Vanhusten hoivan laatu huolestuttaa Salossa omaisia. He kertovat tapauksista, joissa vanhuksen on tehtävä tarpeensa vaippaan, kun apua vessakäyntiin ei ole tarjolla, joissa hammaslääkäri esittää terveiden hampaiden pois vetämistä, koska suuhygieniasta ei huolehdita ja joissa vanhusta makuutetaan sängyssä koko päivä. Nimettöminä pysyttelevät salolaiset pelkäävät, että asioiden käsittely omilla nimillä voisi johtaa heidän omaistensa ”vielä huonompaan” hoitoon.

Jutun kursiivilla kirjoitetut sitaatit ovat salolaisilta, joiden vanhemmat asuvat tai ovat asuneet kaupungin vanhuspalveluissa. He kokevat, että vanhusten ihmisarvon huomioiminen on vähentynyt niin yhteiskunnassa kuin hoitopaikoissakin.

”Hoitotyön laatu on hyvin vaihtelevaa riippuen siitä, ketkä ovat työvuorossa. On niitä, jotka tekevät työtään isolla sydämellä ja niitä, jotka eivät ole edes oikealla alalla.”

”Hoitotyö tehdään usein kaavamaisesti eikä oteta huomioon vanhusten yksilöllisiä tarpeita.”

”Laitosten arkeen on vakiintunut käsittämättömiä hoitokäytäntöjä kuten se, että pesuaamusta vanhuksia pidetään yöpuvussaan seuraavaan aamuun asti.”

Vanhuksen kunto vaikuttaa omaisten mielestä paljolti hänen mahdollisuuksiinsa elää ihmisarvoista elämää hoitolaitoksessa.

”Kun jalat kantavat, he pystyvät säätelemään esimerkiksi vessakäyntejään. Kun kävelemään ei pysty, käsketään virtsaamaan vaippaan. Se on vanhukselle nöyryyttävää, oli hän miten muistamaton tahansa. Muistisairaudestaan huolimatta vanhukset ovat läsnä jokaisessa hetkessä, jonka elävät. ”

”Nykyvaipat imevät monet pissat, mutta niistä kertyy kova paino haarojen väliin ja liikkuminen hankaloituu entisestään. Vaippaan puetut vanhukset eivät enää edes yritä säädellä rakkoaan, kun heidän on kuitenkin pakko laskea vaippaan.”

Omaisten kokemusten mukaan jotain raflaavaa täytyy tapahtua ennen kuin hoidon puutteisiin havahdutaan. Eräs omainen oli vienyt kahdeksankymppisen läheisensä kunnalliseen hammashuoltoon, kun tämän ikenet vuosivat verta.

Vanhukselta oli siihen ikään mennessä paikattu vain kaksi hammasta ja hampaista huolehtinen oli ollut hänelle tärkeää. Nuori hammaslääkäri ehdotti, että kaikki hampaat kiskotaan pois, koska hänen kokemuksensa mukaan tehostetussa palveluasumisessa hampaita ei hoideta kunnolla. Omaiset eivät tähän suostuneet, vaan ohjeistivat huolehtimaan hampaiden harjauksesta kahdesti päivässä.

Jotkut haastatelluista omaisista ovat ostaneet vanhuksille kuntoutusta yksityisiltä fysioterapeuteilta, koska kaupungin koska tehostetusta palveluasumisesta sitä ei ole saanut.

”Omia lihaksia kannattaa käyttää niin kauan kuin niistä on johonkin, mutta liian helposti vanhus jätetään makaamaan ja otetaan käyttöön nosturi, vaikka sen myötä lihaskunto heikkenee entisestään.”

”Väsymys lisääntyy, nouseminen vaikeutuu ja huimaus lisääntyy, jos makuutetaan liian pitkään.”

Omainen muistaa tapauksen, jossa yöhoitaja oli tehnyt vanhuksen hoitosuunnitelman yöllä vanhuksen nukkuessa. Vanhuspalvelulain mukaan hoitosuunnitelmaa tarkistettaessa pitää kuulla sekä vanhusta itseään että hänen omaisiaan.

”Nopeus ei ole olennaista hoitajien työssä.”

Omaiset toteavat, että vanhustenhuollon tasosta on käyty valtakunnassa keskustelua jo vuosia. Esillä oleva hoitajamitoituksen nostaminen nykyisestä 0,6 hoitajasta 0,7 hoitajaan yhtä vanhusta kohden ei vakuuta omaisia.

”Mitoituksen nostaminen ei ole ratkaisu, vaan monesti asenteita korjaamalla päästäisiin hyvään lopputulokseen.”

”Lisäys pitäisi kohdistaa hoitotyöhön ja vanhusten kanssa olemiseen. Kirjaamista on liian paljon.”

Joidenkin hoitajien otteet pelottavat vanhuksia, mutta he itse valittavat hoidon tasosta harvoin.

”Vanhukset ovat kiitollisia, kun joku vain vähän pitää huolta.”

Yksi omaisista miettii, miten hoitajien tasoon on vaikuttanut soveltuvuustestien jättäminen pois ammattikoulutuksen pääsykokeista.

