Saloa pommitettiin talvisodassa tasan 80 vuotta sitten

1
Salon Seudun Kunnallislehti kertoi Salon pommituksista 16. tammikuuta 1940.

Salo sai osansa 80 vuotta sitten käydystä talvisodasta, vaikka pieni 7 500 asukkaan kauppala sijaitsi kaukana itärajan varsinaisista taistelupaikoista.

Neuvostoliitto pommitti aktiivisesti suomalaisia rannikkokaupunkeja. Lentokoneilla oli lyhyt matka etelärannikolle Viron Paldiskista.

Salossa suurella itänaapurilla oli erityisiä mielenkiinnon kohteita. Kauppalassa oli sotatarviketeollisuutta, ja sen läpi kulkivat tärkeät liikenteen valtasuonet Turusta Helsinkiin.

Rantaradan kuljetuksia yritettiin häiritä katkaisemalla Salonjoen rautatiesilta. Samasta syystä pieni Kosken asema, jossa rata ylitti Kiskonjoen, sai kokea lukuisia ilmahyökkäyksiä.
Tärkeän maalin viholliskoneille tarjosi Salossa myös Turun ja Helsingin välisen maantien silta.

Sota-aikana kaikki voimat valjastetaan maan puolustamiseen. Se koski talvisodassa ihmisten lisäksi esimerkiksi hevosia, ajoneuvoja ja teollisuutta.

Salolainen Leinon tehdas oli valmistanut tsaarin armeijalle hevosvetoisia ambulanssivaunuja jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Talvisodan aikana se valmisti parirekiä, soppakauhoja, karbidilyhtyjä ja öljylamppujen kantotelineitä.

Salon Sähkö- ja Konetehdas oli puolestaan valmistanut 1930-luvulla puolustusministeriön tilauksesta kuorma- ja vedenkuljetusrattaita, tykkirekiä ja kenttäkeittiöitä.

Talvi- ja jatkosodan vuosina Sähkö- ja Konetehtaan lähes koko kapasiteetti oli varattu maanpuolustuksen tarpeisiin. Tilaukset kasvoivat ja mukaan tuli uusia artikkeleita.

Tärkeimmäksi nousi kranaatinheittimen kranaattien ammuskuorien valmistus. Högforsin Salon tehdas sorvasi kranaatteihin panospesiä.

Sähkö- ja Konetehdas valmisti lisenssillä myös ponttoneja ja niiden kuljetusvaunuja.

Ylhäisten tehtaat leipoi armeijalle leipää. Sotilaita ruokki myös Osuusliike Tähkän leipomo.

Koulukalusto Oy teki puolustusministeriön tilauksesta ruumisarkkuja.

Hevosten ottoa talvisotaan eläintorilla (nyk. Sibeliuspuisto) syksyllä 1939. Taustalla näkyy Mököistenmäki.

Lokakuussa 1939 Suomi järjesti liikekannallepanon, jota kutsuttiin ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Myös kotiin jääneet alkoivat valmistautua poikkeusoloihin.

Salon Seudun Kunnallislehti kertoi lokakuussa ilmahälytys- ja pimennysharjoituksesta. Sen aikana huomattiin, ettei hälytyssireeni kuulunut kauppalan reunaosien asuntoihin. Sireenien ääntä päätettiin vahvistaa soittamalla hälytyksen sattuessa kaikkia tehtaanpillejä.

Salosta puuttui sodan syttyessä ilmatorjunta. Ilmavalvonta toimi Uskelan kirkontornissa, mutta aseistus puuttui.

Armeija ei pystynyt toimittamaan Saloon ilmatorjuntakalustoa, joten toimeen tartuttiin itse. Kauppalan yritykset ja asukkaat järjestivät keräyksen ruotsalaisten ilmatorjuntatykkien hankkimiseksi.

Keräys tuotti yli 3,5 miljoonaa markkaa. Aseet eivät kuitenkaan ehtineet talvisotaan kovan kysynnän takia.

Jatkosodassa Boforsin it-tykit olivat käytössä. Toinen tykeistä ostettiin myöhemmin takaisin Saloon, ja se seisoo nykyisin vitriinissä Tehdaskadun varrella Sokerisillan pielessä.

Talvisodan aikana Salon ainoa ilmatorjunta-ase oli suojeluskunnan konekivääri, joka sijoitettiin Lukkarinmäelle rakennettuun hiekkasäkkipesäkkeeseen.

Konekiväärillä ei tiettävästi aiheutettu viholliskoneille vaurioita. Koneet tulittivat suojeluskunnan konekivääripesäkettä muutaman kerran, mutta osumia ei tullut.

Salo sai viholliskoneita vastaan suojaa myös taivaalta. Säkylän Pyhäjärvellä oli Lentolaivue 28:n tukikohta, jonka lentäjistä yksi oli salolainen alikersantti Urho Lehtovaara.

Lehtovaara oli maaliskuun alussa 1940 valvontalennolla, kun hän sai käskyn torjua Salon ilmatilaa lähestyvä vihollisen pommikonemuodostelma.

Lehtovaara pudotti yhden pommikoneista. Myöhemmin miehestä tuli Mannerheim-ristin ritari.

Asukkaille annettiin lehdessä ohjeita, miten sota-aikana tulee toimia.

Salossa ei ollut talvisodan syttyessä minkäänlaisia väestönsuojia. Lukkarinmäkeen alettiin louhia väestönsuojaa vasta kesällä 1941.

