Jouluaskareiden tuoksinassa voi sattua monenlaista. Salon Seudun Sanomat pyysi muutama vuosi sitten joulun alla lukijoitaan kertomaan jouluisia kommelluksiaan. Tässä kyselyn satoa.

Ensimmäisen joulun vahinko

Kun edesmennyt koirani oli pentu, sille sattui jouluaattona pieni vahinko. Koira oli syntynyt elokuussa ja oli käsillä sen ensimmäinen joulu. Kun toin joulukuusen sisälle, se näki ensimmäistä kertaa elämässään puun sisätiloissa. Niinpä se käveli sen luo, tuumi: kas, pissipuu on tuotu sisälle, ja nosti touhukkaana jalkaansa.

Siitä koitui kuusen juureen lammikko ja minulle siivottavaa. Mutta eihän se sitä tahallaan tehnyt. Mistä pieni koira voi tietää, mitä varten ihminen raahaa kokonaisia puita taloonsa?

Oi kuusipuu

Kun koira koristi joulukuusen

Adoptoimme vuonna 2009 pienen kodittoman Timon-koiran, tyttö nimestään huolimatta. Tavattoman touhukas ja terhakka. Heti alusta alkaen hän rakasti leikkiä minun tossuillani ja villasukillani. Etsin niitä milloin mistäkin.

Koristeltiin sitten koko perheen voimin kotia joulua varten, ja kuusikin tietysti haettiin ja pystytettiin. Siihen laitettiin kaikki perinteiset koristeet, kuten joka joulu ennenkin. Sitten aloin kaivata pehmeää aamutossuani, kurkistin jo terassillekin, mutta eipä löytynyt.

Huomasin Timonin innokkaana tuijottamassa kuusen latvaan häntä heiluen. Katsahdinpa minäkin samaan suuntaan, ja mitäs siellä latvatähden vieressä keikkuikaan! Minun oma rähjäinen tossunihan se siellä.

Timon tietysti halusi vähän modernimpaa koristelua vanhojen kiiltävien nauhojen ja pallojen joukkoon. Kyllä meillä hauskaa riitti, ja kuusta kuvattiin kovasti ja ihailtiin. Timon sai tietysti palkkioksi pienen nakkipalan, joka hänen mielestään on maailman parasta herkkua.

Joulutöppönen

Kahden pukin loukussa

Mieheni oli joulupukkina muutama vuosi sitten sukulaistytölleni ja minä toimin pukin kuljettajana. Olimme jo palauttaneet pukin vermeet, kun kummipoikamme isä soitti, että vuokrapukki ei ollutkaan tullut paikalle sovittuna aikana. Kello oli jo kahdeksan illalla, ja kaksi pientä lasta odotti kovasti pukkia. Tietysti haimme pukin tarvikkeet takaisin ja lähdimme kummipojan luo.

Matkalla tuli mieleen, että mitäpä jos vuokrapukki tuleekin samaan aikaan, kun toinen pukki on sisällä. Onneksi olin paikalla, ja niinpä sitten kyttäsin vainoharhaisena jokaista lähestyvää autoa: onko tuolla pukki ratissa? Vuokrapukkia ei näkynyt eikä kuulunut.

Myöhemmin katsoimme pukkia videolta ja kummipojan isoveli kyllä kovasti tuijotti television pukkia ja miestäni, mutta ei sanonut mitään.

Pukkia kyydissä

 

Varautuminen kannattaa

Olimme lämmittäneet leivinuunin jouluaatonaattona, ja kinkku kypsyi siellä yön yli. Aamulla heräsimme ihanaan kypsän kinkun tuoksuun. Kaikki vain ei ollut kohdallaan, se selvisi nopeasti. Hanavesi oli ihan jääkylmää, ja patterit olivat kylmiä. Vanha keskuslämmityskattila oli lopettanut toimintansa, ja syy siihen oli öljyn loppuminen.

