Miltä valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala näytti kahdeksasluokkalaisena? Miten pitkät viikset kansainvälisestikin tunnetulla kuvanveistäjä Seppo Mannisella oli opettajana ollessaan? Muun muassa näihin kysymyksiin löytää vastaukset uutuusteoksesta Someron kansakoulut ja peruskoulu, jonka eläkkeellä oleva historianopettaja, filosofian tohtori Leeni Tiirakari on kirjoittanut.

Somerniemeläisen kirjatalo Amanitan kustantamassa kirjassa käydään läpi Someron kansakoulujen, peruskoulun ala-asteiden, kansalaiskoulun ja yläasteen historia. Paikkakunnalla toimineet liki 30 koulua ovat saaneet kirjaan kukin oman lukunsa. Osa kouluista toimi väliaikaisesti, mutta monet vuosikausia.

– Parhaimmillaan Somerolla toimi yhtä aikaa 20 kansakoulua. Nykyään kouluja on enää viisi, Tiirakari huomauttaa.

Kirjassa ei esitellä Somerniemen kouluja, koska kotiseutuneuvos Manu Kärki teki niistä kattavan historiikin 2000-luvun alussa.

Kutakin koulua on käsitelty siinä laajuudessa kuin tietoa on saatu. Someron-Kiikalan peruskoulun yläasteesta on tarinaa muita kouluja enemmän tukioppilastoiminnasta teemaviikkoihin ja taksvärkistä koulun juhliin.

– Koulujen oma arkistojen pito loppui peruskoulun alkaessa 1970-luvulla, mutta ennen 1990-luvun lamaa koulut sentään painoivat vuosikertomuksista, kertoo Leeni Tiirakari, joka on kirjaa tehdessään tutkinut Someron kaupunginarkistoa ja tukeutunut paikallisten muistitietoon. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo

Uuteen koulukirjaan on kertynyt 288 sivua. Tekstiä elävöittävät noin 450 kuvaa, joita on säilynyt 1800- ja 1900-lukujen taitteesta asti.

– Kansakoulussa oli aikoinaan lukukausimaksu, joten varhaisemmissa kuvissa on talollisten lapsia räätälin tekemissä puvuissa ja nahkasaappaissa. Vuonna 1921 tuli yleinen oppivelvollisuus ja kaikki pääsivät kouluun, kun maksuja ei enää peritty. Monissa kuvissa osa koululaisista on paljain jaloin.

Kirjassa on kasapäin luokkakuvia ja niiden takia hengästyttävä määrä nimilistoja, joiden avulla niin paikalliset kuin muutkin voivat bongata tuttuja naamoja. Ainoastaan nykyisten alaikäisten nimet on jätetty julkaisematta uusimmista kuvista.

Sivulta 246 näkee Vuokko Piekkalan Someron yläasteen 8A:lla lukuvuonna 1977–1978 ja sivulla 98 voi tarkastella Joensuun ala-asteella opettajana työskennelleen Seppo Mannisen muhkeaa viiksimuotia 1980-luvulla.

Piekkalan ja Mannisen lisäksi kirjan sivuilta löytyy muitakin julkisuuden henkilöitä kuten seiväslegenda Pentti Nikula, edesmennyt näyttelijä Timo Toikka, Tiisun keulahahmo Henrik Illikainen, Somerjoen sisarussarjasta ainakin Kari ja Helena sekä Hirsjärven koulussa opettajana toiminut lasten- ja nuortenkirjailija Ester Ahokaisena tunnettu Ester Savikurki. Tarkoituksella Tiirakari ei ole kuvia julkkiksista etsinyt, sillä koulut esitellään lähinnä niiden perustamisvaiheiden ja opettajien kautta.

Kirjaa valmisteltaessa Someron kylillä kiersi vanhoja luokkakuvia, joiden oppilaista suurin osa on tunnistettu. Kuvassa opettaja Sulo Myllyojan oppilaita Viluksen kansakoulussa lukuvuonna 1948–1949. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo

Kansankynttilät olivat aikoinaan merkittäviä hahmoja kylillä. Esimerkiksi Uudessa-Kaskistossa munapakkaamon paikalla toimi Uuskaskiston koulu 1920–1960-luvulla.

– Nuori neiti Taimi Ljungdell meni sinne töihin ja oli samassa koulussa eläkkeelle asti. Hän hoiti koulun lisäksi kulttuuritarjontaa opintokerhoineen ja kuoroineen, ja oli takuuvarmasti kylän tärkein henkilö, Tiirakari hymähtää.

– Opettajistossa oli myöhemminkin suuria persoonia kuten Pajulan koulun Kustaa Hossi , Ollilan Jussi Timperi , Pitkäjärven Pauli Aitalaakso ja Kaurakedon Anja Virolainen .

Monet opettajat vaikuttivat vuosikymmeniä. Pitkät virkasuhteet loppuivat, kun kouluja alettiin 1960- ja 1970-luvuilla sulkea.

– Ovet alkoivat käydä etenkin 1980- ja 1990-luvuilla, kun vakinaisia virkoja ei perustettu. Esimeriksi Joensuun koulun opettajalista on hillitön: moni oli vuoden ja lähti muualle.

Kirjan aihe on lähellä Leeni Tiirakarin sydäntä, sillä hän opetti 36 vuotta historiaa Someron lukiossa. Kirjaprojektin aikana hänet yllätti sodan jälkeinen lasten määrä.

