Vilppaan joulutodistus: Onnistunut muodonmuutos

0
Teemu Rannikko loistaa, muovaa pelitapaa mihin muotoon tahansa.

Vilppaan perään lyötiin syksyllä muutaman vuoden tauon jälkeen huutomerkin sijaan kysymysmerkki.

Päävalmentaja oli vaihtunut Joonas Iisalosta Ville Tuomiseen, amerikkalaisnelikon profiili muuttui kokeneesta ja fiksusta nuoreen ja atleettiseen. Joukkueen kotimainen ydinkolmikko Teemu RannikkoJuho NenonenMikko Koivisto oli taas yhden vuoden vanhempi ja takakenttä Rannikko–Koivisto– Aatu KivimäkiHenri Kantonen kokonaan suomalainen.

Pelitavasta haluttiin aggressiivisempi. Puolustusta koko kentän mitalta ja kovaa painetta pallolle, hyökkäyksessä ensimmäinen vaihtoehto oli rauhoittamisen sijaan juokseminen.

Mitä haluttiin, sitä saatiin. Vilppaan nopeiden hyökkäysten määrä on noussut viime kauteen verrattuna kolmella prosenttiyksiköllä (10,3–13,2) ja Vilpas tekee edelleen yli pisteen pallonhallintaa kohti, mikä on laadukkaan hyökkäyksen merkki.

Ennen kaikkea: Vilpas pelasi tuloksellisesti seurahistoriansa parhaan syyskauden (16 voittoa/4 tappiota). Vilppaan voittoprosentti ei ole koskaan aiemmin ollut joulutauolle lähdettäessä 80.

Saldo on siinäkin mielessä kova, että Tuominen joutui muuttamaan pelitapaa ajoittain passiivisemmaksi loukkaantumisten ja otteluruuhkan vuoksi. Silti Vilpas pystyi voittamaan neljä viidestä ottelustaan.

Yksi syyskauden silmiinpistävin asia liittyy kausi kerrallaan taikovaan Rannikkoon.

Toistonkin uhalla on todettava, että Rannikko on edelleen naurettavan ylivoimainen koripalloilija – sen näkee perustilastoista, edistyneimmistä tilastoista sekä suoraan parketilla. Rannikkon ollessa kentällä Vilpas tekee enemmän ja päästää vähemmän pisteitä.

Pääosin terveenä pysynyt Rannikko on tullut entistä paremmaksi transition- ja stepback-kolmosten heittäjäksi. Rannikon kolmosprosentti 44,3 on joukkueen paras ja liigan viidenneksi paras. Rannikko myös antaa peliaikaan suhteutettuna eniten koriin johtaneita syöttöjä koko Korisliigassa.

Vilppaan transition-puolustus on ollut koko kauden laadukasta, kiitos pitkälti Rannikon hyökkääjänvirheitä napsivaan, uhrautuvaan ja oikea-aikaiseen ”toteemipuolustukseen”.

Miksi näin korkealla tasolla pelaava ja pelaamisesta silminnähden nauttiva Rannikko lopettaisi tähän kauteen?

Toinen poskia illasta toiseen pullistava pelaaja on ollut Henri Kantonen.

Kantonen on pelannut ylivoimaisesti suurimmat minuutit (ka. 28 min), koska hän on ollut yksinkertaisesti niin tasaisen hyvä ja monipuolinen. Kantonen on kehittynyt valtavasti puolustajana.

Hyökkäyksessä 198-senttisen Kantosen puolustaja on pääasiassa häntä pienempi, ja Kantonen osaa käyttää tilanteet epäsuomalaisesti hyväkseen ajamalla voimalla korille ja viimeistelemällä ajot kaksi kertaa kolmesta. Kantosta rikotaan kaksi kertaa enemmän kuin ennen ja hän heittää kaksi kertaa enemmän vapaaheittoja.

Muutoksista huolimatta Vilppaan suurin ongelma on sama kuin aiemmin. Puolustus. Missään nimessä kyseessä ei ole akuutti ongelma, sillä Vilpas on päästänyt suurin piirtein saman verran pisteitä kuin Seagulls tai Karhubasket. Mutta kun hyökkääminen muuttuu kevättä kohti vaikeammaksi, on kompensaatio löydyttävä puolustuksessa.

Esimerkiksi DJ Laster on Rannikon jälkeen Vilppaan paras hyökkäyspään pelaaja, mutta puolustuksessa riittää paljon parannettavaa. Sentteri Jamuni McNeace on vasta kehittymässä eliittitason korinsuojelijaksi, tosin hänen kehityskäyränsä sojottaa lupaavaan suuntaan, aivan kuten Chris Flemmingsillä.

Vilppaan puolustus muuttuu sillä sekunnilla paremmaksi, kun marraskuun parhaaksi liigapelaajaksi valittu Tim Coleman tervehtyy rannevammastaan. Coleman pimensi syyskaudella esimerkiksi Seagullsin Richie Williamsin ja Uran Stephaun Branchin totaalisesti.

Vilppaan seurajohdon strategisena tavoitteena on kasata joka kausi joukkue, jolla on mahdollisuus voittaa Suomen mestaruus. Tällä joukkueella mahdollisuudet mestaruuteen ovat erittäin hyvät.

Plussat:

+ Aggressiivisempi ja yleisöystävällisempi pelitapa
+ Teemu Rannikko ja Henri Kantonen
+ Tahraton kotisaldo (9/0)
+ Onnistuneet jenkkivalinnat ja -vaihdot

Miinukset:

– Hermokontrollin pettäminen Töölön Kisahallissa 17. joulukuuta (111–76)
– Turhat vierastappiot Kupittaalla ja Lapualla
– Levypallopelaaminen

Arvosana: 9