Mikä nyt neuvoksi? Öljyä saa ties koska. Ulkona pakkasta ja lunta maassa. Putket voivat jäätyä.

Laitoimme puulieteen ja saunaan tulet. Muistimme pihalla olevan pienen varasäiliön. Ei muuta kuin öljyä sieltä kanisteriin, ja kannoimme sen talon öljysäiliöön. Tätä teimme monta reissua. Ja talo alkoi lämpiämään. Uutta öljyä odotimme viikon ajan pyhien vuoksi.

Olisimme viettäneet tosi kylmän ja ankean joulun ilman varajärjestelmää. Tarinan opetus: pientaloasukkailla täytyy olla aina monta lämmitysjärjestelmää kaiken pahan varalle. Sekä ässä vielä hihassa.

Pikku-Jussi

Namusia ripustettu onpi kuusen oksille…

Meillä joulukuusi tuotiin aina sisään vasta aattoaamuna. Niinpä aattona touhusimme, minä ja pikkusiskoni, kuusen sisään. Isä ja isoveljet olivat jo töissään, ja me pystytimme kuusen tottuneesti hiekalla täytettyyn sankoon. Latva kiinnitettiin narulla katossa olevaan naulaan. Näin varmistettiin, ettei kuusi kaadu: seitsenlapsisen perheen touhuissa on semmoinenkin vaara.

Kun kuusi oli pystyssä otettiin esiin kuusenkynttiläsarja. Kun se oli asetettu paikalleen, oli muiden koristeiden vuoro. Mutta vaikka kuinka etsimme kaikki kaapit ja kellarin varastotilan, ei kuusenkoristelaatikkoa löytynyt. Olimme ihmeissämme ja siskon kanssa myös huolestuneita: eihän kuusi ilman koristeita ole mistään kotoisin. Lopulta luovutimme ja pyysimme äidiltä rahaa mennä pikaisesti kyläkauppaan ostamaan edes jotain koristeita. Kauppa oli auki enää vähän aikaa, joten rahat saatuamme kipaisimme kauppaan juoksujalkaa.

Siellä sitten seisoimme neuvottomina kun myymälänhoitaja kertoi, että kaikki koristeet oli jo myyty viimeistä palloa myöten. Mikä neuvoksi? Tiukan pohdinnan jälkeen päätimme ostaa ison pussillisen tavallisia lakritsipatukoita. Ajattelimme sitoa niihin langat ja ripustaa ne kuuseen. Niissä oli ainakin hiukan punaista väriäkin, ajattelimme.

Kotona lakupatukat saivat villalangasta lenkit ja ne ripustettiin kuuseen. Samalla ilmeemme valkeni kun ajattelimme, että kun loppiaisena kuusi viedään ulos, saamme me syödä kaikki lakut kahteen pekkaan!

Joulu meni tavallisin rituaalein: suuri perhe koolla ja isän ainoa vapaapäivä, joka oli meille lapsille todellista juhlaa. Joulunpyhinä vierailtiin tuttavilla ja vastaanotettiin vieraita. Päinvastoin kuin yleensä, kuusen purkamisen lähestyminen ei ollutkaan enää kurja ajatus, kun odotimme lakritsien syöntiä.

Kun sitten saapui loppiainen, kävimme iloisina kuusta purkamaan. Mutta miten suuri oli pettymyksemme, kun lakritsipatukat olivatkin tyhjiä! Veljemme olivat syöneet pyhien aikana lakun toisensa jälkeen jättäen paperit kauniisti ja täyden näköisinä roikkumaan oksille. Koristeina ne toimivat aivan hyvin, mutta meille siskoille jäi vain pari hassua patukkaa syötäväksi.

Jaana

Pirullinen piparivaras

Isoveljeni on aina ollut enemmän makean perään kuin minä, ja muistan ikuisesti, miten hän eräänä jouluna lapsuudessamme oli pilata makeanhimossaan koko joulun.

