Nettirikollisten huijaama salolainen perheenisä ajautui rikoksentekijäksi

0
Verkkorikolliset toimittivat salolaismiehelle aidon luottokortin ja tunnusluvun. Tilille piti tulla 100 000 euroa. Kuva Horninkadun pankkiautomaatista Salosta.

Länsiafrikkalaiset nettirikolliset lähettivät salolaismiehelle aidon luottokortin, jolla he saivat uhrinsa vakuuttumaan ”lainatarjouksestaan”.

Keski-ikäinen salolaismies työntää Visa-kortin Horninkadun pankkiautomaattiin. Afrikkalaispankin punainen Africard toimii moitteetta. Saldo näyttää nollaa.

– Tälle tilille piti tulla satatuhatta euroa, mies mumisee.

Länsiafrikkalaiset nettihuijarit tekivät kaikkensa kupatakseen perheenisältä rahaa. Yhtenä päivänä salolaiskodin pihalle ajoi jopa pikakuljetusyhtiön auto, joka toi Beninissä myönnetyn prepaid-kortin. Aito sirukortti vahvisti miehen uskoa, että hän saisi sähköpostitarjouksessa luvatun lainan.

Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Mies oli jo aiemmin langennut verkkorikollisten ansaan ja ajautunut lopulta itse rikoksentekijäksi. Siitä hyvästä hänet tuomittiin tiistaina kymmenientuhansien eurojen törkeästä maksuvälinepetoksesta ja varkaudesta.

– Pahinta oli pettää sellaisen ihmisen luottamus, joka luottaa toiseen, mies sanoo.

Kutsumme häntä tässä jutussa Juhaniksi.

Syöpäleikkauksesta toipuva Juhani oli miettinyt, miten hän voisi turvata taloutensa tulevina vuosina. Vaimo ei ilmeisesti tiennyt, että puoliso haikaili Salosta yksiötä tai kaksiota sijoitusasunnoksi. Juhani näki mielessään, miten vuokralainen maksaisi lainanlyhennykset ja hänelle itselleen jäisi vielä vähän käyttörahaa.

Juhanilla ei ollut kuitenkaan varaa asuntokauppaan. Salolainen paikallispankki tuskin myöntäisi lainaa, eikä huoneistoa saisi ostettua pelkällä työkyvyttömyyseläkkeellä.

Torstaina illalla 14. kesäkuuta 2018 Gmailiin ilmestyi lupaava viesti. Lähettäjä näytti olevan Credit & Investissement Global Investment.

”Olemme amerikkalainen rahoitusryhmä, ja voimme auttaa sinua hankkeiden kanssa ja rahoittaa velkasi”, viestissä luki suomeksi. Lainapyyntöä varten piti lähettää henkilötietoja ja suomalainen pankkiyhteys. Hakemus käsiteltäisiin nopeasti.

”Tarvitset tämän tiedon eteenpäin ja näin aloitat pankkikumppanin kanssa, joka vapauttaa tällä viikolla siirrettävät rahat.”

Juhani kirjoitti vastauksen. Hän pyysi 100 000 euroa asuntokauppaa varten. Hakemus osoitteeseen contact.globalinvestment@gmail.com lähti alle tunnissa.

Raha tulisi tarpeeseen, sillä Juhani piilotteli perheeltään synkkää salaisuutta. Hän oli tehnyt rikoksia vaimonsa nimissä.

Sähköposti syyskuussa 2017 oli ollut huonoa suomea, mutta Juhani ymmärsi syyn. Lähettäjä itsekin pahoitteli oikeinkirjoitusta:

”Voit olla vakuutti, olemme valmiina auttamaan sinua sinun lainahakemus. Meillä ei ole hyvä käännös Suomen, mutta teemme parhaamme. Jos puhut englanti tai ranska älä epäröi kertoa meille”, ranskalaiseksi esittäytynyt Group Silver Investment lausui.

Juhani haki 50 000 euron lainaa, mutta vastauspostissa suositeltiin ottamaan 80 000 euroa. Selityksen mukaan 2 111 euron lainanantajavero ja 1 501 euron lainanottajavero pysyisivät samana:

”Tämä on helpoin ja halvin tapa.”

Sopimukset näyttivät Juhanin silmissä virallisilta ranskalaisilta asiakirjoilta, joihin saattoi luottaa. Luvattua lainaa ei vain kuulunut.

– Heti alkoi tulla kaikenlaisia siirtokuluja ja vakuutuksia, jotka piti maksaa ensin.

Juhanilta loppuivat rahat. Hän sanoo ottaneensa pikavippejä ja kulutusluottoja, kunnes ”omat luottotiedot menivät kuralle.”

