Salo on Sauli Niinistölle muistojen kaupunki

0
Lapsuutensa ja nuoruutensa Salossa elänyt Niinistö muistelee, että nuorena hän vietti talvet pitkälti luistelukentällä ja kesät urheilukentällä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Presidentti Sauli Niinistön äänensävy muuttuu lämpimämmäksi, kun keskustelu siirtyy Saloon.

– Salo on hyvin paljon muistojen kaupunki minulle.

– Maailma on muuttunut osin parempaan, osin ehkä siihenkin suuntaan, jota ei silloin olisi osannut arvatakaan.

Tällä hän tarkoittaa kiihkeämmäksi muuttunutta elämänrytmiä. Maailma on ehkä jossakin määrin myös ristiriitaisempi, jos politiikasta puhutaan.

Muistoja lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungista presidentillä on paljon. Onnen hetkiä löytyi pienistä asioista.

– Jos vain sattui olemaan sellainen erikoinen tilanne, että oli rahaa, niin mentiin ostamaan sokerimunkkeja Kuiron leipomoon.

 

Niinistön nuoruudessa talvet oltiin aika paljon luistelukentällä ja kesät urheilukentällä. Hänen omat lajinsa olivat jääkiekko ja yleisurheilu, jalkapallo sujui vähän huonommin.

– Nuoruus oli ihmeiden aikaa. Elämä oli aika vakaata, tiedonvälitys ei ollut tällä tasolla, eikä ollut älypuhelimia.

Ihmeiden aikaa Niinistö selittää sitä kautta, että tavanomaiseen elämään ilmeni maailmalta silloin tällöin jotakin uutta, joka oli aina suuren kiinnostuksen kohteena.

– Kaverilla saattoi olla sellaista, joka herätti taivastelua. Vaikka siellä jääkiekkokentällä jollakin yhtäkkiä oli jääkiekkohanskat tai sitten nähtiin joku amerikanrauta, joka oli hyvin poikkeuksellista. Tai Coca-Cola -pullo. Kaikki tällaiset, pienet asiat.

– Tänä päivänä ei juuri mikään hetkauta, Niinistö naurahtaa.

”Voi olla, että Risto veti minua vähän nenästä.”

Politiikkaan Niinistö lähti sattumalta.

– En olisi varmaan muuten koskaan lähtenytkään, mutta sen täytyi olla vuonna 1973. Keskustan Risto Lietepohja soitti ja kertoi, että Salossa on ollut sellainen tapa, että kaupungin nuorin juristi ottaa holhouslautakunnan puheenjohtajuuden, joka nyt oli jäänyt vapaaksi.

– Voi olla, että Risto veti minua vähän nenästä, koska joku huomattavasti minua vanhempi oli siinä ensin ollut.

Ihan heittämällä ensimmäinen luottamustehtävä ei alkanut, sillä Niinistö joutui odottamaan hetken ennen kuin pääsi aloittamaan. Hän ei ollut vielä täyttänyt 25 vuotta, ja siihen aikaan holhouslautakunnan puheenjohtajan piti olla 25 vuotta täyttänyt.

– Se oli ihan sattumakosketus kunnallispolitiikkaan. Pyöritin silloin jo omaa lakiasiantoimistoa Salossa, ja ajattelin, että voi olla hyväksi silläkin tavalla olla näkyvä ja tunnettu.

 

Poliittista intohimoa tulevalla presidentillä ei vielä silloin ollut. Niinistö ei osallistunut millään tavalla edes opiskelijapolitiikkaan. Kokoomuksen opiskelijajärjestön passiivisena jäsenenä hän oli hetken aikaa, kun Maija Perho kävi lauluillassa värväämässä väkeä.

Kunnallisvaaleihin Niinistö lähti vuonna 1976, kun kokoomuslaiset kävivät kysymässä.

Eduskuntavaaleihin osallistumiseen oli painetta, paikkakunnalta kun aina piti olla oma ehdokas. Salosta ei ollut koskaan valittu porvari- eikä ainakaan kokoomuslaista kansanedustajaa, eikä sellaista edes kuviteltu.

Läpimeno ei vielä ensimmäisellä kerralla onnistunut, mutta ääniä tuli yllättävän paljon.

– Toisella kerralla oli vähän enemmän ajatusta takana. Ainakin tukiporukoilla. Mutta se oli aika Turku-keskeistä aikaa, oli vaikea päästä läpi.

Salo oli pitkään demarivetoinen kaupunki, puolueella oli jopa yksinkertainen enemmistö. Tätä asetelmaa Niinistö päätti Risto Lietepohjan kanssa muuttaa, ja siinä onnistuttiinkin. Vuonna 1988 Salosta tuli porvarienemmistöinen kaupunki.

