– Tulen suorastaan liikuttuneeksi näitä katsellessani! Kaikki vanhat muistot…

Oopperalaulaja Karita Mattila oli täynnä tunnetta avatessaan esiintymisasuistaan koottua pukunäyttelyä Turussa viime viikolla. Tähtisopraano lahjoitti alkusyksystä 90 esiintymisasuaan Saaristo-oopperalle. Joulukuun ajan kahdeksan niistä on esillä Turun kaupunginteatterin lämpiössä.

Valtaosa malleista on jalostettu Mattilan omassa päässä syntyneistä hahmotelmista. Hän piirsi ideoitaan, heitteli ompelijan toteutettavaksi ajatuksiaan ja osti kankaita eri puolilta maailmaa matkustellessaan työnsä takia.

– Pukujen ideointi oli osa työprosessia. Sain ajatuksia ohjelmistosta, musiikista, tekstistä ja sen sisällöstä, Mattila kertoo.

– Omien esiintymisvaatteiden suunnittelu oli rakas harrastukseni pitkään. Olen aina ihaillut kauniita pukuja ja seurannut muotia. Minä ideoin ja piirsin; Maikki suunnitteli ja toteutti. Hänen mottonsa oli Kaikki on mahdollista, hehkuttaa Mattila turkulaisen luotto-ompelijansa Maj-Len Koski-Gyldénin taitoja.

Mattila painottaa esitysten olevan kokonaisvaltaista taidetta.

– Sillä on väliä, millaisissa vaatteissa lavalle mennään ja miten siellä ollaan.

Tärkeää on myös tuntea olonsa mukavaksi esiintymisasussaan.

– Vaikka puku olisi miten seksikäs tai antava, lavalla on oltava turvallinen olo, jotta voi keskittyä laulamiseen.

– Tämä kangas on aivan uskomaton! Kyllä mulla on sitten hyvä maku, Karita Mattila huudahtaa ja nauraa, ettei hänen vaatimattomuutensa ole kadonnut minnekään. Kuva: SSS/Minna Määttänen

New Yorkin Metropolitanin gaala-konsertissa Mattila tunsi itsensä kuningattareksi pukeutuessaan näyttelyssä esillä olevaan mustakultaiseen pukuun.

– Maikki tämänkin toteutti. Se oli niin tyköistuva, etten saanut lihoa pariakaan kiloa. Puku oli välillä poissa käytöstä, kun se ei mahtunut päälle.

Näyttelyssä on esillä myös Koski-Gyldénin ompelema hopeanvärinen hame ja jakku, joihin Mattila pukeutui esiintyessään Kemin Lumilinnan avajaisissa vuonna 1996.

– Siellä hirvitti, kun oli niin kylmää, että laulaessa hengitys höyrysi, hän muistaa.

Mattila on tykännyt esiintyä kapeissa hameissa. Muutamissa on laahuksia, mutta iän myötä käytännöllisyys on korostunut.

– Laahuksen kanssa kapellimestaria sai aina varoittaa kävelemästä liian lähellä ja astumasta päälle.

Puvuissa on runsaasti kauniita yksityiskohtia. Kuvat: TS-arkisto/Riitta Salmi

Oopperayhdistyksen johtaja Päivi Nisula ylistää Saaristo-oopperan saamaa lahjoitusta.

– Ihailen pukuja ja kankaita, mutta myös elettä: Karita Mattila uskoo pieneen Turun alueella toimivaan oopperayhdistykseen. Puvut saavat uuden elämän näyttämöllä, kun tuunaamme niitä, hän lupaa.

Ensimmäiset voivat päätyä syksyllä Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävään laulunäytelmään Berliinistä Broadwaylle.

Mattila huomauttaa, että kaikkien pukujen kankaat eivät ole säilyneet kovin hyvin, mutta niissäkin on hienoa nappeja ja solkia, joita voi hyödyntää. Kunnian kierrätysideasta Mattila antaa ex-aviomiehelleen Tapio Kuneiselle.

– Olen hänen myötävaikutuksellaan sortteerannut tavaroita eromme jälkeen. Kun tuskailin, mitä teen kaikilla näillä puvuilla, hän sanoi, että eikö Saaristo-ooppera olisi yksi vaihtoehto, Mattila kertoo.

– Minusta ajatus oli hurmaava! Olenhan itse Varsinais-Suomesta kotoisin, Turku tuli tutuksi avioliiton aikana ja kiinnyin saaristoon.

Karita Mattila uumoilee, että oopperayhdistys tulee saamaan lisääkin pukuja, koska kaksi varastoa on vielä tyhjentämättä.