”Nythän on todettu, että ne tarvitaan takaisin.”

Haastatellut salolaiset kehottavat omaisia pyytämään hoitoneuvotteluja, keskustelemaan henkilökunnan kanssa omaistensa hoidosta ja tekemään tarpeen vaatiessa jopa kanteluja tai valituksia.

Omaiset toivovat Salon päättäjien ja esimerkiksi vanhusneuvoston jalkautuvan hoitopaikkoihin tarkistamaan, millaista niissä elettävä todellisuus on.

”Toiminnan pitäisi olla läpinäkyvää.”

Omaiset toivovat päättäjien tutustuvan hoitopaikkojen arkeen. Kuva: SSS/Minna Filppu

Hoito lähtee asiakkaan tarpeista

Vanhuspalveluiden johtaja kannustaa ottamaan asiat puheeksi

Yksilöitä ei hoideta yleisohjeilla. Näin toteaa Salon vanhuspalveluiden johtaja Salla Lindegren, jonka mukaan vanhustenhuollon lähtökohtana on se, että asiakas saa parhaan mahdollisen hoidon.

– Kaikki hoito lähtee asiakaskohtaisesta tarpeesta eikä yleisohjetta esimerkiksi vaippojen käyttöön ole, hän korostaa.

– Ehdoin tahdoin ei asiakkaalle laiteta vaippoja, vaan hänet pyritään avustamaan vessaan. Sekin katsotaan jokaisen kohdalla erikseen, miten pitkään asiakas syö itse ja haluaa osallistua, milloin häntä syötetään ja milloin siirrytään sosemaiseen ruokaan.

Salon vanhuspalveluja viime marraskuusta johtanut Lindegren vannoo avoimuuden ja puhumisen nimeen.

– Asia kannattaa ottaa jutuksi siinä yksikössä, jota se koskee. Turha jäädä miettimään, miksi joku asia tehdään jotenkin, vaan kysyä toiminnalle perusteet. Jos vastaus ei tyydytä, voi asian viedä ylemmäs, hän toteaa.

– Säännöllisesti käytävät hoitoneuvottelut ovat sitä varten, että yksilöllisiä asioita käydään läpi. On asioita, joita voitaisiin tehdä toisin ja myös asioita, joille on perusteet tehdä toisin kuin omaiset ajattelevat, mutta heidän on oikeus saada niihinkin perustelut. Jos ei olla avoimia, tulkitaan väärin.

Lindegren huomauttaa, että päivät ovat erilaisia ja tilanteet muuttuvat. Esimerkiksi asiakkaan päivävaatteisiin pukeminen peseytymisen jälkeen riippuu pesuajankohdasta ja asiakkaasta itsestään.

Suun terveydenhuolto kuuluu perusterveydestä huolehtimiseen, mutta aina muistisairaan hampaidenpesu ei ole ihan yksinkertaista: hän voi kieltäytyä avaamasta suutaan tai olla muuten yhteistyöhaluton.

– Siinä tarvitaan hoitajalta ammattitaitoa, neuvottelua ja pelisilmää. Joskus pyydetään omaisia apuun, mutta aina heidänkään suostuttelunsa ei vaikuta, Lindegren tietää.

– Muistisairaiden hoitamisessa tulee eteen hankalia juttuja, mutta meidän hoitajiemme ammattitaito on korkealla ja he käyttävät kaikki tietämänsä keinot, jotta hoitotoimenpiteet saadaan tehtyä. Kaupungin vanhuspalvelujen muistikoordinaattori on vinkkipankki, joka menee mielellään hoitopaikkoihin keskustelemaan ja antamaan neuvoja. Toisen kanssa pätee toinen keino ja toisen kanssa toinen.

Myös hoitohenkilökunnan tieto ja kokemus muistisairaista kasvaa koko ajan, sillä heitä on paljon. Perussääntö on, että muistisairaan kanssa ei toimita kiireellä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle järjestetään kolme päivää täydennyskoulutusta vuosittain.

Salla Lindegren muistuttaa, että vanhuspalvelujen henkilökunta saa äärettömän paljon myös hyvää palautetta, joka edistää työssä jaksamista.

– Kiitokset vaan harvemmin päätyvät julkisuuteen.

Hoivatyön päällikkö Susanna Kaunisto (kesk.) saa pian juttuseuraa, kun hän istahtaa hetkeksi Paukkulakodin Kultapiiskun penkille. – Minä olin 40 vuotta Salon aluesairaalassa töissä; ensin keittäjänä ja sitten emäntänä. Se oli ihana työpaikka. Silloin lääkäreinä olivat Suutari, Sarparanta ja Kärki, Tellervo Järvinen (vas.) muistelee. – Ei ole mitään vikaa; kaikki on hyvin, Sisko Lindholm puolestaan kertoo. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

”Hoivakoti kuntoon -projekti avasi silmiä”

Someron Tervaskannon entinen esimies korostaa asiakaslähtöisyyttä nyt Salossa

Vanhustenhoidon taso vaihtelee suuresti. Näin arvioi Salossa hoivatyön päällikkö Susanna Kaunisto, jolla on alalta yli 16 vuoden kokemus.

