Alussa oli De Carne, Pii ja Tami: Salon urheiluvuosikymmenen loppu oli silkkaa Vilpas-huumaa – ja vähän presidenttiäkin

0
Vilppaan yleisöennätys on vuoden 2017 loppuotteluista Katajaa vastaan. Viidettä finaalia seurasi paikan päällä 2 352 ja kuvan kolmatta finaaliakin 2 305 katsojaa. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuosi 2010: Chili De Carnella ja ilman

LP Viestin dominointi lentopallon naisten Mestaruusliigassa oli suurimmillaan kausina 2009-2011. Joukkue ei hävinnyt vuosina 2010 ja 2011 ainuttakaan ottelua suomalaisjoukkuetta vastaan, ja maaliskuussa 2012 katkennut voittoputki kotimaassa venyi 114 peliin.

Ylivoima olisi liian mieto sana kuvaamaan tilannetta. Suvereenius perustui joiltakin osin belgialaishakkuri Virginie De Carneen, joka pelasi LP Viestissä marraskuusta 2009 huhtikuuhun 2011.

Olisi kuitenkin virheellistä pelkistää voittoputki vain De Carneen. Tulihan seitsemästä peräkkäisestä Suomen mestaruudesta viisi ilman häntä.

Dubravka Stojanovicin (myöh. Rakic) hankinta ja jalostuminen liigan supertähdeksi takasi tasokkaan keskipelaamisen vuosiksi 2011–2016. LP Viesti sai riveihinsä lähes kaikki haluamansa kotimaiset pelaajat. Ennen kaikkea Hillaelina Hämäläisestä, Sini Häkkisestä ja Noora Kososesta kehittyivät Suomen huippuluokan nimet. Lisäksi Kaisa Jokinen kuntoutti itsestään joukkueen tukipilarin. Emmekä unohda Armisen siskoksia emmekä Viktoriia Tuchashvilia.

Kaikesta kirjoitetusta johtuen LP Viestin jokainen tappio Suomessa tuntuu nyt enemmän tai vähemmän erikoiselta.

Virginie De Carne tuli, näki ja voitti LP Viestissä – ja hymyilikin välillä. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuosi 2011: Ensin karkasivat mitalipelit, sitten eurot

Kaikkeen tottuu lopulta aika nopeasti. Siihenkin, ettei Salossa ole ollut kahdeksaan ja puoleen vuoteen lentopallon miesten liigajoukkuetta. Juuri nyt ylipäänsä paikallisia miesjoukkueita ei ole käytännössä lainkaan.

Piivolley oli varsin menestyksekäs ryhmä varsinkin 2000-luvun alkuvuosina. Kolme peräkkäistä liigahopeaa (2004–2006), kaksi pronssia (2001 ja 2007) ja kolme Suomen cupin hopeaa osoittivat yli puolen vuosikymmenen oloa huipulla, vaikka pokaalit jäivätkin yhteen cup-mestaruuteen.

Loppua kohti katosivat ensin liigan mitalipelit ja vähitellen myös eurot. Selviytymistaistelu natisutti seuraa liitoksissaan pitkään ja päättyi lopulta jäämiseen ilman liigalisenssiä ja konkurssiin kesällä 2011.

Salon poikajuniorityö eli 2000-luvun alkuvuosina hiljaiseloa, mutta Rikalavolley tuotti vuonna 1999 syntyneistä pojista superikäluokan. Se voitti Suomen mestaruuden sekä A-, B- että C-pojissa.

Piivolleyn viimeiseksi otteluksi jäi vieraspeli Joensuussa 12. maaliskuuta 2011. Kuvassa Diego Velázquez. (kuva: Sanomalehti Karjalainen/Mikko Makkonen)

Vuosi 2012: Jääkiekkobuumi salolaisittain

Jääkiekkobuumi on liioittelua, kun kuvailee Salon Kiekkohaiden kaksivuotista retkeä miesten Suomi-sarjassa. Joka tapauksessa reissu ehti osoittaa sen, että myös Salossa ollaan kiinnostuneita jääkiekosta, parhaimmillaan paikallisestakin sellaisesta.

Varsinkin jälkimmäisellä Suomi-sarjakaudella 2012–2013 Kiekkohailla oli päällä kova vauhti. Hetkittäin ylittyi valtakunnallinenkin uutiskynnys, kun Toni Mäkiaho ja Pasi Nielikäinen pelasivat Salossa liigan jäähykuninkaiden statuksella. Lisäksi joukkue teki yhteistyötä Juhani ”Tami” Tammisen valmentaman Mestis-joukkue TuTon kanssa. Huhuttiinpa joulukuussa 2012 Saloon eteläkorealaista Mestis-joukkuetta Anyang Hallaa.