– Se oli todella mittava. Somerollekin oli pakko perustaa lisää kouluja. Esimerkiksi Saarentaan kouluun tuli 1950-luvulla niin paljon muksuja, etteivät kaikki mahtuneet sinne laajennuksen jälkeenkään. Piti perustaa koulu Kimalaan Kankareen taloon, jossa perhe jakoi keittiön oppilaiden kanssa. Osa oppilaista sijoitettiin Rautelaan Knaapin talon piharakennukseen. Kaurakedossa karjalaisia varten perustettu koulu toimi 20 vuotta.

Kansikuva on Kimalan koulusta 1950-luvulta, jolloin koululaisten piti viitata käsi 90 asteen kulmassa, nousta luvan saatuaan seisomaan ja vastata selkeällä äänellä.

– Karttakeppi piti ottaa tai ojentaa niiaten tai kumartaen.

Kirjassa on vähintään pari kuvaa jokaisesta Somerolla toimineesta koulussa. Leeni Tiirakarin ruudulla näkyy vuonna 1930 rakennettu Häntälän alakansakoulu, joka toimii nykyään kylätalona. Sen takana on vuonna 1961 purettu Häntälän yläkansakoulu. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo

Kirjasta on löytynyt tilaa myös muutamille koulumuistoille, mutta kaikkein pahimpia tarinoita lapsia takavuosina pieksäneistä opettajista Tiirakari ei kehdannut kansien väliin laittaa.

Nykyään opettajat saavat tuskin koskeakaan oppilaisiin. Tiirakari muistaa omilta työvuosiltaan tapauksen, jossa Kiiruun koulun oven edessä oli kovasti tungosta ja hänellä oli kiire sisälle. Opettaja tarttui yhtä poikaa hartioista siirtääkseen hänet tieltään sivuun.

– Silloin poika karjaisi ”irti, ämmä, mun tekstiileistä”. En keksinyt siihen mitään mojovaa sanottavaa, Tiirakari harmittelee yhä.

Tiirakari kävi kaikilla entisillä koulupaikoilla kirjaa kirjoittaessaan. Kauimmainen kohde oli Palojoella kymppitien takana. Valtaosan tiedoista Tiirakari kaivoi kaupungintalon kellarista, jossa kaikkien koulujen arkistot ovat. Paljon tietoa on myös hävinnyt: monelta koululta puuttuvat arkistot 1930-luvulta sota-aikaan.

– Kun kouluja on suljettu, arkistot on pantu syrjään eikä kukaan ole myöhemmin enää muistanut, missä ne ovat, Tiirakari arvelee.

– Ja kun kaupungintalon tietokoneiden ohjelmat vaihtuvat ja koneita uusitaan, häviää tietoja kovalevyiltä atk-avaruuteen kuin tuhka tuuleen.

Kirjan kansikuva on 1950-luvulla koulukäytössä olleesta Kankareen talosta Kimalasta. 2000-luvulla rakennus toimi kylähammaslääkärintalona. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo

Koulujen omien arkistojen pito loppui, kun peruskoulu alkoi 1976.

– Sen jälkeinen aika on koululautakunnan pöytäkirjojen varassa. Vuoteen 1993 asti löytyi sentään koulujen vuosikertomuksia, mutta sitten tuli kauhea lama ja kaikessa säästettiin: vuosikertomusten painaminenkin lopetettiin.

Leeni Tiirakari on saanut paljon apuja paikallisilta kuvien keräämiseen ja koululaisten tunnistamiseen.

– Ihmiset ovat olleet kirjasta hirveän innoissaan. Kaikkihan ovat käyneet koulua ja jokaisella on koulumuistoja.

Erityisen suurena apuna oli Somero-Seuran Kari Järvinen, joka suurensi vanhoja luokkakuvia, numeroi kuvissa olleita ja jakoi kylille tunnistettaviksi.

– Kyläläiset ovat avustaneet aivan fantastisesti, mutta aivan kaikille oppilaille ei löytynyt nimiä. Täällä oli paljon siirtokarjalaisia ja myös läpikulkuväkeä sodan jälkeen, hän kertoo.

Tiirakari huomauttaa, että kirjan materiaali on hajanaista, koska suuri osa tiedoista on koottu ihmisten muistista.

– Pahoin pelkään, että kirja sisältää paljon virheitä.

Tiirakari huomauttaa, että kirjan materiaali on hajanaista, koska suuri osa tiedoista on koottu ihmisten muistista. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo

Leeni Tiirakari on aiemmin kirjoittanut muun muassa miehensä Jorma Tiirakarin enosta graafikko, kuvittaja ja lehtipiirtäjä Pekka Vuoresta, Somerolla vaikuttaneesta korusuunnittelija Liisa Vitalista, Someron kartanoista, paikkakunnan kylistä sekä Someron ja Somerniemen kauppojen historiasta.

– En ole yhtään vetelehtinyt eläkkeellä ollessani, Tiirakari nauraa.

Aiheita kirjoihin riittää. Koulukirjan tarpeellisuus nousi esille ”kylällä”.

– Kirjaan eivät mahtuneet yhteiskoulu eikä lukio, joten ehkä niiden vuoro tulee vielä, hän uumoilee.

Alkuvuodesta Tiirakari pitää kansalaisopistossa uutuuskirjan aiheesta pari luentoa, joissa hän käyn läpi myös sellaista materiaalia, joka ei mahtunut kirjaan.

Someron kansakoulu ja peruskoulut -kirjaa on saatavilla Somerkirjasta ja Amanitan verkkokaupasta.