. Pelaajamäärän kasvu olisi pelkästään hyvä asia – ongelmia se ei tuottaisi, toteaa Salon Palloilijoiden juniorivalmennuspäällikkö Matias Willgren.

Willgrenin vastuulla ovat enimmäkseen alle 11-vuotiaat lapset. Eli juuri ne ikäluokat, joissa innostus lajiin todennäköisimmin herää.

Salon Wilppaassa systeemi on selkeä. Kun joku tulee ensimmäistä kertaa mukaan jalkapallotoimintaan, on hänellä valittavanaan muutama vaihtoehto iästä ja innostuksen tasosta riippuen.

Toiminnanjohtaja Hasse Robertsson kertoo, että valmentajien ja ohjaajien määrä on riittävä suhteessa pelaajien määrään.

– Jokaisessa juniorijoukkueessa on vähintään kolme valmentajaa. Olemme pitäneet mielessä sen ajatuksen, että pelkkä pelaajamassa ei tee autuaaksi, jollemme ole seurassa valmiita siihen massaan.

Samoilla linjoilla on FC Halikon puheenjohtaja Jukka Multanen.

– Valmentajia ei ole koskaan liikaa, ja onhan heistä välillä suurempien seurojen ulkopuolella pulaakin. Harrastajia meillä on leikkikouluikäisistä lähtien aika paljon, ja olemme pystyneet järjestämään myös valmennuksen.

Huuhkajien karsintaonnistumiset eivät ole jääneet huomaamatta seurojen sisällä. Eikä tarvinne arvuutella sitä, kenen nimi komeilee eniten lapsille ostettavissa pelipaidoissa.

– Harjoituksissa kertoilen maajoukkuepelaajista ja esimerkiksi siitä, kuinka Teemu Pukki tekee saman harhautuksen kuin te lapset nyt teette treenissä, Willgren mainitsee esimerkin.

– Olemme olleet kolme vuotta järjestämässä Huuhkajat-leiriä. Siellä on käyty läpi esimerkiksi Teemu Pukin maaleja videoklippien kautta. Muutenkin on kyselty lapsilta, että ketkä pelaajat maajoukkueesta ovat tuttuja. Pukki sieltä usein nousee, Robertsson toteaa.

– Voi kuule, kyllä pikku-Pukkeja riittää meidänkin seurassamme paljon. Ja riittää varmasti jokaisessa junioriseurassa, Multanen hymähtää.

Lähes ympärivuotinen ulkokausi

Kolme Salon lisenssipelaajistoltaan suurinta jalkapalloseuraa järjestävät pienten lasten leikkikouluja lähes ympärivuotisesti. Lisäksi SalPalla on oma Prisma-liigansa, Wilppaalla eri-ikäisten pelitapahtumia ja turnauksia sekä FC Halikolla esimerkiksi 2–4-vuotiaille tarkoitettu Perhefutis.

Jalkapallokausi on lähes ympärivuotinen osin lukuun ottamatta sitä kolmea viikkoa, jonka Salon Urheilupuiston tekonurmikenttä on joulun molemmin puolin suljettu. Siihen asti harjoitukset pyörivät, ja mikäli futiskärpänen puraisee perjantain tapahtumien jäljiltä vuodenajasta huolimatta, on ryhmissä tilaa uusille tulokkaille.