Mikä meitä oikein vaivaa

1

Otsikon kysymys viittaa nykyajan haluun pilkata, ivata, syyttää ja lyödä lyötyä. Meidän ei tarvitse tuntea toista ihmistä, meidän ei tarvitse tietää toisesta mitään, kun me voimme loukata ja iskeä hänet henkisesti maahan.
Tämä kaikki jättää ilmaan tuon ison kysymyksen, mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa. Kaikkien pitäisi olla ulkonäöltään tai ajatuksiltaan juuri sellaisia, kuin me itse olemme tai haluamme muiden olevan. Ellei näin ole, meillä on oikeus iskeä toinen pilkkaavilla sanoilla kanveesiin.

Siskoni kertoi minulle muutama päivä sitten tarinan, josta olen vieläkin yhtä aikaa järkyttynyt, surullinen, hämmentynyt ja äärettömän vihainen.
Tapaus sattui lounaishämäläisessä kahvilassa, jossa siskoni tuttu työskentelee. Kolmikymppisen nuoren naisen ulkonäkö ei tyydyttänyt kahvioon tullutta siistiin pukuun pukeutunutta miesasiakasta, joka katsoi asiakseen ja oikeudekseen tuoda myös mielipiteensä julki.
Kyseinen asiakas totesi, että tuollaisella ulkonäöllä ei saisi olla lainkaan asiakaspalvelussa. Hän jatkoi nuoren naisen ulkonäön karkottavan kahvilasta asiakkaat, koska tästä näkee, millaiseksi munkkien syöminen ihmisen tekee.

Haukon edelleen henkeä, kun toistan siskolta kuulemani sanat. Kyseessä on siis nykynormien mukaan ylipainoinen kahvilan työntekijä, jonka koko olemassaolon ja varsinkin näkyvillä olon asiakas päätti kyseenalaistaa.
Mietin edelleen löytämättä vastausta, millaista tyydytystä tällainen ala-arvoinen käytös ja vieraan ihmisen äärimmäinen loukkaaminen voi tekijälleen antaa. Kiukusta kihisten kyselen, millä ihmeen oikeudella hän solvasi ja loukkasi toista ihmistä.
Oliko kahvilan asiakas tyytyväinen, kun näki omassa yrityksessään pitkää päivää tekevän nuoren naisen puhkeavan pilkkansa jälkeen lohduttomaan itkuun? Juuri niinhän siinä tapahtui.

Jokin aika sitten Uudellamaalla asuva ystäväni oli lääkärin vastaanotolla valmistautumassa lonkkaleikkaukseen. Itkien tuli myös hän kotiin.
Ystäväni tietää hyvin, että ylimääräiset kilot eivät ole lonkille hyväksi. Hän on myös valmis ottamaan vastaan lääkärin asiallisen viestin siitä, että laihtuminen helpottaisi lonkkien tilannetta.
Tämä lääkäri vain päätti pukea viestinsä kielteiseen asuun. Ystäväni sai kuulla lääkärin povauksen, että sairaalassa hän sitten tulee makaamaan, kun sairaalabakteerit iskevät liikakiloihin. Itse en ole löytänyt vahvistusta sille, että sairaalabakteerit iskevät ennen kaikkea ylipainoisiin.
Ystäväni epävarmat puolustelut siitä, että hän yrittää katsoa syömistään ja kerätä päivässä vähintään 10 000 askelta, ammuttiin äkkiä alas. Kannustuksen sijasta lääkäri mitätöi ponnistelut saman tien: ”Kun on noin lihava, pitäisi tulla vähintään 20 000 askelta päivässä.”

Mikä ihme saa meidät kuvittelemaan, että meillä on oikeus halventaa ja lyödä kaikkea, joka ei miellytä omaa silmää tai mieltä?
Mistä syntyy tämä outo pakko huutaa ikävät ajatukset julki? Ei ainakaan hyvistä tavoista, mutta ne tuntuvatkin menneen pois muodista jo aikoja sitten. Valitettavasti.

1
Jätä kommentti

1 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
1 Comment authors
Järkyttävää kiusaamista

Toivottavasti kaikki lukevat tämän, todella tärkeä aihe. Aivan järkyttävää ja samalla uskomatonta, mitä loukkauksia ja törkeää kiusaamista kahvilaa pitävä nuori nainen on työssään joutunut kuuntelemaan. Voimia ja kaikkea hyvää hänelle. Miesasiakkaan kohdalla loppuvat sanat. Valitettavasti tätä on nykyaikana ihan liikaa.