Mattila erosi alkuvuodesta turkulaistaustaisesta Kuneisesta, jonka kanssa oli yhdessä yli 30 vuotta.

– Olemme hyviä ystäviä, hän vakuuttaa.

Eron myötä oopperatähdellä ei ole enää kakkoskotia Turussa.

Karita Mattila on riemuissaan työssään alkaneesta joulupaussista. – Olin vähän aikaa Suomessa hoitelemassa asioita, mutta joulun vietän kotona Floridassa, josta olen ollut poissa jo kolme kuukautta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Uransa alkuaikoina Karita Mattila käytti kaikki liienneet rahansa esiintymisvaatteisiin. Hänen itse suunnittelemiensa asujen ohella näyttelyssä on esillä vaaleanpunainen, 1980-luvulla Lontoosta valmiina ostettu puku, jossa sopraano poseeraa ensimmäisen soololevynsä kannessa.

– Se oli siihen aikaan ylivoimaisesti hienoin pukuni ja satutti, kun Helsingin Sanomien kriitikko sanoi sen näyttävän yöpuvulta!

– Aika äkkiä saavutin pisteen, jossa en enää välittänyt muiden mielipiteistä. Pidin just niin seksikkäitä asuja kuin halusin, vaikka naiseuden korostaminen oli klassisessa maailmassa pitkään tabu.

Karita Mattila arvosteli oopperamaailman sukupuolettomuutta ja seksittömyyttä myös vuonna 2016 ilmestyneessä muistelmakirjassa Korkealta ja kovaa. Hän ihmetteli vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan klassisessa musiikissa aistillinen nainen lavalla on häiritsevä ilmiö.

– Halusin muuttaa asioita. Ehkä olin sen suhteen jonkun sortin pioneeri, hän tokaisee tyytyväisenä.

Karita Mattila muistaa, miten aikoinaan Pariisissa pidetyn soolokonsertin jälkeen ovelle kerääntyi nimikirjoitusten pyytäjiä. Laulajan huomio kiinnittyi hyvin pukeutuneeseen mieheen, joka ei asettunut jonoon, vaan lähestyi häntä vasta muiden lähdettyä.

– Hän oli muotitalo Givenchyn edustaja, joka sanoi, että ”me mielellämme pukisimme teidät”. Olin otettu, mutta kieltäydyin, koska se olisi lopettanut harrastukseni. Näin jälkikäteen tapausta voi muistella omahyväisesti, Mattila nauraa.

Samantapainen juttu sattui toisenkin kerran, kun laulaja oli pukeutunut Lohengrinin ensi-illassa mustaan: korkeakauluksiseen pitsibleiseriin ja leveälahkeisiin pitsihousuihin.

– Teatteri oli lakossa, joten esiinnyimme omissa puvuissamme. Eräs mies tuli kysymään asuni suunnittelijaa ja kun kerroin, hän sanoi, että ”saisitte heti töitä Scherreriltä”.

Pukusuunnitteluharrastus kesti 1990-luvun lopulle asti. Sittemmin Karita Mattila on alkanut ostaa valmiita pukuja. Floridassa asuvalla taiteilijalla ei ole luotto-ompelijaa nykyisessä kotimaassaan.

Karita Mattila syntyi Somerolla, mutta varttui Perniössä.

– Isäni oli Somerolla pari vuotta työnjohtajana. Vanhempi veljeni ja minä synnyimme Somerolla ennen kuin perheemme muutti takaisin isän kotitilalle Perniön Ketunpyöliin Ervelän tilalle.

Mattilan vanhemmat asuvat edelleen Perniössä, jossa kansainvälinen tähti ennättää nykyään poiketa vain harvoin.

– Kyllä näiden kelpaakin saada uusi elämä, Karita Mattila huudahtaa. Osa Saaristo-oopperalle lahjoitetuista esiintymisasuista saattaa päätyä ensi syksynä Turun kaupunginteatterin pienelle näyttämölle, jossa nähdään Suomen kantaesitys Kurt Weilinin musiikkiin perustuvasta laulunäytelmästä Berliinistä Broadwaylle. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Ensi kesänä 60 vuotta täyttävä Karita Mattila iloitsee siitä, että saa edelleen työtarjouksia ja että yleisö haluaa kuulla häntä. Toistaiseksi hän myös laulaa niin hyvin, että kelpuuttaa itse työnsä jäljen.

Lokakuussa Mattila lauloi Kabanichan roolin Berliinin valtionoopperassa Leoš Janáčekin Katja Kabanovassa. Marraskuussa hän teki Baijerin valtionoopperassa roolidebyyttinsä Ortrud-noitana Richard Wagnerin Lohengrinissä; 22 vuotta sitten hän lauloi samaisen oopperan Elsan roolin.

