Kauhua luvassa keskitalven pimeyteen – Salon Teatterin Mustapukuinen nainen ensi-illassa uudenvuodenaattona

0
Samuel Daily, eli Mikko Rosendahl (vas.), kutsuu Lukki-koiraansa auttamaan asianajaja Arthur Kippsiä, eli Jerry Sarlinia, tämän lähtiessä matkaan kohti synkkää Ankeriasrämeen kartanoa. (Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Salon Teatterin menestyksekäs vuosi loppuu karmaisevalla tavalla: uudenvuodenaattona ensi-iltansa saa psykologinen kauhutrilleri Mustapukuinen nainen, maailman kenties menestynein kauhunäytelmä, joka on pyörinyt Lontoon West Endissä jo yli 30 vuotta.

Salon Teatterin tiimi kihisee Mariankadun näyttämön lämpiössä innostusta. Tekijöiden kommenteissa toistuvat sanat ainutlaatuinen, yllättävä, haastava, aidosti pelottava…

– Ei ole toista tällaista roolia, sanoo Mustapukuisen naisen toinen pääosanesittäjä Mikko Rosendahl, joka vaihtaa näytelmän kuluessa roolia ja persoonaansa tiheään tahtiin.

Näyttelijän roolia alussa näyttelevällä Jerry Sarlinilla roolinvaihdoksia on vähemmän, mikä ei tarkoita, että Sarlinilla olisi enemmän luppoaikaa.

– Parin tunnin aikana ehtii noin kerran käydä lavan takana henkäisemässä tai juomassa lasin vettä, Sarlin sanoo.

– Tämä lähtee teatterileikistä ja käynnistyy kuin varkain. Alussa voi ajatella, ettei teatterin lavalla voi tapahtua mitään pahaa, mutta äkkiä katsoja huomaa olevansa keskellä hirvittävää kauhutarinaa, toteaa näytelmän ohjaaja ja Salon Teatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius.

– Tällaista ei pääse usein tekemään, eikä mitään tämänkaltaista ole ainakaan Salossa vielä tehty, sanoo Salon Teatterin näyttämömestari ja esityksen valosuunnittelija Timo A. Aalto.

– Työläin projekti, mitä olen ikinä tehnyt. Tässä otetaan kaikki irti Salon Teatterin uudesta valo- ja äänitekniikasta: valojen, varjojen ja äänen sekunnin osissa kulkeva yhteispeli on tässä todella tärkeää, näytelmässä oleellisessa roolissa olevan äänimaiseman ”säveltänyt” Jouni Lehtonen sanoo.

 

Susan Hillin kauhuromaaniin perustuva Mustapukuinen nainen on kauhuklassikko, ja ylipäätään teatterihistorian klassikko, jota kauemmin Lontoossa on yhtäjaksoisesti esitetty vain Agatha Christien Hiirenloukkua. Vuonna 2012 sai ensi-iltansa Hillin romaaniin perustuva Mustapukuinen nainen -trillerielokuva, jota tähditti muun muassa Daniel ”Harry Potter” Radcliffe.

– Näytelmäversio eroaa elokuvasta ja romaanista monin tavoin, Salonius sanoo.

Näytelmä sijoittuu viktoriaaniseen Englantiin ajanjaksolle 1850–1940. Nuori asianajaja Arthur Kipps lähetetään Ankeriasrämeen kartanoon toimeenpanemaan eriskummallisen erakkoleskivainajan testamenttia. Kuvaan kuuluu sekä vanha teatteri että meren sylissä uinuva rappiokartano, jonne voi kulkea kapeaa kangasta pitkin vain laskuveden aikaan.

Ei kenties yllätä, että kartanossa kummittelee?

Tai ehkä kummittelee, sillä osa näytelmän viehätystä liittyy ovelaan käsikirjoitukseen, jossa osaa lavalla olevista asioista ei nähdä ja jossa roolien vaihtuessa tilanteet kääntyvät päälaelleen. Kuka olikaan näyttelijä, kuka asianajaja? Mikä on ylipäätään todellista?

Vuosikymmeniä myöhemmin Kipps purkaa sydäntään näyttelijälle, koska haluaa päästä eroon painajaisistaan. Ja tästä asetelmasta lähdetään liikkeelle…

– Sitten on vielä se Mustapukuinen nainen (Johanna Saarinen). Mutta hänestä emme halua sanoa yhtään enempää, Pauliina Salonius virnistää.

 

Esityksen alaikärajaksi on määritelty 12 vuotta. Pauliina Salonius sanoo arvelevansa, että se on aiheellista.

– Harvoin enää näin nelikymppisenä on harjoitusten jälkeen pelottanut lähteä kotiin…

Mikko Rosendahlin mukaan näytelmässä on omanlaisensa yleistunnelma ja henkilöiden välillä on koko ajan jännitteitä.

Näyttelijät eivät pääse väliaikoineen parituntisen esityksen aikana helpolla. Repliikkejä on paljon, taukoja vähän, rooleja ja asunvaihtoja monia ja tempo pysyy korkealla.

Helpolla ei pääse myöskään valo- ja ääniteknikko Esteri Mäkinen. Kun näytelmän Jerome (Rosendahl) takoo kirjoituskonetta, äänen tekee reaaliaikaisesti läppärillään Mäkinen. Kun asianajaja Kipps avaa oven, saranoiden narinan tekee Mäkinen.

– Valo- ja ääniteknikon on oltava tarkkana. Voi sanoa, että Esteri Mäkinen on näytelmän neljäs näyttelijä, Jouni Lehtonen sanoo.

Lavastuksen on tehnyt Riku Suvitie ja pukusuunnittelu on Taija Jokilehdon käsialaa.

 

Lontoossa näytelmä on pyörinyt yli 30 vuotta, mutta Salossa sen voi nähdä vain viiden viikon ajan. Ensi-ilta on 31.12. ja viimeinen esitys nähdään 18 esityksen jälkeen helmikuun toinen päivä.

– Toivottavasti katsojat reagoivat nopeasti. Ainakin ennakkomyynti on lähtenyt mukavasti käyntiin, Pauliina Salonius sanoo.