Salolainen kristillisdemokraattien valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Pertti Vallittu siirtyy kokoomuksen ryhmään. Vallitun mukaan päätös on kypsynyt kevään eduskuntavaalien jälkeen. KD oli vaaliliitossa perussuomalaisten kanssa, ja Vallittu ylsi varasijalle.
– Eduskuntavaalien jälkeen on ollut puolen vuoden jakso, jonka aikana olen miettinyt, mitä haluan tulevaisuudelta. Vaalit olivat iso ponnistus, ja ne menivät omalta osaltani hyvin.
Vallittu oli nimetty kristillisdemokraattien piirin kärkiehdokkaaksi, ja myös puolueen puheenjohtaja Sari Essayah kehotti äänestämään häntä. Vallittu ei kuitenkaan mielestään saanut Turussa ykkösehdokkuuden mukaista tukea.
Kokoomuksen Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Juha Rantasaari otti Vallittuun yhteyttä sopivassa saumassa.
– Hän soitti, kyseli kuulumisia ja kysyi, lähdenkö kokoomukseen. Lähinnä mielessä oli ehdokkuus kuntavaaleissa, Vallittu kertoo.
Vallitun loikka palauttaa kokoomuksen Salon toiseksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi. Kristillisdemokraateille jää Vallitun lähdön jälkeen kaupunginvaltuustoon yksi edustaja, sitoutumattomana ryhmässä toimiva Marjatta Halkilahti.
Vallittu korostaa, että Salossa ei ole ristiriitoja, jotka olisivat vaikuttaneet hänen ratkaisuunsa.
Juttua on muutettu 8.11. klo 17.18. Korjattu kohta on Vallitun ensimmäinen sitaatti.
Minun mielestäni jos valittu edustaja vaihtaa puoluetta kesken edustuskauden niin varamies astukoon kehään ja lähtijä saa mennä. Tämähän on selvää äänestäjien pettämistä ja tuomittava petoksena.
Aivan alkeellinen tieto suomalaisista vapaista vaaleista on se, että äänestetään henkilöä ja valituksi tulee henkilö, ei puolue.
Ovatko esimerkiksi perussuomalaisista Toimi Kankaanniemi tai työmies Putkonen tehneet petoksen?
Aivan yhtä alkeellinen tieto suomalaisesta vaalitavasta on, että äänet menevät ensisijaisesti puolueelle ja sen sisällä asetetaan sitten ehdokkaat äänimäärän mukaiseen järjestykseen. Puolueen koko äänisaalis ratkaisee puolueen paikkojen määrän ja ehdokkaiden järjestys eniten ääniä saaneesta aloittaen sen, ketkä henkilöt tulevat valituiksi.
Näin pienelläkin äänimäärällä voi päästä vaikkapa eduskuntaan, jos sattuu kuulumaan samaan puolueeseen ns. ääniharavan kanssa. Siksi puolueet pyrkivät saamaan listoilleen julkisuuden henkilöitä, joilla on kapasiteettia ääniharavaksi.
Tästä järjestelmästä voi olla montaa mieltä tietysti. Varsinkin, kun vaalien jälkeen mikään ei estä ehdokasta loikkaamasta toiseen puolueeseen.
Tunnen kyllä varsin hyvin d’Hondtin järjestelmän mutta äänestäjä kyllä antaa äänensä numeroidulle ehdokkaalle, ei puolueelle. Kaikki ehdokkaathan eivät ole edes puolueiden asettamia.
Yksikertaistin ehkä liikaa. Kyllä ääni tietenkin annetaan numeroidulle ehdokkaalle, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole niin yksinkertaista. Tarkoitin, että ensisijaisesti äänet vaikuttavat puolueen tai ehdokaslistan kesken jaettavaksi tuleviin paikkoihin. Yksittäinen ehdokas voi jäädä pääsemättä läpi, vaikka olisi saanut enemmän ääniä kuin joku toisen puolueen tai listan ehdokas ja toisinpäin. Vanha, Soinin johtama perussuomalaiset oli hyvä esimerkki ääniharavatapauksesta. Esimerkiksi 2015 eduskuntavaaleissa Soini ja muutama muu ääniharava saivat niin paljon ääniä, että vetivät mukanaan koko joukon oman puolueensa ehdokkaita, joilla ei ilman Soinin antamaa vetoapua olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä läpi. Ymmärrän katkeruuden, jonka loikkaus voi äänestäjissä aiheuttaa. Yksittäisen ihmisen näkemyksistä… Lue lisää »