Libyan sotatilan lopettamiseksi etsitään kuumeisesti keinoja

1

Kohti pahenevaa kaaosta luisuvan Libyan tilanteen vakauttamiseksi etsitään yhä tiiviimmin ratkaisuja eri tavoin.
Libyan taisteluissa ovat vastakkain suuria maa-alueita joukkoineen valloittanut sotapäällikkö Khalifa Haftar ja YK:n tunnustama hauras Tripolin GNA-hallinto. Kummallakin osapuolella on useita maita tukijoinaan, mikä on omiaan mutkistamaan tilannetta.
Haftar on ilmoittanut ”periaatteessa” osallistuvansa sunnuntaina Berliinissä pidettävään kansainväliseen Libya-kokoukseen. Haftar matkusti torstaina Ateenaan neuvonpitoon, ja keskustelut jatkuivat perjantaina.
Viime viikonvaihteessa Moskovassa sovitun tulitauon kerrotaan uutistoimisto AFP:n mukaan pääosin pitäneen.
Haftaria tukevat muun muassa Venäjä, Egypti, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia, kun taas YK:n tunnustamaa hallintoa tukee Turkin lisäksi muun muassa Qatar.
Berliinistä haetaan yhteistä linjaa

Kansainvälinen yhteisö on tehnyt matkan varrella useita enemmän tai vähemmän tuloksettomia yrityksiä Libyan taisteluiden päättämiseksi.
– Hankaluutena on, että on ollut erilaisia ulkopuolisia osapuolia, jotka ovat tukeneet sitä tai tätä puolta tässä kriisissä. Se on selvästi pitkittänyt kriisiä, ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) arvioi STT:lle.
Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yksikön vetäjä Maruan El-Krekshi muistuttaa kansainvälisten toimijoiden yhteisymmärryksen puutteen johtaneen muun muassa siihen, että Venäjä ja Turkki ovat saaneet tilaa toimia Libyassa.
El-Krekshi ennakoi, että Berliinin kokouksen ”jos se onnistutaan pitämään” tärkein saavutus olisi kansainvälisten rivien tiivistyminen ja yhteinen näkemys Libyan kriisin ratkaisutavoista.
– Kansainvälisen yhteisön tulisi lopettaa aseellinen tuki eri ryhmittymille ja kannustaa palaamaan neuvottelupöytään.
YK on asettanut Libyaa koskevan asevientikiellon, jota eri maat ovat räikeästi rikkoneet.

Riskit motivoivat EU:ta ratkaisuihin

EU-maiden linjausta vaikeuttaa, että Ranska ja Italia tukevat eri osapuolia; Ranska Haftaria ja Italia GNA:ta.
– Ranskan ja Italian välinen näkemysero on ratkaistava ennen kuin EU voi muodostaa yhtenäistä kantaa tilanteeseen. EU:n turvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että Libyan tilanne rauhoittuisi, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Wolfgang Mühlberger.
El-Krekshi tähdentää Libyan muodostavan uhkan lähialueelle.
– Ei ole kenenkään etu, että tällainen tilanne jatkuu näin lähellä Eurooppaa. Nämä maahanmuuttovirrat ovat yksi asia, mutta jos Libyan sekasorto jatkuu, on se oiva paikka erilaisille äärijärjestöjen tukikohdille. Luulisi, että nämä seikat motivoisivat yhteistyöhön.
Haavisto odottaa EU:lta jämerää ja yhteneväistä linjaa kriisin ratkaisemiseksi ja asettumista ”samaan ruotuun YK:n tukemien ratkaisujen pohjalta”.
– Euroopan unionilla on tavattoman suuri intressi asian hoitamiseksi, ei vain Välimeren pakolaiskriisin vuoksi vaan ylipäätään Pohjois-Afrikan vakauden takia, Haavisto sanoo.

Libyalta puuttuvat järjestyksen rakenteet

Monet aseelliset ryhmät ovat ottaneet yhteen siitä asti, kun maan silloisen diktaattorin Muammar Gaddafin hallinto kukistui vuoden 2011 kansannousussa. Raivostuneet kapinalliset surmasivat Gaddafin, kun tämä yritti paeta. Gaddafin vallan sorruttua kaikki valtiorakenteet murtuivat. Sotapäällikkö Haftar oli aikanaan kaatamassa Gaddafia, mutta oli alun alkaen hänen joukoissaan.
– Eri toimijat eivät ole onnistuneet luomaan yhteistä näkemystä Gaddafin jälkeiselle ajalle,CMI:n El-Krekshi kuvaa tilannetta.
Yhtenä pääkompastuskivenä hän pitää yhteiskunnan toimivuuden pohjana olevan perustuslain puuttumista.
– Oman turvallisuutensa ja peruspalveluiden takaamiseksi ihmiset turvautuvat yhä enemmän omaan heimoonsa. Se luo kierteen, jossa valtiovalta murenee, eikä se kykene tuottamaan peruspalveluita. Sen seurauksena eri paikalliset toimijat vahvistuvat, El-Krekshi kuvailee.