Viikko sitten Salon oikeustalolle asteli syytettynä hiljainen mies. Käräjäoikeus joutui miettimään, aloittaako koko pääkäsittelyä, koska syytetty tuli ilman avustajaa. Puheenjohtaja korosti oikeudellisen avustajan tärkeyttä näin mittavassa jutussa.

– En näe avustajaan mitään tarvetta. Tää on ihan selkeä, syytetty mumisi.

Hän oli Juhani.

Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä maksuvälinepetoksesta ja varkaudesta. Syytteessä lueteltiin pitkä lista velkojia. Juhani oli vajaan puolen vuoden aikana huijannut vaimonsa verkkopankkitunnuksilla yli kahtakymmentä yhtiötä.

Pikavippejä ja vakuudettomia kulutusluottoja oli yhteensä vähintään 66 700 euroa. Vaimon koruja ja keräilyrahoja löytyi panttilainaamosta.

– Myönnän, ei ole mitään kiistämistä, Juhani vastasi.

Juhani oli ollut naimisissa yli kaksikymmentä vuotta. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Töissä käyvä vaimo sai tietää puolisonsa tekemisistä vasta, kun perintätoimistosta soitettiin 6. lokakuuta 2018.

–  Sain tietää, että oli luottoja. Ei tullut mieleenkään, että tällaista voi tapahtua, vaimo totesi oikeudenkäynnissä.

Juhani oli piilottanut maksumuistutukset ja perintäkirjeet perheen omakotitalon ulkovarastoon. Muovikassissa oli viitisenkymmentä postin tuomaa paperikirjettä.

Vaimo teki rikosilmoituksen välittömästi.

Oikeudenkäynnissä keskityttiin selvittämään, miten Juhani oli päässyt käsiksi puolisonsa verkkopankkiin. Oliko rouva säilyttänyt tunnuksia huolellisesti? Tieto olisi tärkeä, kun vaimon vastuuta pankkia ja velkojia kohtaan käsiteltäisiin jatkossa riitajuttuna.

– Käyttäjätunnus ei ollut paperilla yli kymmeneen vuoteen. Avainlukulistaa säilytin lompakossa käsilaukussa eteisen naulakossa, vaimo kertoi.

Juhani sanoi ottaneensa avainlukulistasta valokuvan vaimonsa nukkuessa. Käyttäjätunnuksesta hän ei osannut kertoa mitään.

Käräjäsalissa ei puhuttu ranskalaisista tai amerikkalaisista sijoittajista. Juhani mainitsi vain sivulauseessa, että ”ulkomailta luvattiin lainaa 100 000 euroa.” Se oli amerikkalaisen sijoittajaryhmän tarjous, jolla Juhani oli kuvitellut kuittaavansa omat maksuvälinepetoksensa.

Kävikin päinvastoin. Kierre paheni.

Juhanin tekemän rikosilmoituksen liitteistä käy ilmi, että hän oli asioinut verkossa tuntemattomien kanssa jo kahdesti ennen amerikkalaista sijoittajaryhmää. Ensin oli brittiläinen BNP ja sitten ranskalainen Group Silver Investment.

”Olen joutunut nettihuijauksen kohteeksi. Minulle luvattiin lainaa 180 000€. Maksoin kuluja etukäteen 30 000€. En ole saanut luvattua lainaa”, Juhani kertoo rikosilmoituksessaan Lounais-Suomen poliisille.

Salon Seudun Sanomat on nähnyt kuitit ainakin 15 615 euron tilisiirroista Belgiaan, Ranskaan ja Saksaan. Saajiksi on merkitty kymmenen eri nimeä Abel Attikousta Jean Clauden Raymond Zittyyn .

Suurin yksittäinen summa on 1 800 euroa.

Sähköpostit kertovat myös, että Juhani yritti vaatia rahojaan takaisin.

Rikosylikonstaapeli Kristian Meismaa keskusrikospoliisin tiedusteluosastolta huokaa. Juhanin tapaus on klassinen esimerkki nettihuijauksista, joista poliisi ja media ovat varoittaneet iät ja ajat.

– On aika masentavaa lukea aina vain uusista petoksista. Osa uhreista oppii ensimmäisestä kerrasta, mutta useimmiten käy niin, että uhriksi joutuvat samat ihmiset.

Niin sanotut nigerialaiskirjeet saivat alkunsa jo 1980-luvulla. Ensin tuli kirjepostia ja sitten fakseja. Myöhemmin rikolliset alkoivat suoltaa tekstiviestejä ja sähköposteja. Tekotapa on tuottoisa – nettipetoksissa sanotaan liikkuvan maailmanlaajuisesti kymmeniä miljardeja euroja.

– Huijaukset lisääntyvät, kehittyvät ja jalostuvat koko ajan paremmiksi, Meismaa sanoo.

