Tuomolassa on luettu sata vuotta Salkkaria

0
Tauno Suominen muistaa nähneensä Paavo Saarisen elämässään yhden kerran. Se tapahtui vuosien 1953–54 aikana, jolloin hän opiskeli Paimion kansanopistossa. – Satuimme olemaan yhtä aikaa Paimiossa parturissa. Tunnistin Saarisen, mutta en nuorena miehenä kehdannut mennä sanomaan hänelle mitään, Suominen naurahtaa. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Salon Seudun Sanomien ensimmäisen numeron ilmestymisestä tulee joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta. Mutta löytyykö jostain osoite, johon lehteä on tilattu koko sen historian ajan?

Ensimmäistä näytenumeroa jakeli lehden ensimmäinen toimittaja, Uskelan kunnankirjuri Kyösti Niinivaara. Sen jälkeen lehdestä tuli tilattava.

1920-luvun tilaajatiedot ovat jo kadonneet, mutta ensimmäisten tilaajien joukossa olivat varmasti ainakin lehden perustajat. Tästä päätellen SSS on tullut sadan vuoden ajan Perniön Sydän-Saurussa sijaitsevaan Tuomolan taloon.

– Kyllä lehti on todennäköisesti tullut tänne sadan vuoden ajan, todistaa Tuomolassa vuonna 1937 syntynyt Tauno Suominen.

Kantatie 52:lle näkyvä kaunis Tuomolan talo myös näyttää samalta kuin sata vuotta sitten – ainakin ulkopuolelta. Sisälläkin aika on pysähtynyt.

– Tämä talo on vähän kuin museo, Suominen naurahtaa.

Salon Seudun Sanomia oli perustamassa joulukuussa 1919 kuusi miestä. Paikalliset yrittäjät, maanviljelijät ja kuntien virkamiehet kaipasivat Salon alueelle omaa kunnallista ilmoitus- ja uutislehteä. Toimeen tarttui Maataloustuottajain Salon seudun yhdistys, joka valitsi toimikunnan toteuttamaan hanketta.

Tilalliset Oskari Halkilahti Uskelasta, Kaarlo Uotila Muurlasta ja Paavo Saarinen Perniöstä sekä Salon Säästöpankin johtaja Aleksanteri Tuomola ja Kyösti Niinivaara saivat vapaat kädet. Toimikunta kutsui mukaan myös salolaisen varatuomari Herman Tuomaalan. Tämä kuusikko allekirjoitti Salon Seudun Sanomalehtiosakeyhtiön yhtiösopimuksen.

Tuomolan talossa asui yksi lehden kuudesta perustajasta, Paavo Saarinen. Askaisissa syntynyt maanviljelijä osti talon 31-vuotiaana vuonna 1917 ja muutti sinne perheensä kanssa. Tila oli suuri: maata ja metsää oli yhteensä lähes 200 hehtaaria.

– Päärakennus ja navetta on rakennettu noin vuonna 1910, eli tuolloin rakennukset olivat aika uusia, Tauno Suominen kertoo.

– Saarisen aikaan talon puutarhakin oli viimeisen päälle. Sitä oli hoitamassa kaksi ihmistä. Saarinen oli myös innostunut erilaisista puulajeista, ja pihalla on edelleen hänen istuttamiaan pihtakuusia, Suominen mainitsee ja esittelee etupihan mahtavia puuvanhuksia.

Sadassa vuodessa puu ehtii kasvaa jättiläiseksi.

Mäen päällä seisova Tuomola näkyy Kantatie 52:lle.

Paavo Saarinen oli toimen mies, joka oli paikkakunnalle muutettuaan nopeasti mukana kaikessa. Vuoden 1918 lopulla hänet valittiin Perniön kunnanvaltuustoon, ja siitä vuoden kuluttua hän oli perustamassa seudun sanomalehteä. Kohta hän istui myös muun muassa Suomen Raakasokeri Oy:n hallintoneuvostossa, ja keväällä 1924 hän kohosi Maalaisliiton kansanedustajaksi. Presidentin valitsijamiehenä hän oli 1925.

– Meidän isä jutteli, että Saarisella oli tosi hyvä ulosanti, mitä täytyi ollakin, kun kiersi puhumassa pitkin maakuntaa, Suominen kertoo.

Vuonna 1929, jolloin Salon Seudun Sanomat alkoi ilmestyä jo kolme kertaa viikossa, Paavo Saarinen aloitti Kansallis-Osake-Pankin pankinjohtajana Perniössä. Siinä tehtävässä hän oli kansanedustajan työn ohella nelisen vuotta.

– Kansallis-Osake-Pankki oli Perniön asemalla, jossa oli minunkin nuoruudessani vielä monta pankkia ja kauppaa. Tuomolan ikkunasta näkyi, kun juna tuli Perniön asemalle, Tauno Suominen muistelee.

Saarisen eduskuntaura päättyi vuonna 1933, ja sen jälkeen hän pystyi täysillä keskittymään työhönsä upouuden, Paimioon rakennetun Varsinais-Suomen tuberkuloosiparantolan ensimmäisenä talouspäällikkönä. Tässä tehtävässä hän oli kaksikymmentä vuotta, 1932–52.

Saarisella oli vaikutusta koko parantolan perustamiseen, sillä hän oli mukana sitä suunnittelevassa toimikunnassa.

– Paimion parantola oli varmaan Paavo Saariselle sellainen monumentti, että sen vuoksi hän jätti Tuomolan ja muutti Paimioon, Tauno Suominen miettii.

– Kova paikka se hänelle varmaan kuitenkin oli, koska hän ei koskaan halunnut enää tulla katsomaan Tuomolaa. Hänen poikansa, vuorineuvos Pellervo Saarinen sen sijaan kävi kerran meillä vaimonsa kanssa. Hän halusi nähdä, kuinka Tuomolan metsät ovat kasvaneet. Varmasti Paavo Saarinenkin joskus ajoi talon ohi, mutta ei tullut käymään.

Kun Saarisen perhe muutti Paimioon, Tuomola oli jonkin aikaa vuokralla, kunnes Tauno Suomisen isä Valfrid Suominen osti paikan Saariselta vuonna 1936. Hän muutti sinne jouluna yhdessä vaimonsa Signen kanssa, ja vuoden kuluttua heille syntyi poika Tauno.

Tauno jäi perheen ainoaksi lapseksi. Hän eli talossa koko lapsuutensa ja nuoruutensa, ja muistaa, että aina taloon tuli sanomalehti.

– Salon Seudun Sanomat oli päälehti, ja lisäksi meille tuli Turunmaa.

Tuomolaan tuli myös kylän ensimmäinen televisio vuonna 1959, joka on edelleen talossa vanhalla paikallaan.

– Muistan, kuinka ruokasali oli täynnä, kun ihmiset tulivat meille televisiota katsomaan, hän naurahtaa.

Paavo Saarisen ajalta ei ole jäljellä talossa mitään esineitä, sillä perhe vei ne mennessään. Kaakeliuunit, iso leivinuuni, korkkimatot ja ikkunat ovat kuitenkin kaikki alkuperäisiä, 100-vuotiaita.

Tuomolan säilyminen hyvin alkuperäisessä kunnossa johtuu osittain siitä, että 1970-luvulta lähtien se on palvellut vain kesäasuntona.

Jätä kommentti