Perus-Markku johti Vuoden joukkueen kohti sukupolvikokemusta

0
Markku Kanerva kymmenen päivää Tallinnan seminaarin jälkeen. (kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Salkkarin valinta Suomen vuoden 2019 valmentajaksi: Markku Kanerva

Urheilutoimittajain liitto piti syysseminaarin marraskuun alussa Tallinnan laivalla.

Seminaarin teema oli ”valmentajat ja media”. Asiantuntijavieraiksi oli kutsuttu maastohiihtomaajoukkueen johtaja Matti Haavisto ja naisten lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Tapio Kangasniemi.

Esitelmien jälkeen oli vapaiden kysymysten vuoro. Terävimmät kysymykset esitti helsinkiläinen luokanopettaja, joka toimii nykyään Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana. Hänet tunnetaan nimellä Markku Kanerva.

Kun tuli Kanervan oman esityksen vuoro, ajantaju hukkui. Kanerva vakavoitui kertoessaan arjestaan ja periaatteistaan ja innostui esitellessään pelaajatarkkailujärjestelmää. Meni tunti, ja laiva oli satamassa. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt ulos, koska puhe jatkui ja kuvat valkokankaalla vaihtuivat. Välillä katsottiin Huuhkajien pelaajille tehty tsemppivideo, jonka jälkeen Kanerva vaikutti liikuttuneelta.

Kanerva jaksoi puhua intohimoisesti kolmatta tuntia noin 30:lle pääosin eläköityneelle urheilutoimittajille. Hän myös muisti mainita joka käänteessä, miten hyvä tiimi ja hyviä pelaajia hänellä on.

Tuli hölmö olo.

Minä kun luulin, että suomalaisen jalkapallon pelastaja olisi arrogantti brittivanhus tai pedantti saksalaisnousukas.

Ei.

Sen pelasti Helsingin Tapaninvainiossa asuva 55-vuotias Perus-Markku – vuoden valmentaja.

Huuhkajaksi naamioitunut Lukas Hradecky ja varakapteeni Paulus Arajuuri juhlivat kisapaikkaa persoonallisen näköisinä. (Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Salkkarin valinta vuoden joukkueeksi: Suomen miesten jalkapallomaajoukkue

Jalkapallon EM-karsintaan osallistui 55 maata, joista lopputurnaukseen selvisi karsinnan kautta 20 maata. Suomi oli yksi karsinnan läpäisseistä.

Saavutus ei kuulosta erikoiselta, jos:

1) Sen lausuu keskellä Merisäätä.

2) Ei tunne suomalaisen jalkapallon historiaa.

3) Ei välitä asiasta.

Niille, jotka tuntevat suomalaisen jalkapallon historian ja välittävät siitä, saavutus oli paljon enemmän.

Se oli saavutus, josta moni oli varma, että sitä ei koskaan saavutettaisi.

Itse uskoin siihen vasta, kun lämmin kesäsade piiskasi Tampereen Ratinaa ja Pukki tsippasi 2–0-maalin Bosnian verkkoon. Suussani maistui olut, hiusvaha ja yksi suolainen kyynel.

Se oli saavutus, joka pyyhki jokaisen palleaa raapineen pettymyksen.

Siitä tuli meidän oma sukupolvikokemuksemme.

Lue Vuoden urheilija -valintamme tästä linkistä.