Tukiverkostojen merkitys korostuu lapsiperheiden arjessa

0
Jenni Rönnberg on hoitovapaalla oleva kolmen lapsen äiti. Hän on tyytyväinen Salossa lapsiperheille tarjottuun toimintaan, mutta kehitettävääkin löytyy. Peppi Jokinen, 6, keinuu yhdessä veljensä Lenni Jokisen, 4, kanssa. Vaunuissa nukkuu perheen kuopus Nelli Jokinen, 1.

Salolainen, hoitovapaalla oleva Jenni Rönnberg on kolmen lapsen äiti. Perheen isä on joka kuukausi kaksi viikkoa poissa kotoa töiden perässä. Etenkin viikoilla, jolloin Rönnberg on yksin päävastuussa lapsista, tukiverkostojen tarve korostuu.

– Oma äitini on jo poissa, ja isä, vielä työelämässä kiinni oleva, asuu toisella paikkakunnalla. Mieheni vanhemmat ovat jo eläkkeellä. He asuvat lähellä meitä, ja kysyn heiltä satunnaisesti apua muutamaksi tunniksi kerrallaan. Siitä on iso apu jaksamisessa, mainitsee Rönnberg.

Neuvolatyötä jo yli 30 vuotta tehnyt Riitta Ahlqvist tietää, että lapsiperheitä tuetaan neuvolan kautta monella eri tavalla. Hänen mukaansa Salossa resurssit ovat hyvät.

– Ohjaamme perheitä mukaan monenlaiseen toimintaan ja kerromme palveluista jo raskauden aikaisessa perhevalmennuksessa. Salon alueella toimivat esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto, kaupungin avoimien päiväkotien kautta järjestetty toiminta ja seurakunnan kerhot, kertoo Ahlqvist.

Neuvolan kautta on saatavilla myös lapsiperheiden kotipalvelua, jossa hoitaja tulee kotiin vahtimaan lasta tai lapsia ja vanhempi saa hetken hengähtää tai käydä rauhassa asioilla.

– Aina on kuitenkin niitä, joille on iso kynnys ottaa vieras ihminen kotiin auttamaan, muistuttaa Ahlqvist.

Näissä tilanteissa isovanhempien merkitys korostuu entisestään.

– Kun vanhemmat saavat lepotauon ja voivat hyvin, myös lapset voivat hyvin, tietää Ahlqvist.

Lapsiperheiden kotipalvelu on aina lyhytkestoista ja tuen tarve arvioidaan tilanteen mukaan. Lähtökohtaisesti apua voi kuitenkin hakea minkälainen lapsiperhe tahansa. Palvelu keskittyy arkipäiviin.

– Kuopuksen ollessa vauva, hyödynsin ennaltaehkäisevää perhetyötä kotipalvelun muodossa. Hoitaja tuli meille ilmaiseksi kaksi kertaa kuukaudessa kahdeksi tunniksi, ja pääsin yksin asioille, kertoo Rönnberg.

Rönnberg on tyytyväinen Salon alueen lapsiperheille suunnattuun tarjontaan, mutta kehitysehdotuksiakin löytyy. Hän palaa itse takaisin työelämään kahden vuoden päästä, mutta lastenhoitoapu on jo nyt mietityttänyt. Lasten koulupäivät ovat lyhyitä, ja omat työpäivät matkojen kanssa pitkiä.

– Lasten iltapäiväkerhot voisivat olla pidempiä, tai esimerkiksi liikuntaharrastukset voisivat jatkua suoraan koulun jälkeen. Au pairin palkkaaminen on myös yksi vaihtoehto, mutta sekin vaatii omat resurssinsa, miettii Rönnberg.

Jenni Rönnberg hyödyntää lapsiperheille suunnattuja palveluita viemällä arkisin poikaansa Lenni Jokista, 4, muun muassa avoimeen päiväkotiin ja seurakunnan kerhoon.

Salon kaupungin alueella asuvien lapsiperheiden on mahdollista saada apua myös 7–10-vuotiaiden koululaisten vuorohoitoon MLL:n Varsinais-Suomen piirin lastenhoitotoiminnan kautta. Salon kaupunki tukee toimintaa ja korvaa perheelle jälkikäteen 50 prosenttia aiheutuneista palkkakustannuksista.

– Mikäli kyseinen yhteistyökuvio on vielä voimassa töihin palattuani, hyödynnän varmasti sitä, toteaa Rönnberg.

MLL:n kautta voi myös saada hoitajan kotiin kaikkina vuorokauden aikoina. Perhe toimii tällöin lastenhoitajan työnantajana, ja maksaa palkkaa yhdeksän euroa tunnilta. Poikkeuksena on ilta-, yö- ja sunnuntaityö, jolloin summa kertaantuu.

– MLL:n lastenhoitoapua en ole vielä käyttänyt, ehkä siksi, että se on usein käytettynä melko arvokasta, miettii Rönnberg.

Rönnberg toivoo, että Salossa osattaisiin aktiivisesti hyödyntää myös vapaaehtoisperiaatteella toimivaa varamummo tai varavaari-toimintaa.

– Uskon, että siitä hyötyisivät kaikki osapuolet.

Isovanhemmat ovat yleensä ne, jotka hälytetään tilapäiseksi hoitoavuksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi on sairastunut eikä voi mennä päiväkotiin. Perheille on tärkeää tietää, että isovanhempien apuun voi luottaa yllättävissäkin tilanteissa.

– Huomaan kaipaavani omia vanhempiani, erityisesti äitiäni matalan kynnyksen avussa. Häneltä olisi varmasti ollut helpoin ja luontevin kysyä lastenhoitoapua pienelläkin varoitusajalla, pohtii Rönnberg.

Isovanhemmat ovat voimavara paitsi huolenpidon tarjoajina myös oman elämänkokemuksensa, arvojen, tietojen ja taitojen siirtäjinä. Heidän kanssaan vietetty aika on usein koko perheelle eduksi.

– Oma mummuni on onneksi vielä elossa, ja hän tarjoaakin minulle arjen keskellä erittäin tärkeän ja ison henkisen avun, kiteyttää Rönnberg.

Isovanhemmat perheen voimavarana

Isovanhemmat muodostavat usein tärkeän tukiverkoston lasten ja lastenlastensa välille.

– Isovanhempi on myös tärkein tuki isoissa kriiseissä, kuten avioerossa tai sairastumisessa. Tuen tärkeyttä on vaikea mitata rahallisesti, kommentoi Väestöliiton tutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch.

Yli 80 prosenttia isovanhemmista osallistuu jollakin tavalla lastensa ja lastenlastensa arkeen. Monesti läheisin isovanhempisuhde syntyy äidinäidin välille.

– Yksi syy sille, että perhettä ei tänä päivänä uskalleta perustaa, on tukiverkostojen puuttuminen, jatkaa Rotkirch.

Suomessa isovanhemmat asuvat lapsistaan keskimäärin 70 kilometrin etäisyydellä.

Väestöliiton tietojen mukaan isovanhemmaksi tullaan keskimäärin 56-vuotiaana. Isovanhempien ikähaitari saattaa kuitenkin heittää aina 40 ikävuodesta 90 asti. Näin ollen isovanhemmilla on myös erilaisia elämäntilanteita. Osa on kiinni työelämässä, joku jo huonokuntoinen, osa taas auttaa lasten arjessa lähes päivittäin.

Jätä kommentti