Luontolaulu tuo hyvää oloa

0
Sanni Orasmaa odottaa innolla, että ehtii tutkimaan tarkemmin ympäröivien metsien akustiikkaa. Joulun alla terassilla ropisi sade.

Terassilla on hyvä kaiku iltaisin. Joskus kuitenkin kuuluu viiden kilometrin päästä moottorietien hurina. Tällaisiin asioihin kiinnittää huomiota ihminen, jolle ääni on intohimo ja työ.

Sanni Orasmaa on tehnyt monipuolisen uran laulajana ja laulunopettajana. Erityisesti hänet tunnetaan jazzlaulajana.

Musiikin ohella häntä on aina vetänyt puoleensa luonto. Ne yhdistyvät hänen kehittämässään Luontolaulussa. Molemmat ovat läsnä myös hänen uudessa kodissaan Suomusjärvellä.

– Lupasin itselleni yli 10 vuotta sitten, New Yorkissa asuessani, että en enää koskaan asu kaupungissa, Sanni Orasmaa kertoo.

Maalle muutosta tuli pitkä projekti, ja matka kulki Espoon ja pohjoisessa vietettyjen kesien kautta. Lopulta nettisivuilla oli vastassa se oikea: hirsitalo keskellä metsää Taipaleen kylässä.

Uudessa kotiseudussa on yllättävästi samoja hyviä puolia kuin New Yorkissa:

– New Yorkissa korttelit ovat kuin kyliä, joissa ihmiset saattavat elää koko ikänsä. Myös Salon vahvuus on kylissä, jotka antavat ihmisille tukikohdan ja verkoston, Orasmaa vertaa.

Hänestä on täydellistä, että naapurit eivät ole ihan lähellä, mutta saattavat ilmestyä pihaan. Naapureilta hän on kuullut tarinoita omasta talostaan. Sen rakensi Eero Vesikari , joka tunnettiin kylällä keksijätyyppinä. Vesikari paitsi kaatoi ja höyläsi puut hirsiksi myös teki itse tarvitsemansa työkalut.

Talo oli ehditty myydä jo kertaalleen viime keväänä, mutta kauppa peruuntui, ja niin Orasmaa sai tilaisuutensa.

Muutaman kuukauden kokemuksella hän on viihtynyt. Täällä on, moottoritiestä huolimatta, tarpeeksi hänen kaipaamaansa hiljaisuutta.

– Kun muutin Espooseen lentokoneiden reitille, minulle sanottiin, että ääniin tottuu. Käy kuitenkin niin, että meluun tottuessa herkkyys kuunnella alenee. Se näkyy keskusteluissakin: on vaikeampi keskittyä kuuntelemaan ihmisiä.

Hiljaisuudessa herkkyys kasvaa ja kaikki pienet rapinatkin saavat merkityksen. Joulukuisena aamupäivänä vesisade ropisee katolla, mutta tulen rätinä takassa lupaa lämpöä.

Sanni Orasmaa suunnitteli muuttaessaan, että perustaisi taloon ja pihapiiriin luontomusiikkikeskuksen.

– Olen aina halunnut jakaa asioita ihmisten kanssa. Nyt tämä kuitenkin tuntuu ensisijaisesti kodilta, ja asiakastoimintaa on ollut täällä vain hyvin pienimuotoisesti, hän kertoo.

Suunnitelmat ovat auki, eikä se ole paha asia. Amerikassa Orasmaa oppi viihtymään keskeneräisyyden tilassa ja luottamaan hetkeen sen sijaan että hakisi vain lopputulosta.

Parhaillaan hän työskentelee monissa paikoissa. Hänellä on työhuone Helsingissä ja virka Saksassa Münchenin Musiikkikorkeakoulun jazzlaulun lehtorina.

Rauhallisen ympäristön tunnelma alkaa kuitenkin tarttua, ja kaupungissa käydessään Orasmaa on jo huomannut ihmettelevänsä muiden kiireisyyttä. Erityisesti nyt pimeimpään aikaan hän nauttii hitaista aamuista, jolloin ei tarvitse lähteä mihinkään. Tekniikan kehitys auttaa pitämään etätyöpäiviä.

– Täällä on 100 Mt:n yhteys, joka mahdollistaa, että voin soittaa pianoa kotonani ja oppilaani voi samaan aikaan laulaa toisaalla.

Tavallisen laulunopetuksen rinnalle Sanni Orasmaan työssä on viime vuosina tullut Luontolaulu.

– Se on pedagoginen kokonaisuus, jonka voisi määritellä luontolähtöiseksi esiintymisvalmennukseksi, hän kertoo.