Äitini nimittäin leipoi aina joulupiparkakut hyvissä ajoin ennen joulua minun marraskuiseksi syntymäpäiväkseni, minkä jälkeen niitä säilytettiin rasiassa, viileässä vaatehuoneessamme. Loput piparit oli tarkoitus syödä vasta joulun aikaan.

Niinpä järkytys oli suuri, kun eräänä jouluna rasiaa viimein haettaessa, sen pohjalla pyöri vain viisi tytönmuotoista piparia. Veljeni oli vaivihkaa käynyt varkaissa ja pistänyt muut poskeensa.

Muistan, miten hillittömästi aloin itkeä: miten veli saattoi tehdä niin? Joulu on pilalla!

Äitini sai minut kuitenkin lopulta rauhoittumaan. Hän lohdutti ja sanoi, että koristellaan ne viisi piparkakkua oikein kauniisti. Niin me sitten teimme, ja kyyneleet kuivuivat.

Peppi

Ei sittenkään emännän vika

Oli nuoren avioparin ensimmäinen yhteinen joulu vuonna 1969. Aattona tuotiin kuusi sisälle, koristeltiin se, ja päivä sujui hyvin. Mutta sitten joulupäivän aamuna kuuden aikoihin nenään tuli ikään kuin palaneen käry. Noustuamme huomasimme, että haju tuli kuusesta. Kuusi oli karistanut neulasensa, ja pienikin kosketus sai loputkin putoamaan.

Minä jäin kotiin siivoamaan kuusta pois, ja mies lähti taskulampun kanssa metsään hakemaan uutta. Puoli kahdeksan aikoihin meillä oli jo uusi joulupuu.

Samana jouluna kaikki tekemäni joululeivonnaiset menivät pieleen. Oli uusi rivitaloasunto ja uusi sähköuuni, mutta leivonnaiset eivät vain kypsyneet. Pellillinen toisensa jälkeen päätyi roskikseen, ja nuori emäntä tunsi itsensä todella huonoksi leipojaksi. Joulun jälkeen mies tutki uunia ja totesi, että siitä oli mennyt vastus.

Sen jälkeen joulut ovat sujuneet paremmin. Menossa on jo 43. yhteinen joulu.

Alku aina hankalaa

Kinkkurulla avautuu

Suomalainen mies ei kysele turhan päiten neuvoja. Ei, vaikka se kaupasta ostettu rullakinkku näytti ihan toisenlaiselta kuin isän lapsuudenkodissa paistama sianpersaus. Eikä varsinkaan, kun uunituoreelle naisystävälle piti esittää kokenutta kokkia.

Rullasta siis puukolla verkko pois, liha paistopussiin, mittari kylkeen ja uuniin.

Totuus valkeni muutamassa tunnissa. Ilman verkkoa paistettu rullakinkku halkesi uunissa ikävästi kahtia.

Hyvää asiassa oli, että puolikkaista oli helppo veistää leivän päälle sopivia viipaleita. Huonoa, että halkaistua kinkkua on muisteltu sittemmin julkisesti joka joulu.

Ja jos oikein tarkkoja ollaan, huono puolikin on tässä yhteydessä hyvä. Tarkoittaahan se, että tarinan nainen on jaksanut kokkiansa jo monta joulua.

Kokkipoika

Tulenpalava kiire

Tämän tositarinan olen kuullut ystävältäni, joka oli tapahtuman silminnäkijä.

Tapahtumapaikka oli vanhan ykköstien valoristeys Kaarinassa.

Oli jouluaaton hämärtyvä iltapäivä. Ystäväni odotti valojen vaihtumista ohituskaistalla, kun viereinen valoihin pysähtynyt henkilöauto herätti hänen huomionsa. Autossa istui tupakoiva Joulupukki!

Äkkiä Pukki alkoi hurjasti huitoa käsillään ja taputella kädellään partaansa. Hän oli pudottanut savukkeensa parralleen, ja pian parrasta erottui pienen liekin loimotus.