Haftar on jo lähes Tripolin porteilla

Haftarin hyökkäys pääkaupunki Tripolin valtaamiseksi ei toistaiseksi ole onnistunut, sillä taistelut ovat junnanneet paikallaan esikaupunkialueella. Haftarin joukkojen hallussa on jo nyt käytännössä koko Libyan itä- ja eteläosa ja hiljattain ne valtasivat strategisesti tärkeän Syrtin satamakaupungin.
Haavisto luonnehtii Libyaa tyypilliseksi konfliktiksi, joka ”ratkeaa joko sotimalla tai neuvottelemalla”.
– Jos tätä yritetään ratkaista sopimalla, ja ajatellen pääkaupunki Tripolin turvallisuutta ja niiden ihmisten kohtaloa, jotka asuvat pääkaupungissa, on hyvin vaarallista, jos sotatoimet etenevät kaupunkialueille ja jos ihmiset jäävät rintamien väliin. Se on varmasti yksi syy, miksi Berliinin prosessille toivotaan onnistumista.

Millainen valtiojohtaja Haftar olisi?

Jos Haftar päätyisi valtaan, millaisen johtajan Libya hänestä saisi? El-Krekshi ei ole varma, miten sitoutunut Haftar olisi kehittämään Libyasta demokratiaa. Haftar on sanonut, että olisi valmis asettumaan ehdolle presidentinvaaleissa, mikäli kansa niin haluaa.
Haftarin tavoitteena on kukistaa niin kutsutut terroristiset järjestöt, ja hän on vuosien aikana muodostanut vastavoimaa islamistisille aseellisille ryhmille.
– Ongelma on, että hän luokittelee kaikki islamistiset liikkeet terroristeiksi. Esimerkiksi Muslimiveljeskunta tai lähellä sitä olevat poliittiset toimijat ovat hänen silmissään terroristijärjestöjä samalla tavoin kuin Isis tai todella radikaalit järjestöt. Hän ei tunnusta, että poliittisella islamilla olisi mitään sijaa Libyassa, El-Krekshi sanoo.

Ristiriitainen ja kiistelty hahmo

Ulkopoliittisen instituutinMühlberger huomauttaa, että Haftar on ensisijaisesti sotilas, jolla ei ole selkeää poliittista linjaa tai julki kerrottuja tavoitteita maan kehittämiseksi. Haftaria ajaa halu johtaa maata, mutta erityisen aatteellisena Mühlberger ei sotapäällikköä pidä.
– Haftar on, sanotaanko, ristiriitainen hahmo, joka eli pitkään Yhdysvalloissa Gaddafin hallinnon aikana. Toisaalta hän on nuoruudessaan saanut sotilaskoulutusta Venäjällä (silloisessa Neuvostoliitossa). Siksi on arvioitu, että Haftar voisi tunteja Venäjä-sympatiaa.
El-Krekshillekään ei ole täsmällisesti selvinnyt, mikä Haftarin poliittinen visio olisi. Tämän retoriikassa korostuu halu palauttaa laki ja järjestys maahan.
– Hän ei ole lähettänyt signaaleja maltillisille ryhmille, että olisi valmis yhteistyöhön.
El-Krekshin mukaan moni Gaddafin hallinnon aikaisista toimijoista pitää Haftaria petturina, kun taas eri islamististen ryhmittymien aseelliset joukot pitävät miestä Gaddafin entisen hallinnon edustajana, eivätkä katso voivansa toimia Haftarin komennossa.
– Miten luodaan uudet puolustusvoimat ja miten niihin integroidaan maassa toimivat eri aseelliset ryhmät?
Osa aseellisista joukoista on rikollisia, jotka ovat mukana esimerkiksi aseiden tai ihmisten salakuljetuksessa. Tämä mutkistaa asioita entisestään.

https://www.theguardian.com/world/2020/jan/13/libya-talks-moscow-diplomatic-coup-vladimir-putin

STT

Kuvat:

Pertti

Täytyy muistaa, että USA ja muutamat nato maat hyökkäsivät rauhanomaiseen Libyaan mikä ei uhannut ketään. Nämä maat halusivat luoda sinne sisällisodan ja sekavuuden. En muuta syytä näe heidän hyökkäykseen.

Maan täytyy itse asettaa itselleen hallitus, eikä sitä voi tehdä muut, niinkuin tässä Libyan tapauksessa on käynyt.

Se on ikävää, että Yhdysvallat puuttuu ja yrittää puuttua kaikkien maiden sisäisiin asioihin.