– En tee enää nuoruuden rooleja, sillä äänen mukaan on mentävä. Instrumentti on muuttunut ja syventynyt. Se mahdollistaa uudet roolit, Mattila iloitsee.

Hän on nähnyt Hesarin ylistävän arvostelun Lohengrinistä, mutta sanoo ”Siperian opettaneen”, ettei arvosteluja pidä etsiä.

– Totta kai on kiva kuulla, jos tykätään, mutta en halua lukea arvosteluja, kun produktio on meneillään. Kokeneen taiteilijan ei kuulukaan lukea arvosteluja, koska itse tietää, milloin on onnistunut ja milloin ei, Mattila korostaa.

– Suurin palkinto on yleisö.

Mattila on tehnyt tänä vuonna neljä uutta oopperaroolia.

–  Vaihtelevat roolit ovat osa uran muotoutumista. Olen saanut mieluisia ja yllättäviä töitä. Minulla on loistava agentti, joka hoitaa maailmanlaajuisen edustuksen.

HarrisonParrott organisoi Mattilan töitä Lontoosta käsin.

– Olen siinä onnellisessa tilanteessa, ettei minun vielä tarvitse siirtyä opetustyöhön. Tykkään kyllä työskennellä nuorten kanssa ja joitain mestarikursseja olen vetänytkin. Muistan itse, miten suuri merkitys niillä oli nuorelle laulajalle.

Keväällä Mattila laulaa Lontoon Covent Gardenissa Janáčekin oopperassa Jenufa Kostelnicka Buryjovkan roolin ja Richard Straussin oopperassa Elektra päähenkilön äitipuolen Klytämnestran roolin.

– Lontoossa olen kesäpaussiin asti. Heinäkuussa tulen Suomeen Savonlinnan oopperajuhlille.

Oopperajuhlat järjestää Karita Mattilan 60-vuotiassyntymäpäivien kunniaksi 25. ja 27. heinäkuuta Olavinlinnassa gaalakonsertit, joissa Oopperajuhlaorkesteria johtaa kapellimestari Hannu Lintu.

Elokuussa Mattila on kiertueella Euroopassa, syyskuussa laulaja tekee kaksi konserttia Kuopiossa ja sen jälkeen on vuorossa taas ooppera Madridissa.

Karita Mattilan pukunäyttely on avoinna Turun kaupunginteatterin yleisölämpiössä 4.12.–2.1. lippumyymälän aukioloaikoina ti–la klo 12–19. Lippis on suljettuna 22.-26.12. Näyttelyyn on esteetön ja vapaa pääsy.

Floridassa asuva Karita Mattila syntyi Somerolla ja varttui Perniössä. Salon seudun murre kuuluu edelleen vahvana hänen puheessaan. Kuva: SSS/Minna Määttänen

OOPPERALAULAJA

Karita Mattila

Yhdysvalloissa Floridan Naplesissa asuva sopraano syntyi Somerolla 5.9.1960 ja kasvoi Perniössä.

Aloitti 9-vuotiaana pianotunnit Salon musiikkiopistossa ja otti 15-vuotiaana sivuaineekseen laulun, jota opetti Matti Pelo.

Kirjoitti kuusi laudaturia ja lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan laulunopettajanaan Liisa Linko-Malmio.

Voitti Lappeenrannan laulukilpailujen naisten sarjan loppiaisena 1981.

Voitti Walesin BBC:n järjestämän kansainvälisen Cardiffin laulukilpailun vuonna 1983.

Valmistui Sibelius-Akatemiasta, debytoi Kansallisoopperassa Wolfgang Amadeus Mozartin Figaron häiden kreivittärenä, muutti Lontooseen ja jatkoi lauluopintojaan Vera Rózsan johdolla.

Teki New Yorkin Metropolitanin debyyttinsä 29-vuotiaana Mozartin Don Giovannin Donna Elviran osassa.

Esiintynyt uransa aikana lukuisissa merkittävissä oopperataloissa ympäri maailmaa.

Laulanut muun muassa New Yorkin, Bostonin, Los Angelesin, Lontoon, Berliinin ja Wienin filharmonikkojen, Milanon La Scalan orkesterin ja BBC:n sinfoniaorkesterin solistina.

Saanut Grammy-palkinnon parhaasta oopperalevytyksestä vuosina 1998 ja 2004.

Palkittu Ranskan kulttuurikunniamerkillä ja Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2001.

Promovoitu Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna 2011.