Soiden ennallistaminen on loppusuoralla Teijolla

1
Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Johanna Ruusunen seisoo vanhan purouoman vieressä. - Hiekkaiseen maahan syöpynyttä puroa voisi kunnostaa rakentamalla sinne pohjapatoja kivistä ja puista, hän suunnittelee.

Mittava soiden ennallistamisurakka alkaa olla loppusuoralla Teijon kansallispuistossa Salossa. Soita on tähän mennessä saatettu takaisin luonnontilaan noin 450 hehtaaria.

Soiden ennallistaminen ei ole uutta Teijolla vaan sitä on tehty jo retkeilyalueen aikana parilla sadalla hehtaarilla. Soiden ennallistaminen alkoi Teijon alueella jo 2000-luvun alkuvuosina.

– Hyvällä mallilla ollaan, suurin työ on jo tehty. Ennallistettavia soita on jäljellä noin 50 hehtaaria, arvioi Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Johanna Ruusunen .

Metsiä 34 neliökilometrin suuruisessa Teijon kansallispuistossa on puolestaan ennallistettu yhteensä noin 300 hehtaaria.

Parhaillaan työn alla on Punassuon luoteispuolella sijaitseva suoalue, josta kaadettiin puut viime talvena.

– Seuraavana on vuorossa syvien jyrsintäojien täyttö. Syvät ojat kuljettavat tehokkaasti vettä pois alueelta, Ruusunen kertoo.

Ruusunen uskoo, että ojia päästään täyttämään ensi vuonna.

– Tämän vuoden puolella urakka tuskin etenee, hän sanoo.

Ruususen mukaan soita on aikanaan ojitettu ja kuivattu metsänkasvatuksellisista syistä.

– Aivan tarkkaa tietoa ojittamisen ajankohdasta ei ole, mutta sotien jälkeen 1950–60-luvuilla ojat on varmaan kaivettu.

Maisema alkaa muuttua yleensä muutaman vuoden jälkeen ojien täyttämisestä. Kuvassa rämeillä viihtyvä suopursu.

Muutokset suossa alkavat näkyä jokusen vuoden sisällä ojien täytöstä. Alue tulee märemmäksi, kun suoaines pidättää tehokkaammin vettä.

– Suon normaali vesitalous palautuu nopeasti, kun suot palautetaan siihen tilanteeseen, missä ne olivat ennen ojien kaivamista. Vesi pidättyy suossa, jolloin suokasvillisuus tulee takaisin ja osa puista kuolee veden noustessa.

Ensimmäisinä alueelle palaavat muun muassa rahkasammal, tupasvilla ja erilaset soiden heinäkasvit. Ruususen mukaan muutoksen nopeus riippuu paljon ennallistettavan suon tyypistä.

– Esimerkiksi Punassuon reunamilla muutos on hidasta ja pientä, koska suo on keidasrämealuetta. Toisaalta joillakin korpialueilla muutos voi olla todella radikaali.

Soiden ennallistaminen on tärkeää myös alueen vesistöjen kannalta.

– Soiden ennallistaminen puhdistaa myös alueen vesiä. Esimerkiksi järviin valuva vesi on aikaisempaa puhtaampaa, kun se pidättyy soissa kauemmin. Humus ja sulamisvedet eivät enää pääse valumaan ojia pitkin suoraan vesistöihin.

Ruususen mukaan soiden ennallistamisesta koituvat hyödyt vesistöille näkyvät noin 10–15 vuodessa.

Suurin osa soiden ennallistamisesta on toteutettu Teijolla erilaisten hankerahoitusten turvin.

– Esimerkiksi vuosina 2002–2007 ennallistettiin paljon soita Metsä-Life -hankkeen avulla. Kansallispuiston erillisen perustamisrahan avulla soita ja metsiä saatiin ennallistettua puolestaan yhteensä noin 150 hehtaaria.

Tiedossa on, että nykyhallitus nostaa Metsähallitukselle jaettavaa rahoitusta.

– Monta vuotta on menty perusrahoituksen turvin, mutta nyt Metsähallitukselle on tulossa investointirahaa, jota voidaan käyttää luonnonsuojelun lisäksi muun muassa retkeilypalveluiden kohentamiseen, Ruusunen sanoo.

Kansallispuistossa tehdään paljon muutakin luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Viime keväänä Metsähallituksen luontopalvelut kulotti metsää noin 4,5 hehtaarinalalta Metsäkulmalla Puolakkajärven pohjoispuolella.

– Tavoitteena on polttaa hallitusti metsäalueita pari kertaa kymmenessä vuodessa, Ruusunen kertoo.

Teijolla on paljon nuorta, 1970-luvulla istutettua talousmetsää.

– Kulotuksella alueelle saadaan muun muassa lahopuita sekä hiiltynyttä metsää. Seuraavan kerran metsää kulotetaan Teijolla kahden, kolmen vuoden päästä, Ruusunen kertoo.

Suokasvillisuus palaa pikkuhiljaa takaisin ojien täyttämisen jälkeen. Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Johanna Ruusunen esittelee hauskasti ympyrän muotoon kasvanutta rahksammalmätästä.

Vieraslajit ongelma kansallispuistossakin

Luonnon monimuotoisuutta uhkaavat vieraslajit ovat ongelma myös Teijon kansallispuistossa.

– Lupiini on ehkä pahin. Sitä kasvaa paljon teiden varsilla, Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Johanna Ruusunen sanoo.

Myös jättipalsamia on tavattu ainakin yhdestä paikasta.

– Se on onneksi saatu pysymään kurissa.

Vieraslajeja kasvaa myös entisillä soranottopaikoilla, jonne ihmiset ovat vieneet puutarhajätteitä.

– Näiltä paikoilta on löydetty muun muassa pihlaja-angervoa.

Ruususen mukaan vieraslajien poistaminen on tärkeää, mutta se vaatii paljon pitkäjänteistä työtä.

– Työ on kuitenkin todella kannattavaa, hän huomauttaa.

Kirjakkalassa ja Sahajärven ympäristössä ongelmana ovat puolestaan vieraat, istutetut puulajit.

– Esimerkiksi harmaapihta, jättituija ja douglaskuusi tekevät taimia eli ne leviävät siemenistä. Näiden alueiden puustoa täytyy seurata, Ruusunen sanoo.

Urpo

Pahin vieraslaji tuolla on valkohäntäpeura. Miksei siitä olla huolissaan, vaikka laji tiedetysti aiheuttaa vakavaa vahinkoa suomalaiselle luonnolle?

Peurojen vähentämisellä saataisiin kotimaista lihaakin ja samalla positiivinen vaikutus ilmastoon.