Kiekkohaiden Suomi-sarjaotteluissa kävi parhaimmillaan liki 800 katsojaa. Samankaltainen alasarjasuosio on vuosien varrella näkynyt IBK Medan salibandyotteluissa.

Juuri nyt II divisioona on muuttotappiokaupungissa realistinen tavoite. Viime vuosien pelaajapulan ja siitä seuranneen III divisioonasta putoamisen jälkeen jo tämän sesongin tilanne III divisioonan lohkon kärkikastissa vaikuttaa varsin valoisalta.

Pasi Nielikäisen piipahdukset Kiekkohaissa keräsivät mediahuomiota ja ajoittain myös katsojia. (kuva: SSS-arkisto/Sami Kilpiö)

Vuosi 2013: Palloiluhalleihin köysineliö

Palloilun pääsarja- ja maaotteluihinkin tottuneet Urheilutalo ja Salohalli ovat nähneet vuodesta 2013 lähtien toistuvasti myös köysineliön. Tähän yhtälöön tarvittiin paidattomaksi siirtynyt nyrkkeilijä Jarkko Putkonen sekä innokkaat tapahtumajärjestäjät, kuten Mikael Nissi ja Petri Paimander.

Putkosen ammattilaisura on kestänyt lähes koko vuosikymmenen. Sitä kautta Salossa on järjestetty viisi ammattilaisnyrkkeilyiltaa sekä kertaalleen myös vapaaotteluun painottunut ilta.

Nyrkkeilystä kiinnostuneita on riittänyt Salossa keskimäärin noin tuhanteen katsojan verran per ilta.

Jarkko Putkosen (oik.) edesottamukset ovat kiinnostaneet salolaisyleisöä. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuosi 2014: Pihkaniskojen tyyssija

Salosta tuli 11 vuoden takaisen kuntaliitoksen myötä melkoinen pihkaniskojen tyyssija. Suunnistusta riittää nykyisen kaupungin laidasta laitaan, ja vilkasta on myös reuna-alueella eli Paimiossa.

Angelniemen Ankkuri on kartoittanut Halikon, ja 2014 oli melkoinen Ankkurin menestysvuosi. Salon Urheilun Ystävät palkitsi kaupungin vuoden urheilijana nuorten maailmanmestarin Miika Kirmulan ja vuoden valmentajana Miikan äidin Hanna Kirmulan.

Kymmenen parhaan urheilijan listalta löytyivät seurasta myös MM-edustajat Mikko Sirén (kolmas) ja Tuomo Mäkelä (kuudes) sekä kaksinkertainen SM-mitalisti Sanni Kivelä (yhdeksäs).

Ankkuri on myös aktiivinen kilpailujärjestäjä. Ensi vuonna suurtapahtumia nähdään useampikin: FinnSpring huhtikuussa, SM-sprintti syyskuussa.

Angelniemen Ankkuri juhlisti Miika Kirmulan nuorten maailmanmestaruutta kakkukahveilla. Hanna Kirmula valittiin Salon vuoden 2014 parhaaksi valmentajaksi, ja Mikko Sirén edusti puolestaan Suomea aikuisten MM-kilpailuissa. (kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen)

Vuosi 2015: Kymmenen päivää nostavaa voimaa

Salon Voimailijat otti monestakin syystä haastavan urakan järjestäessään klassisen voimanoston kaikkien ikäluokkien MM-kilpailut. Suitsutusta sai jälleen kerran Salohalli, joka mahdollisti kymmenen päivän tapahtuman läpiviemisen.

Pitkä ja raskas rupeama sujui onnellisesti, kun kilpailijoita oli lähes tuhat, ennätysmäärä MM-kisojen historiassa. Ensimmäisinä kilpailupäivinä ei hallissa juuri ”ulkopuolista” yleisöä ollut, mutta raskaan sarjan nostajat houkuttelivat väkeä lehtereille. Näin siitäkin huolimatta, että nurkan takana Paimiossa kilpailtiin samana viikonloppuna suunnistuksen silloin ennätyksellisen suuri Jukolan viesti.

Salohalli on taipunut tälläkin vuosikymmenellä moneen. Ray Williams teki vuoden 2015 voimanoston MM-kisoissa jalkakyykyn maailmanennätyksen 425,5 kiloa. (kuva: SSS-arkisto/Juha Tuuna)

Vuosi 2016: Läpimurto

2020-luvulle siirrytään tilanteessa, jossa yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksiä pitävät omissa lajeissaan muiden muassa seuraavat tuntemattomat suuruudet: Usain Bolt, Armand Duplantis, Allyson Felix ja Tirunesh Dibaba.