Joulupukki syöksyi ulos käynnissä olevasta autostaan, kumartui tien varteen ja lapioi lunta partansa päälle. Palo sammui, ja joulu oli pelastettu!

Tarinan opetus on se, että olitpa pukki tai et, tupakointi vaarantaa terveytesi!

Oppia ikä kaikki Pukillakin

Unihousut pelastivat tilanteen

Olin vielä alle kouluikäinen, kun katoin sisarusteni kanssa joulupöytää. Minä olin viemässä pöytään kotikaljaa, joka oli muovikannussa. Olin jo lähellä pöytää, kun yksi sisaristani meni kiireesti ohi ja sattui vahingossa tönäisemään minua. Silloin osa kaljasta lensi jaloilleni ja minä suutuin.

Ei auttanut muu kuin ottaa sukkahousut pois ja huuhtoa jalat. Sinä hetkenä ei sattunut olemaan toisia sukkahousuja, joten minun piti vetää tilalle pitkät unipöksyt ja sukat. Tämä asia muistuu aina mieleeni, kun katson valokuvaa, jossa olen pukin sylissä punaisessa hameessa unipöksyjen kera.

Unipöksytyttö

Märkä aattoilta

Kun olin lapsi, elettiin sodanjälkeistä aikaa, kaikesta oli pula, ei ollut sähköä eikä vesijohtoa, mutta joulu kuitenkin tuli. Aattona isä toi kuusen tupaan, asetti sen itse tehtyyn puiseen kuusenjalkaan, oksille äidin tekemät kynttilät ja muut koristeet ja tietenkin latvaan tähden.

Ihailin siinä kuusta, mutta se ei riittänyt minulle, vaan kiipesin puulaatikon päälle, missä oli täysinäinen vesiämpäri. Aikani ihailin kynttilöiden tuomaa valoa ja kauneutta, sitten hypähdin alas, jolloin hameenhelma tarttui vesiämpärin reunaan ja ämpäri tuli mukanani alas. Vesi valui pitkin lattiaa ja jopa pyrki kellariin lattialla olleesta luukusta.

Siitä sitten alkoi aattoillan siivous.

Vanha muori

Kissan joululahjat

Ensimmäisenä jouluaattona, kun olin mennyt naimisiin, tein elämäni suurimman munauksen, kun menin moittimaan käsilaukkua, jonka sain mieheltäni. Olin toivonut mustaa laukkua, olimme käyneet katsomassa sitä liikkeen ikkunassa.

Pettymykseni oli niin suuri, että mieheni huomasi sen. Silloin tajusin, että se taisi olla viimeinen joululahja häneltä. Näin ei kuitenkaan ollut, joka joulu sain jotain pientä.

Kun olimme ottaneet kissan, kissa rupesi saamaan joululahjoja. Mieheni antoi sille nimeksi Räky, se oli molemmille mieluinen seuralainen.

Eräänä jouluna ilmestyi Räkyn ruokakupin viereen lattialle kaunis joulupaketti. Mieheni ilmeestä näin, että paketti oli minulle tarkoitettu. Paketissa oli peilikamera, joka oli minulle mieluinen lahja. Paljon olen sillä tallentanut kuvia matkoiltani.

Seuraava jouluaattona ilmestyi taas paketti Räkyn ruokakupin viereen. Käskin mieheni avata sen ja läksin hakemaan puita alakerrasta. Nyt Räkyn paketista ilmestyi parranajokone, johon saaja oli hyvin tyytyväinen. Sai Räkykin aina kala- tai lihapaketin jouluaattona.

Maria kotka

Muistot on julkaistu ensimmäisen kerran Salon Seudun Sanomissa 24.12.2011.

Muistot kokosi: SSS/Talvikki Salin.

Verkkojulkaisun ulkoasu: SSS/Johanna Käkönen. 

 

  • Lue lisää aiheesta
  • Joulu