Talvisodan alkupäivinä kauppalan asukkaita ohjeistettiin siirtymään ilmahälytyksen tullessa suojaan muun muassa rakennetun alueen ulkopuolelle pelto-ojiin.

Sodan aikana kauppalan keskustaan kaivettiin talkootyönä yleisölle tarkoitettuja suojahautoja. Teollisuusalueelle kaivettiin työntekijöille suojia jokirantaan, ja viranomaisille tehtiin omat suojat.

Asuinkortteleissa suojiksi kelpasivat puutalojen kellarit. Tonttien välisiin aitoihin määrättiin tekemään aukkoja, jotta kulku pihalta toiselle kävisi vaivattomammin.

Kaasusodan varalle asukkaita opastettiin tekemään hiilimurskalla täytetystä flanellipussista kaasunaamari. Näkösuojaksi oli varattava valkoinen lakana.

Salo säästyi pitkään pommituksilta. Joulukuussa kauppalaan ei pudotettu yhtään pommia, vaikka ilmahälytyksiä oli useita.

”Turhat” hälytykset opettivat asukkaat välinpitämättömiksi. Väestönsuojeluviranomaiset moittivat, etteivät salolaiset suhtaudu suojautumiseen riittävän vakavasti, vaan jäävät katselemaan koneita suojapaikkojen oville.

Tammikuun 12. päivän aamuna kaupungin ylle ilmestyi kolme konetta, jotka pommittivat kirkonmäkeä ja teollisuusaluetta. Kummassakin vaurioitui joukko rakennuksia.

Salonjokeen pudonnut pommi katkaisi sähköjohdon ja sähköt kauppalasta. Kolme ihmistä loukkaantui lievästi.

Puolentoista tunnin päästä seitsemän konetta pudotti pommeja laajalle alueelle kunnalliskodin pellolta Halikon kirkolle. Vauriot jäivät pieniksi, eikä kukaan loukkaantunut.

Iltapäivällä alkoi kolmas pommitus, jossa neljä konetta pudotti yhteensä parikymmentä pommia. Lisäksi Muurlan alueelle kylvettiin pieniä palopommeja. Vahingot jäivät pieniksi.

Saloa pommitettiin kolmena päivänä peräkkäin. Jo ensimmäinen pommituspäivä opetti asukkaat suhtautumaan ilmahälytyksiin vakavasti.

Moni kauppalan asukas päätti muuttaa vapaaehtoisesti maaseudulle tuttavien tai sukulaisten luokse asumaan.

Mäkipään talo vaurioitui tammikuun pommituksissa. Kuva on otettu ilmeisesti vasta keväällä.

Saloa pommitettiin tammi-helmikuussa 1940 yli 30 kertaa. Viimeiset pommit pudotettiin 20. helmikuuta.

Väestönsuojelukeskuksen kokoamien tietojen mukaan Saloon pudotettiin talvisodan aikana kaikkiaan yli tuhat pommia. Niistä noin 800 oli palopommeja.

Pommituksissa tuhoutui kokonaan seitsemän taloa ja 40 vaurioitui. Satoja ikkunoita särkyi ja kattoja vaurioitui.

Henkilövahingot jäivät pieniksi. Vain neljä ihmistä loukkaantui. Kukaan ei kuollut.

Talvisodan viimeinen pommitus oli Salossa tuhoisin. Kolme kahdeksan koneen laivuetta osui kauppalan keskustaan. Muun muassa Tähkän varastorakennus Helsingintiellä sai täysosuman ja tuhoutui.

Lähteet: Salon ja Uskelan historia, Salon seudun kotiseutulehti Hakastarolainen, Salon Seudun Kunnallislehti

 

Dokumentti kertoo Lukkarinmäestä talvisodassa

Lukkarinmäessä oltiin talvisodan syttyessä huolissaan. Eniten murhetta kannettiin rintamalla olevista, mutta omakin kohtalo pelotti.

Sotauutiset tiesivät kertoa, että uudessa sodassa siviilejäkin pommitettiin. Pelkoa lisäsi se, ettei koko Salossa ollut väestönsuojia.

Lukkarinmäkeläisten pelko osoittautui aiheelliseksi. Neuvostoliitto pommitti talvisodassa kulkuväyliä, siltoja ja sotatarvikkeita valmistavia tehtaita.

Salossa tehtaiden lähellä sijaitseva Lukkarinmäki sai niskaansa suuren osan pommeista. Sitä, että kuolonuhreilta vältyttiin, pidettiin ihmeenä.

Salolainen Timo Lähteenmäki on ohjannut talvisodan tapahtumista dokumenttielokuvan Lukkarinmäki vaarassa. Elokuvan runkona on ”Lukkarinmäki-neuvos” Jorma Kallion tarinointi, jota on elävöitetty valokuvin ja lehtileikkein.

Elokuvan ensiesitys on sunnuntaina kello 15.00 Salon kansalaisopiston isossa auditoriossa Ylhäistentie 2:ssa. Esitykseen on vapaa pääsy.

Esityksen järjestävät yhteistyössä Lukkarinmäki-seura ja Salon kansalaisopisto.

 

 

1
Jätä kommentti

1 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
1 Comment authors
MDI

Salohan olikin todellinen sotilaskohde edistyksellisille rauhanvoimille, ja leipäkorejahan sieltä vain pudotettiin.