Aitojen prepaid-luottokorttien toimittaminen uhreille on muualla maailmassa jo tuttu ilmiö, mutta Suomessa poliisi tietää toistaiseksi vasta kaksi tapausta. Juhani on niistä toinen. Rikolliset olivat tallettaneet tilille valmiiksi kaksikymmentä euroa, jotka Juhani nosti.

United Bank for Africa on yksi Afrikan suurimmista pankeista. Sillä on viisitoista miljoonaa yritys- ja henkilöasiakasta kahdessakymmenessä Afrikan maassa sekä konttorit Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa.
”Kortti ei ole tullut pankilta eikä keneltäkään sen henkilöstöstä”, UBA vastasi sähköpostilla Salon Seudun Sanomille. Pankki korosti, ettei se ole missään tekemisissä kortin lähettäneiden yksityishenkilöiden kanssa.
Kortin haltijaksi ilmoitetulla Nan Nin Groupilla on verkkosivu, jossa annetaan firman osoitteeksi länsiafrikkalaisen Beninin suurin kaupunki Cotonou. Nan Nin Group ei vastannut SSS:n yhteydenottoon.

Suomalaisten uskotaan maksavan huijareille sijoitus- ja rakkaushuijauksissa vähintään satojatuhansia euroja vuodessa. Summa voi olla jopa miljoonaluokkaa, sillä vain osa petoksista tulee poliisin tietoon. Uhrit joko häpeävät tai eivät suostu uskomaan sitä, että ovat tulleet huijatuksi.

– Erityisen ikäviä ovat tapaukset, joissa uhri lainaa rahaa sukulaisiltaan tai ajautuu pikavippikierteeseen, Meismaa sanoo.

Poliisin tietojen mukaan on kuitenkin harvinaista, että nettipetoksen uhri ryhtyy itse rikoksentekijäksi maksaakseen huijareille.

Sattumanvaraisesti lähetettyjen sähköpostien takana avautuu monimutkainen ja poliisinkin mielestä vaativa järjestely, jossa rikolliset tekevät keskenään myös yhteistyötä.

Juhani siirsi rahaa pankkitileille Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa. Kuiteissa näkyvät saajien nimet ja katuosoitteet. He ovat todennäköisesti niin sanottuja muuleja.

Rikolliset värväävät sähköpostin massapostituksilla tavallisia ihmisiä antamaan tilinsä tietämättään rikolliseen käyttöön. Muuleille on voitu tarjota hyvä palkkio helposta työstä esimerkiksi ulkomaisen rahoitusyhtiön palveluksessa. Rekrytoidulle voidaan jopa toimittaa asiallisen näköinen työsopimus.

Juhani sai sähköpostissa myös valokuvia argentiinalaisista ja ranskalaisista henkilökorteista. Ne ovat mitä ilmeisimmin peräisin muilta uhreilta, joilta rikolliset keräävät henkilöllisyyksiä eri keinoin.

Juhani otti ajokortistaan valokuvan, kun huijarit pyysivät häntä todistamaan henkilöllisyytensä. Sittemmin selvisi, että rikolliset olivat hyödyntäneet ajokorttikuvaa huijatessaan porilaista naista. Juhani oli esitelty uhrille rahoituslaitoksen maajohtajana. SSS:n näkemän aineiston perusteella vyyhdissä on liikkunut myös valokuva pohjalaisen naisen ajokortista.

Poliisin mukaan suomalaisia henkilöllisyyksiä kaupitellaan niin sanotun pimeän internetin eri foorumeilla – tavallisen googlaamisen ulottumattomissa. Valokuva Juhanin ajokortista voi sekin olla käypää kauppatavaraa.

– On mahdollista, että se päätyy jonnekin pimeän internetin kauppapaikalle, josta sen voi ostaa ja käyttää loputtomasti eri tarkoituksiin, rikosylikonstaapeli Kristian Meismaa toteaa.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Juhanin tiistaina vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Sen ohessa hänen on suoritettava 50 tuntia yhdyskuntapalvelua. Vahingonkorvauksia hänet velvoitettiin maksamaan liki 70 000 euroa. Päälle tulevat vielä viivästyskorot.

Juhanin nimi on jutussa muutettu, jotta tapaukseen liittyviä perheenjäseniä ei tunnistettaisi. SSS ei myöskään julkaise kuvia huijauksessa käytetyistä henkilökorteista väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Älä esittele henkilötietoja

Rikolliset keräävät henkilötietoja myös netin laillisilla kauppapaikoilla. Huijarit tekeytyvät ostajaehdokkaaksi ja pyytävät ”myynti-ilmoituksen oikeellisuuden todentamiseksi” myyjältä valokuvaa, jossa tämä pitää passia tai henkilökorttia.

Rikolliset voivat tehtailla saamillaan henkilötiedoilla petoksia ja lopulta myydä tiedot eteenpäin pimeässä internetissä. Tietoja voidaan sen jälkeen käyttää mihin tarkoitukseen tahansa.