Juicen keikkaa muistellut Jaana Laakso voitti SSS:n juhlavuoden kirjoituskilpailun

0
Jaana Laakson tekstit syntyvät kotona keittiön ruokapöydän ääressä. Usein kaverina on kahvikuppi.

Sata sanaa seudulta -kirjoituskilpailun voittajaksi ylsi salolainen Jaana Laakso. Salon Seudun Sanomien toimitus valitsi hänen Siskon syntymäpäivä -tekstinsä kilpailun parhaaksi.

– Ihan mahtavaa! Olen kauhean kilpailuhenkinen, iloitsee Laakso.

Laakso lähetti kirjoituskilpailuun kymmenen tekstiä, joista osa julkaistiin juhlavuoden aikana Salon Seudun Sanomien kulttuurisivuilla. Kaikkiaan kilpailutekstejä saapui toimitukseen juhlavuoden aikana yli sata.

Laakso luki mielenkiinnolla myös muiden kirjoituksia.

– Siellä oli tosi kivoja intiimejä tekstejä, sanoo Laakso.

Omien kilpailutekstiensä teemat nousivat Laakson mieleen Tunnin juna -keskustelun myötä. Laakso asuu Lukkarinmäessä, ja yhdessä linjausvaihtoehdossa rata kulki hänen kotinsa ylitse. Aluksi hän koki menettävänsä syyn olla Salossa, jos koti jäisi junaradan alle.

– Sitten ymmärsin, että onhan täällä Salossa paljon muutakin kuin tämä kotitalo. Mieleen nousi muistoja ja tunnelmia.

Voittajateksti on henkilökohtainen yhteen iltaan sijoittuva muisto, mutta sen tunnelma ja teemat ovat ajattomia ja universaaleja.

Jaana Laakson mielestä palkitsevinta on, jos teksti tavoittaa lukijan tavalla, joka herättää halun kommentoida.

– Minulle kirjoittaminen on ajattelemista. Se on keskustelua itseni kanssa. Parasta on, jos lukijakin osallistuu tähän keskusteluun ja syntyy vuorovaikutusta.

Sata sanaa seudulta -kilpailussa Laaksoa viehätti selkeä tehtävänanto.

– Minulla on aina vaikeuksia noudattaa ohjeita, enkä esimerkiksi lue käyttöohjeita. Sata sanaa oli sopiva tehtävä, ja kone laski sanat puolestani, sanoo Laakso.

Usein kävi kuitenkin niin, että sanoja piirtyi näytölle liikaa.

– Jouduin kyllä karsimaan.

Laakso työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajana Halikon Armfeltin koulussa. Hän sanoo, että hyväksi kirjoittajaksi tuleminen vaatii lukemista, koska lukeminen kartuttaa sanavarastoa ja ymmärrystä kielen rakenteesta.

– Kirjakielistä tekstiä ei voi tuottaa itse, jos ei lue. Kyllä minua äidinkielen opettajana surettaa se, että lapset eivät lue.

Palkinnoksi voitostaan Laakso saa sadan euron lahjakortin kirjakauppaan. Juuri nyt hänen ostoslistallaan on taidekasvatukseen liittyvä Marjatta Levannon Tunnetko? – Lasten Ateneum -kirja.

Omaksi Laakso hankkii yleensäkin vain tietokirjallisuutta. Kaunokirjallisuutta hän kuuntelee äänikirjapalvelusta tai lainaa kirjastosta. Hän on myös työskennellyt Salon pääkirjastossa opiskellessaan opettajaksi.

Kun Laaksolta kysyy lempikirjailijoita, hän nostaa esiin palkittuja kotimaisia kärkinimiä kuten Sofi Oksasen ja Olli Jalosen, mutta maininnan saavat myös Ann Radcliffe ja Matthew Gregory Lewis. Radcliffen ja Lewisin teokset edustavat 1700-luvun lopulla syntynyttä goottilaista kauhua, jossa väkivallan kuvaamisella on keskeinen rooli.

Jaana Laakso on myös itse kirjoittanut väkivallasta. Hän osallistui kymmenen vuotta sitten luovan kirjoittamisen kurssille, jonka innoittama osa opiskelijoita kirjoitti yhdessä kaksi novellikokoelmaa: Moralla murhaa mukavasti ja Rakkaudella sinun – kuolema.

Myös tuolloin Laakso sai palkinnon kirjoituskilpailussa, kun Moralla murhaa mukavasti sijoittui toiseksi Möllärimestari-kilpailussa.

Seuraavaksi Jaana Laakso keskittyy kirjoittamaan kannettavalla tietokoneellaan opintoja edistäviä tekstejä.

– Harrastan opiskelua, ja teen parhaillaan kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa. Päiväkirjaa kirjoitan myös, mutta sinne merkitsen lähinnä faktoja tapahtuneesta.

Siskon syntymäpäivä

Kuljen Salonkatua kaupungille. Pyryttää. Pulpukan jono kiertää kulman taakse, vaikka kello on vasta kuusi. Sisko seisoo jonossa paukkutakin huppu päässään. Hiisvirran kultasepänliikkeen rapuilla istuu Aija. Moikkaamme. Käännyn Helsingin Osakepankin edestä Viestille päin. Sormeilen lippua taskussa. Näkisin Juicen.

Yleisö velloo hikisessä ja hämärässä salissa. Kun Coitus Int. puskee tiensä lavalle, minä työnnyn ihmismassan ja tupakansavun läpi eturiviin. On vain Marilyn, Juice ja minä. Spottivalojen loisteessa piirrän kuulakärkikynällä sydämen Juicen vasemman jalan saappaaseen. Vieressä huitova poika yrittää pussata minua, mutta väistän.

Siskokin tulee vessassa vastaan ja käskee kotiin. Salonkadulla vierelleni hidastaa auto. Mies pyytää kyytiin. Lähden juoksemaan. Juicen tahdissa.

Jaana Laakso