Satavuotias

0

HEIKKI KOSKI. Kuten kotitalouksiin Salon seudulla yleisesti, minunkin kotiini Halikossa tuli jo 1940-luvulla Salon Seudun Sanomat. Vaikka lehden nimi oli vuonna 1945 muuttunut, vanhemmat ihmiset puhuivat yhä Kunnallislehdestä.
Monille perheille Salon Seudun Sanomat oli ainoa lehti, mutta usein sitä täydensi turkulaislehti. Isäni vanhemmille tuli Uusi Aura, ”jolle kaikki nauraa” kuten isoäitini riimitteli.

Salon Seudun Sanomat oli jo tuolloin merkittävä urheilulehti, sillä urheileva pikkupoikakin saattoi saada nimensä lehteen, siksi tarkoin lehti kirjasi urheilukilpailujen tuloksia.
Silloin en vielä ajatellut, että urheilu voisi luovuttaa lehdestä edes yhden sivun lisää kulttuurille.
Lehden avustaja minusta tuli, kun mennessäni armeijaan syksyllä 1959 lehden nimimerkki Jorri teki minusta ”sotilaskirjeenvaihtajansa”.
Kun Salon Seudun Sanomat viettää satavuotisjuhliaan, se voi hyvin mielin kerrata historiaansa. Lehdellä on ollut ja on yhä turvanaan tiivis ja vauras talousalue sekä uskollinen lukijakunta. Oikeastaan Salon Seudun Sanomat on kuten Salon kesätori: omassa sarjassaan Suomen kärkeä.
Nykyoloissa on harvinaista, että aluelehti ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa ja kattaa uutis- ja ajankohtaistarjonnan maailman uutisista paikallisiin asioihin. Kun tila ja toimittajamäärä ovat rajallisia, saavutuksen arvo kasvaa. Toki STT on toimituksen tukena.
Salon Seudun Sanomien kohdalla median mahti näkyy paikallisten asioiden uutisoinnissa. Seuratessaan valppaasti kunnallispolitiikkaa Salon seudulla lehden kirjoittelulla on vaikutusta myös mielipiteen muodostukseen. Esimerkiksi Salon seudun kuntaliitoksen syntymisessä lehdellä oli tärkeä rooli.
Vaikka kattava uutistarjonta on tärkeää, tiukassa mediaympäristössä aluelehden voima on juuri paikallisuudessa. Ihmiset ovat kiinnostuneita omasta lähiympäristöstään. Siinä maakuntaa pienemmillä alueilla toimivilla printtilehdillä on kilpailuetu. Ne ovat lähellä lukijoita, voivat toimia ketterästi paikallisen asiantuntemuksensa varassa.

Neljä vuosikymmentä sitten toimitus uhrasi yhden 60-vuotisjuhlalehtensä (1.12.1979) aukeaman Jyväskylän yliopiston rehtori Kalevi Heinilältä, maatilahallituksen pääjohtaja Samuli Suomelalta ja minulta pyytämiinsä kirjoituksiin kotiseudusta.
Samuli Suomela muisteli kirjoituksessaan – tämänkin päivän ratahankkeisiin sopivasti –, kuinka epäilijät aikanaan pitivät valtatie 1:n rakentamissuunnitelmia aivan liian suurellisina. Minä taas olin sitä mieltä, että sijaintinsa johdosta Salo on suorastaan tuomittu kehittymään.
Tekninen kehitys on tasannut alueiden välisiä sijaintietuja. Se on muuttanut myös median toimintamuotoja.
Salon Seudun Sanomat voi kuitenkin juhlapäivänään katsoa myönteisin mielin paitsi menestyksekkääseen menneisyyteen myös edessä häämöttävään, aina arvaamattomaan tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi

Jätä kommentti