”Joka kulma herättää omat muistikuvansa.”

Presidentti Sauli Niinistö piipahtaa Salossa edelleen. Muun muassa kesän Naantalin matkat antavat vierailuihin mahdollisuuden.

– Salon ohi ja läpi kuljen aika useinkin, kun Kultarantaan mennään, mutta joskus siellä ajelen vanhoja paikkoja. Joko mennään virka-autolla tai sitten ajan itse omaa autoa ja turva seuraa omallansa.

Niinistö ei ole harvinainen näky myöskään torikahvilla, viimeksi hän kävi torilla tämän vuoden kesällä. Niinistö kehuu Salon kesätoreja ja kahviloita hienoksi perinteeksi. Hänelle itselleen ne eivät herätä kovin paljon nostalgiaa, koska torikahviloiden veto alkoi paljon nuoruusvuosia myöhemmin.

Sen sijaan tutut paikat herättävät edelleen tunteita.

– Mielellään kierrän katsomassa, että mitäköhän sinne kuuluu. Joka kulma herättää omat muistikuvansa.

 

Vanhaa kotikaupunkiaan Niinistö kertoo seuraavansa jonkin verran.

– Luen lehteä netissä toisinaan, ja minulla on muutama kontakti, joilta kuulen merkittävimmät tapahtumat. Sellaisen havainnon joutuu tekemään, että kun siellä liikkuu, niin hyvin harvassa ovat tutut kasvot. Ennen vanhaan tunsi kaikki.

Salon nousut ja laskut Niinistö tietää hyvin.

– Aikamoinen draama, jos ajatellaan kuinka korkealle Salo hyppäsi yhtäkkiä Nokian myötä. Se oli valtavaa nousua, ja kuinka nopeasti sieltä sitten tultiin alas. Se on nykymaailman menoa oikein kärjistetysti kuvaava kehityskaari.

– Aina silloin tällöin vähän kyselenkin ja minusta tuntuu, että siellä ollaan jo vuosia sitten oltu ainakin siinä uskossa, että voiton päällä ollaan ja eteenpäin mennään.

”Minä yritin puhua, ja sain kyllä pahasti korvilleni.”

Salon sijaintia presidentti pitää erinomaisena Helsingin ja Turun välissä.

– Jos nyt jotakin pikaista junayhteyttä vielä Turusta suunnitellaan, niin pitäkää huolta, että se Salossa sentään pysähtyy.

Nopea junayhteys vaikuttaa Niinistöstä ihan järkevältä hankkeelta.

– Kyllähän täällä pääkaupunkiseudulla joutuu ihmisten olemista vähän ihmettelemäänkin, että miten he pärjäilevät tällaisten asumiskustannusten kanssa, joita pääkaupungissa on. Aika moni täälläkin tekee tuollaista tunnin työmatkaa per suunta.

Salo ei Niinistön mielestä olisi mitenkään etäinen paikka, jos nopea juna kiidättäisi alle tunnissa Helsinkiin.

Lukkarinmäessä itsekin asunut Niinistö sanoo ymmärtävänsä nyt kuulemansa keskustelun, joka kumpuaa ratahankkeen vaatimista louhintatöistä Lukkarinmäellä.

Junakeskustelu tuo Niinistön mieleen Turku–Helsinki-moottoritiehankkeen, josta hän sai kansanedustajana karmeat haukut.

– Muistaakseni Halikon lukiossa oli tilaisuus, jossa kaikki olivat moottoritietä vastaan. Minä yritin puhua, ja sain kyllä pahasti korvilleni.

Tien valmistumisen jälkeen haukkuja ei ole enää kuulunut. Niinistö ajelee joskus myös vanhasta muistista 110-tietä, joka aikoinaan tuli kovin tutuksi. Vaikka vanhalla tiellä on paljon nostalgiaa, se ei Niinistön mukaan kestäisi nykyisiä liikennemääriä.

– Karmealta tuntuisi, jos siellä olisi nykyinen liikenne. Tie olisi suorastaan hengenvaarallinen, Niinistö sanoo.

 

Presidentillä on kannustavat terveiset salolaisille.

– Yhtä lailla kuin meidän suomalaisten on vaikea uskoa, että me olemme maailman onnellisin kansa, niin voi olla, että salolaisten on vaikea nähdä omaa onneaan. Mutta kyllä sitä Salossa on.

 

Lue myös presidentti Niinistön poliittisen uran vaiheista Salossa:

”Poliittista vehkeilyä vastaan” – Sauli Niinistö pyrki Salon kaupunginvaltuustoon vuonna 1976

Jätä kommentti