– Asiasta nousseet kohut osoittavat, että petrattavaa on todella paljon. Kohujen alle on kuitenkin hautautunut myös alalla tehtävä hyvä ja arvokas työ.

Kaunisto on tyytyväinen Salon kaupungin vanhustenhoidon yleiseen tasoon.

– Olemme hyvällä tiellä. Meillä on laatujärjestelmä ja kehittämisohjelma. Ympärivuorokautisessa hoidossa mitoitus on saatu nostettua 0,6 hoitajaan vanhusta kohden.

Vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa työntekijöiden tehokkuutta ei mitata suorituksiin käytettyjen minuuttien määrällä.

– Tulos on parempi ja hoito tehokkaampaa, jos muistisairaan kanssa käytetään enemmän aikaa ja saadaan välitettyä tunne kiireettömyydestä.

Susanna Kaunisto aloitti työt Salossa kaksi vuotta sitten ja vastaa läntisen alueen ympärivuorokautisesta hoidosta.

Tammelassa asuva Kaunisto työskenteli ennen Saloon päätymistään Somerolla. Hän oli kaupungin omistaman 61-paikkaisen palvelutalo Tervaskannon esimiehenä silloin, kun A-studio teki Hoivakoti kuntoon -sarjaansa vuonna 2014. Projektin tavoitteena oli parantaa asukkaiden elämänlaatua ja viihtymistä lisäämättä hoitajien määrää. Uusia hoitotyön tapoja etsittiin ulkopuolisten asiantuntijoiden tuella.

– Se oli silmiä avaava kokemus siitä, millainen merkitys asenteella on työhön olivat resurssit mitä hyvänsä.

Kaunisto myöntää, että omille työtavoilleen sokeutuu helposti. Hän toivoo kaikkien hoitajien pystyvän tarkastelemaan kriittisesti omia työtapojaan.

– Olennaista on miettiä, millaisessa palvelutalossa haluaisi itse asua. Asiakaslähtöisyys on meillä Salossakin koko ajan esillä, mutta pitää pohtia, toteutuuko se asiakkaiden mielestä.

Kaunisto sanoo parhaiden ideoiden syntyvän ajatuksia vaihtamalla.

– Siksi on hienoa, että työkokeilussa tai harjoittelussa käyvät ihmiset tuovat mukanaan uudenlaista ajattelua ja kyseenalaistavat vanhoja käytäntöjä.

Susanna Kaunisto auttaa Sisko Lindholmin penkille, jossa Tellervo Järvinen jo odottaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kaunisto toivoo omaisten ottavan yhteyttä, jos näillä on kysyttävää tai toiveita hoitopaikan suhteen.

– Isommilta kriiseiltä säästytään, kun asiat otetaan esille. Avoin keskustelu on edellytys kaikelle: ellei epäkohdista puhuta, niitä ei saada selvitettyä eikä korjattua. Toiminnan pitää olla avointa ja vuorovaikutteista.

Kanniston mielestä hyvä hoito ei sisällä turhia vaippoja, vaikka ne ovatkin laadukkaita ja kehitetty pintakuiviksi. Vessaan pääsy on tärkeä osa ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä.

– Vanhus pitää auttaa vessaan, jos hän sitä pyytää ja tuntee tarpeen. Se kuuluu arvokkaaseen vanhuuteen ja ihmisyyteen.

Kuntouttava työote tarkoittaa vanhuksen omia voimia ylläpitävää ja ikäihmistä motivoivaa työtapaa.

– Se tarkoittaa kannustamista omien voimavarojen käyttöön kuten rullailuun pyörätuolilla itse eri paikkoihin. Siihen liittyy myös oikean istuma-asennon varmistaminen niin, että vanhus pystyy ruokailemaan omatoimisesti.

Ala kärsii työvoimapulasta. Samaan aikaan ikäihmisten määrä lisääntyy ja vanhuspalvelujen tarve kasvaa. Suunnitelma hoitajamitoituksen nostamisesta 0,7 hoitajaan vanhusta kohden lisää painetta.

– Opiskelupaikkoja pitää lisätä, sanoo Kaunisto ja huomauttaa, että kaikki ammatilliset oppilaitokset eivät ole luopuneet soveltuvuustesteistä.

Hän pitää testejä tärkeinä sen varmistamiseksi, että alalle saadaan hyviä ja motivoituneita tekijöitä.

– Asiaa pitäisi miettiä työelämän tarpeiden eikä ammattikoulutuksen rahoituksen näkökulmasta. Ala on vaativa ja työ kuormittavaa. Pitää tuntea, että haluaa tehdä tätä työtä.

Kaunisto muistuttaa, että omaisia ei korvaa mikään henkilökunta. Omaiset saavat poiketa hoitopaikoissa milloin tahansa; vierailuaikoja ei ole ja asukkaita saa viedä käymään kylillä virkistäytymässä.

– Sängynkin voi työntää pihalle, jos vanhus ei muuten pääse ulos.

Tellervo Järvisellä riittää juttua hoivatyön päällikkö Susanna Kauniston kanssa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo