Pyrkivätkö siimahännät sisään? – Metsähiiriä on nyt normaalia enemmän

8
Metsähiiret saattavat tunkea sisään välillä sankoin joukoin.

Hiiret pyrkivät sisätiloihin joka syksy, mutta tänä vuonna siimahäntiä on tavattu Salon seudulla normaalia enemmän.

– Metsähiiriä on parhaillaan runsaasti, vahvistaa jyrsijätutkija, metsäeläintieteenemeritusprofessori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Henttosen mukaan metsähiirillä ei ole samalla tavalla säännöllisiä kannanvaihteluita kuin myyrillä.

– Metsähiirillä on luultavasti riittänyt kesällä hyvin ravintoa ja ne ovat siten lisääntyneet ahkerasti. Metsähiiriä on aina muutenkin syksyllä enemmän kuin keväällä, Henttonen kertoo.

Metsähiiren tunnistaa valkeasta vatsasta sekä suurista silmistä ja korvista.

Metsähiiri voi synnyttää kesän aikana jopa kolme poikuetta. Sukukypsiä poikaset ovat jo kahden, kolmen kuukauden ikäisenä.

– Ravinnoksi metsähiiret käyttävät muun muassa hyönteisiä ja erilaisia siemeniä.

Metsähiirelle kelpaavat myös raadot eli kuolleet lajikumppanitkin sopivat näin ravinnoksi.

– Metsähiiret ja muun muassa päästäiset syövät esimerkiksi loukkuun jääneitä lajitovereitaan. Mikäli raato on viety kokonaan loukusta, on kyseessä yleensä lumikko tai kärppä. Metsähiiret ja päästäiset koluavat raatoa jättäen paksummat luut ja kallon, Henttonen kertoo.

Metsähiiret ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja Henttosen mukaan ne kapuavat ongelmitta esimerkiksi pystysuoraa seinää pitkin.

– Metsähiiret pääsevät kätevästi välikattoon esimerkiksi tuuletuskanavien kautta. Korkeallakin oleviin tuuletusaukkoihin kannattaa laittaa suojaksi verkot.

Ketteryyden lisäksi metsähiiret ovat todella nopeita eikä niillä ole juurikaan luonnollisia vihollisia.

– Metsähiiri on hankala saalis nopeutensa takia. Se myös mahtuu todella pieniin koloihin, joihin se vilahtaa piiloon salamannopeasti. Kanta pienenee talven aikana lähinnä ravinnonpuutteen takia.

Sisätiloihin hiiret pyrkivät syksyisin ilmojen kylmetessä. Jyrsijät eivät kaipaa lämpöä vaan ne tunkeutuvat rakennuksiin ravinnon toivossa.

– Metsähiiri on kekseliäs. Olen kuullut, kuinka hiiret ovat päässeet sisälle autoon ja syöneet sinne unohtuneet koiranruokanappulat, Henttonen kertoo.

Henttosen mukaan metsähiiri ei ole nimestään huolimatta metsien laji.

– Metsähiiri viihtyy parhaiten metsän ja peltojen rajamaastossa. Se on tuttu näky myös peltojen laidoilla, pensaikoissa ja puutarhoissa.

Heikki Henttonen on tutkinut myyriä ja muita jyrsijöitä jo 50 vuoden ajan.

Professori on eläkkeellä, mutta tekee edelleen aktiivisesti töitä myyrien parissa.

Myyräkuumetapaukset Varsinais-Suomessa

2019: 17
2018: 13
2017: 54
2016: 74
2015: 37
2006: 117
2000: 13

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta

Osassa lounaista Suomea myyrähuippu

Joillakin alueilla Lounais-Suomessa myyräkannat ovat kesän aikana runsastuneet huippulukemiin.

– Vaihtelu on kuitenkin alueittain todella suurta. Osin myyräkannat ovat lounaisessa Suomessa vaatimattomat, sanoo metsäeläintieteenprofessori emeritus Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta.

Henttosen mukaan merkittävät vaihtelut myyrien määrissä ovat tyypillisiä nimenomaan Lounais- ja Etelä-Suomessa, jossa ilmasto on leuto.

Myyriä on Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan erittäin runsaasti myös Itä-Suomessa, ylimmässä Lapissa ja suurimmassa osassa Etelä-Suomea.

Keskeisessä Suomessa ja Metsä-Lapissa myyräkannat ovat runsastumassa kohti myyrähuippua ensi vuonna.

Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa myyräkannat ovat hyvin alhaiset.

Korkeat myyräkannat lisäävät merkittävästi myyräkuumeriskiä. Myyräkuume on nimensä mukaisesti kuumetauti, jossa munuaisten toiminta saattaa tilapäisesti heiketä.

Sairastumisriski on suurin marraskuusta tammikuuhun, jolloin myyrät hakeutuvat ihmisasutuksiin.

– Puumala-virusta levittävät vain punaruskeat metsämyyrät, eivät muut myyrät tai hiiret, huomauttaa Henttonen.

Virus leviää metsämyyrän ulosteiden, varsinkin virtsan mukana. Tartunnan voi saada esimerkiksi siivotessa mökkiä talven jäljiltä tai touhutessa puuvarastossa.

Suomessa todetaan vuosittain yleensä noin 1 000–2 500 myyräkuumetapausta, mutta määrät vaihtelevat paljon. Vuonna 2008 THL:n tilastojen mukaan Suomessa kirjattiin peräti 3 259 myyräkuumetapausta.

Viime vuonna myyräkuumetapauksia todettiin koko maassa tuhat. Näistä 13 oli Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella. Tänä vuonna myyräkuumeeseen on sairastanut Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella 17 ihmistä.

Joka syksyinen ongelma

Noi kuvassa olevat pyydykset ovat todella huonoja, varsinkin jos niissä on se valmis syötti. Kaikista paras on metallinen pyydys tai se uus giljotiinimallinen. Juuri sain peräkkäin, kun ostin sen giljotiinin, nuo muoviset ovat olleet paikalla jo kuukausia, eikä mitään ole jäänyt kiinni, välillä on pyydys auennut. Toi giljotiini ei ollut paikallaan kuin muutaman tunnin, niin heti oli hiiri jäänyt loukkuun. Ehkä nää siimahännät ovat norammaleja isompia, eivät jää noihin muovisiin kiinni. Mulla on se giljotiini rotta-kokoa.

Olli P.

Minulla nuo muoviset ovat toimineet hyvin, ei ongelmia.

Liisa L.

Meillä nämä pyydykset ovat osoittautuneet parhaiksi. Vielä valmiiseen syöttiin pudotan muutaman kaurahiutaleen.

Olli P.

Tai sitten ne ovat rottia.

Jokasyksyinen ongelma

Ei ole rottia, kyllä biologiaa opiskellut rotan tunnistaa. Ollut noita valkovatsaisia metsähiiriä osa.

Mutta nuo muoviset loukut eivät vaan tunnu meillä tehoavan, vaikka laittaisi sen syötin lisäks mitä tahansa. Tavallinen metallinen loukku on parempi, eli vanhassa vara parempi.

Vanha talo on hyvä

Vanha hörskä purkutalo ilman koolausrakoja on hyvä. Eipä pääse siimahännät juoksemaan rakenteissa kuten uudemmissa taloissa. Mikä se hiiriongelma on? Vanhassa tämä pelittää, jos ei muut pelitäkään.

Matti L.

Kuvan loukuissa on kokemukseni mukaan liian heikkotehoinen jousi, jolloin hiiri voi kärsiä ja kolistella loukkua lattiaan minuuttitolkulla ennen tukehtumistaan. Päästäinen puolestaan jää vangiksi tämän hiirelle tarkoitetun mallin sisälle ja kuolee sinne hitaasti. Kotimainen loukku on paras.

Vintillä rapisee

Komppaan Mattia, kuvan loukku todella kehno. Vähänkin kookkaampi hiiri pystyy kuljettamaan loukkua pitkän tovin ennen menehtymistään. Pahimmassa tapauksessa jonnekin tavoittamattomaan koloon, jossa alkaa levittää ikävää hajua vanhetessaan.