Kun Asko Kainulainen lähetti sylkeä kirjekuoressa Amerikkaan, elämä Telluksella sai mittasuhteet

0
Asko Kainulainen on aina ollut nauravainen ihminen. Hän kertoo saaneensa kolmannella luokalla jopa jälki-istuntoa liiasta nauramisesta. Rangaistuksena oli seistä tunti hiljaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kun ihminen tulee tiettyyn ikään, hän alkaa usein tehdä tiliä menneisyyden kanssa.

Näin kävi myös Asko Kainulaiselle. Huomenna 60 vuotta täyttävä Kainulainen on työskennellyt viidellä eri vuosikymmenellä Salon Seudun Sanomien palveluksessa ja tullut seudun ihmisille tutuksi. Väki kuvailisi häntä todennäköisesti eläväiseksi juttumieheksi, joka ei säästele sanoja eikä naurua.

Mutta surukin kuuluu elämään, eikä Kainulainenkaan ole siltä välttynyt. Hänen isänsä kuoli onnettomuudessa, kun Asko-poika oli viisivuotias. Perheessä oli viisi lasta.

– Surutyö tehtiin vaikenemalla, sanoo Kainulainen.

Muutama vuosi sitten Kainulainen tarttui toimeen: hän tilasi netistä DNA-testin, pyyhkäisi näytepuikolla poskiensa sisäpintaa ja lähetti näytteen USA:n Floridaan.

– Katsoin Google Earthista, millainen toimitalo on. Paikka näytti ihan uskottavalta.

Nyt Kainulaisella on kasassa sata sivua sukukirjaa, joka kulkee hänen isälinjaansa pitkin Pohjanmaan kautta nykyisin Kuopioon kuuluvalle Palonurmelle. Siellä hääräsi vuosina 1664–1688 Olli Laurinpoika Kainulainen tilanhoitajana kruunun omistamilla mailla.

Vain muutamassa kuukaudessa Kainulainen oli kirjannut tietokoneelleen 12 sukupolvea esi-isiä. Samalla hän luki aikalaiskuvauksia historian varrelta.

Mieleen jäivät esimerkiksi ruotsalaisten piirilääkärien lausunnot suomalaisten elinoloista, jotka olivat ruotsalaislääkärien silmin erikoiset. Väki eli pirteissä, joissa ei ollut edes savupiippua. Maito kaivettiin maakuoppaan, ja sitä jatkettiin vedellä pitkin talvea.

– Tarinassa kuvailtiin, kuinka suomalaiset juovat mätää massaa, jota kutsutaan piimäksi, Kainulainen kertoo ja nauraa päälle.

Suvun vaiheista löytyi rankkoja vuosia, jolloin väkeä kuoli nälkään. Hyvien ja huonojen aikojen jatkumo piirtyi väistämättömyyden janaksi, ja surutyö sai kirjan muodon.

– Sukututkimus antaa levollisen olon. Me olemme ketjussa, ja jokainen on oman pienen suhahduksensa täällä Telluksella.

Oman pätkänsä Kainulaisten janalla Asko Kainulainen on viettänyt Salossa.

Hän varttui Perniön asemalla, jonka tiivis kyläyhteisö on lukemattomien muistojen lähde.

Kainulainen kertoo naapurinpojan kanssa kaivoon maalipurkissa piilotetusta Smart-tupakka-askista, narunpäähän viritetystä ja kylänraitille syötiksi laitetusta lompakosta, ystävän äidin tavasta kutsua ruoka-aikaan myös ripakinttuinen Asko syömään, liiasta nauramisesta langetetusta jälki-istunnosta.

– Me olimme koko kylän lapsia. Se oli hieno maailmaa kasvaa.

Parikymppisenä tie vei Kainulaisen pariksi vuodeksi Helsinkiin, mutta sielläkin asuessaan hän luki Salon Seudun Sanomia. Irtonumeron sai ostettua rautatieaseman kioskilta.

Joulukuussa 1982 Salkkarissa oli työpaikkailmoitus, jossa haettiin ilmoitusmyyjää lehteen.

Kainulainen sai paikan, ja tulevat vuosikymmenet toivat monenlaisia pestejä lehtitalon palveluksessa. Nykyisin hän työskentelee myyntijohtajana ja johtaa lehden ilmoitus- ja levikkimarkkinointia.

Kainulainen tietää, että Salkkari on tärkeä kanava ilmoittajille ja lukijoille – ja saa tästä myös säännöllisesti palautetta.

– Lehden suuren merkityksen huomaa esimerkiksi silloin, kun joudumme muuttamaan jakelujärjestystä. Muutaman kerran on käynyt niin, että ennen yökahdelta lehden saanut saakin lehden aamuviideltä, ja se on aiheuttanut harmia.

Painettujen sanomalehtien levikkien lasku ja mainoseurojen uusjako kansainvälisten verkkopalveluiden kanssa ovat tehneet työstä lehtitalossa haastavampaa, mutta samaan aikaan sosiaalisen median huhut ja kaikkialle leviävät musta tuntuu -väitteet ovat alleviivanneet tarkistetun tiedon merkitystä.

– Totuuteen pyrkivän sanomalehden rooli on keskeinen. Mielelläni olen töissä ja tappelen tämän asian puolesta, sanoo Kainulainen.

60 vuotta

Asko Kainulainen

  • Syntynyt 15.1.1960 Salon Perniössä.
  • Perheeseen kuuluvat vaimo Auli sekä aikuiset lapset Aleksi, Miikka ja Karoliina. Kaksi lastenlasta.
  • Työskennellyt vuodesta 1983 lähtien Salon Seudun Sanomissa. Toimi aluksi ilmoitusmyyjänä ja on nykyisin myyntijohtaja. Kirjoittaa myös pakinoita lehteen nimimerkillä Tosikko.
  • Harrastaa lentopalloilua salolaisessa Vatsakerho-ryhmässä. Käynyt tähän mennessä 476 kertaa Vatsakerhon treeneissä. Tekee sukututkimusta ja lukee paljon.
  • Motto: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.”