Jos tavoitteena ei ole esiintyä, Luontolaulu voi olla yksinkertaisesti oman äänen ja hyvän olon löytämistä. Luonto toimii siinä hyvinvoinnin edistäjänä Green Care -idean mukaan. Orasmaa on Suomen ensimmäisiä Green Care -asiantuntijaksi opiskelleita.

– Toisin kuin meditaatiossa, jossa pyritään neutraaliin tilaan, tässä etsitään hyviä kokemuksia esimerkiksi lempilaulujen ja mieluisien paikkojen kautta.

Orasmaa kertoo, että usein laulu tai hyräily houkuttelee paikalle lintuja. Ne ovat hienoja hetkiä, joissa yhteys luontoon tuntuu vahvasti.

Sanni Orasmaa kehottaa kaikkia kokeilemaan yksinkertaista harjoitusta:

– Nojaa puuhun, laita käsi rintakehälle ja hyräile. Meistä 80 prosenttia on vettä, ja äänen värähdellessä voi tuntea olevansa harmoniassa itsensä ja ympäristön kanssa.

Kirjassaan Luonnon aika – Rentouttavia hetkiä luonnossa (Metsäkustannus) hän antaa paljon harjoituksia, joissa luonnon kokeminen auttaa vähentämään stressiä.

Kun hän vetää Luontolaulua, tyypillinen ohjelma ensikertalaisille on kolmivaiheinen Äänikävely. Ensin virittäydytään, kävellään ja kuunnellaan luonnon ääniä ja seurataan omia reaktioita. Toisessa vaiheessa hyräillään.

– Kolmas vaihe on kutsut. Siinä kokeillaan huhuiluilla ja huikkauksilla, miltä tuntuu olla äänellä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse käyttää ääntään enempää kuin haluaa.

Kokeneemman laulajan kanssa Orasmaa voi laulaa luonnossa, etsiä läsnäoloa ja kappaleen olemusta.

Opettaessaan Sanni Orasmaa tuo luontoa mahdollisuuksien mukaan myös sisälle. Ikkunat tai luontokuvat seinillä kiinnittävät katseen, antavat taukoja ajatuksille ja tilan tuntua.

– Laulua on opetettu paljon kellareissa ja ikkunattomissa kopeissa. Sellaiset tilat voivat sopia bändisoittoon, mutta eivät yksinlauluun. Kun laulajan ulkoinen tila laajenee, myös sisäinen tila laajenee.

Orasmaa muistuttaa, että suomalaisille läheinen suhde luontoon on niin tavallinen, ettei siitä useinkaan tule erityisesti puhuttua. Luonnossa laulaminenkin käy monilta luontevasti. Orasmaa kokeili kysyä yli 200 ihmiseltä, laulavatko he metsässä, ja enemmistö vastasi kyllä.

Ihmisen tuottamista äänistä puhutaan usein vastakohtana luonnolle ja ajatellaan esimerkiksi moottoreiden ääniä. Silloin unohdetaan kulttuuriset äänet, jotka ovat kaikuneet luonnossa niin kauan kuin on ollut ihmisiä: erilaiset seremoniat, laulut, rummutukset ja huhuilut.

Omasta lapsuudestaan Orasmaa muistaa, miten hänen isosetänsä kutsui karjaa. Sekin on pitkää ihmisäänen ja luonnon perinnettä.

Toisella tavalla Orasmaa kohtasi suomalaisten äänien perinteen, kun hän New Yorkissa tuli tarttuneeksi ystävän lahjoittamiin Eino Leinon runoihin.

– Suomessa olisin ehkä pitänyt Leinoa kliseisenä valintana, mutta siellä aloin säveltää runoja. Huomasin Teosto-ilmoitusta tehdessäni, että olin säveltänyt samoja kuin Sibelius . Tunsin hengenheimolaisuutta sukupolvien yli, hän kertoo.

– Kun vanhat tekstit alkavat soida mielessäni, tuntuu että ne ovat olleet sellaisia aina.

Orasmaan sävellyksiä Leinon runoihin ja muihin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen teksteihin on ohjelmassa ensimmäisessä konsertissa, jonka hän pitää uusilla kotikulmillaan Suomusjärven kirkossa. Mukana konsertissa on myös muita paikallisia laulajia muun muassa Näytelmäpiiri Suonäpeistä.

– Minulla oli ollut taukoa esiintymisissä, sillä oma laulaminen ei ollut vähään aikaan innostanut. Heti kun muutin tänne, alkoi laulattaa, Sanni Orasmaa sanoo.

Sydäntalvi – Laulaja Sanni Orasmaa joulunajan konsertissa 29.12. klo 18

Suomusjärven kirkossa.

Sanni Orasmaan luontolaulukurssi

14.–15.3.2020 Muurlan opistossa.