Samoilta listoilta löytyvät allekkain myös nimet Wilma Murto ja Heike Drechsler (nyk. Heike Drechsler-Bryggare). Saksalaiskaupunki Zweibrückenin halli, 31. tammikuuta 2016 ja tulos 471 ovat pysyvästi isoilla kirjaimilla suomalaisen yleisurheilun historiassa. Kyseiset koordinaatit kuuluvat Murron edelleen voimassa olevaan nuorten maailmanennätykseen.

Listasijoituksen lisäksi montakin seikkaa tekee Murron tempusta uskomattoman. Hän vietti lapsuutensa alle kahdentuhannen asukkaan Kuusjoella. Lisäksi nuorten ME tapahtui yli neljä kuukautta ennen 18-vuotissyntymäpäivää. Kukaan muu nainen ei tehnyt voimassa olevaa ME-tulostaan ennen täysi-ikäisyyttä.

Nyt, pian olympiadin päässä läpimurrosta päässä risteilee paljon ajatuksia. Tulokset ovat viime vuosina pyörineet enimmäkseen useita kymmeniä senttejä Zweibrückenin päivää alempana. Viime syyskuussa alkaneeseen hieman yli vuoden mittaiseen ajanjaksoon mahtui kolme valmentajavaihdosta.

Wilma Murto viettää ensi kesäkuussa 22-vuotissyntymäpäiviään. (kuva: SSS/Olli Mäntylä)

Vuosi 2017: Presidentin päivitetty puhe

Ensimmäistä kauttaan tasavallan presidenttinä lopetellut Sauli Niinistö päivitti Salon Urheilupuistoa koskeneita ylistyksiään elokuussa 2017. Tuolloin hän pääsi toteamaan liikuntakeitaan ainutlaatuisuutta, kun peruskorjatun Urheilupuiston yleisurheilukentän vihkiäistilaisuutta vietettiin.

Hieman alle kahden miljoonan euron kustannukset tuottivat juoksuradoille uuden pinnoitteen, joiden uskotaan kestävän pitkälle 2040-luvulle asti. Viereinen jalkapallon tekonurmikenttä uusittiin puolestaan vuonna 2015. Niin sanotun vanhan eli kaupungin omistaman jäähallin kuntoa kartoitetaan ensi vuonna.

Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juhani Nummentalo, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Salon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Saija Karnisto-Toivonen vihkivät uudistuneen urheilukentän käyttöön. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuosi 2018: Vilpas, Vilpas, Vilpas, Vilpas, Vilpas

Miesten Korisliigassa pelattiin kaudella 2017–2018 yhteensä 249 ottelua. 20 eniten yleisöä keränneessä ottelussa kotijoukkueena oli Salon Vilpas.

Vilppaan runkosarjan katsojakeskiarvo oli 1 678. Ilman jo hyvissä ajoin varmistunutta runkosarjan voittoa luku olisi ollut vielä suurempi. Pallolla pelattavista sisälajeista keskiarvo oli kaikista suomalaisjoukkueista ylivoimaisesti suurin.

Teemu Rannikko oli kyseiseksi kaudeksi paras mahdollinen suomalaisen koripalloilun vetonaula. Vilppaan katsojaluvut olivat kuitenkin suhteellisen lähellä vastaavia huippulukemia jo Rannikon Saloon saapumista edeltäneellä kaudella.

Vilppaan tuolloinen suosio tuntuu käsittämättömältä. Perspektiiviä asiaan saa, kun tämän kauden keskiarvo 1 313 lähes kaikkien joukkueiden vierailtua Salohallissa kerran vaikuttaa suhteellisen pieneltä. Silti se on edelleen liigan selkeästi suurin.

Salohallista ei Vilppaan otteluissa varsinkaan vuosina 2016–2018 juuri tyhjiä paikkoja löytynyt. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuosi 2019: Pormestarinkadun maaottelupyhättö

Salohallia voisi hehkuttaa jokaisena sen 21 olemassaolovuoden kohdalla. Vielä tänäkin vuonna löytyi uusi maaottelulaji, kun Suomi pelasi kaksi naisten salibandymaaottelua Pormestarinkadulla.

Salon statusta palloilukaupunkina korostaa ehkä liiaksikin se, että kaupungissa pelattiin tänä vuonna vähintään kaksi aikuisten tai nuorten maaottelua tänä vuonna jalkapallossa, jääkiekossa, koripallossa ja salibandyssa. Toisaalta viime vuonna nähtiin lentopallossa naisten EM-karsintaa: nostetaan Salon häntää ihan oikeutetusti.

Korjattu jutun viimeistä virkettä 29.12. kello 22.36: Salossa pelattiin viime vuonna naisten EM-karsintaa, ei Kultaista liigaa. 

Suomen naisten salibandymaajoukkue pelasi syyskuussa kaksi ottelua Salohallissa. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)