Salon kaupunki omistaa metsää 2500 hehtaaria ja tekee puukaupoilla kuusinumeroisia tilejä

4
Kaupungin metsiä hakkaa muun muassa perniöläinen metsäkoneurakoitsija Pasi Eriksson. Koneen puikoissa oli tiistaina Jukka Eriksson.

Salon kaupunki on merkittävä metsänomistaja, joka myy vuosittain puuta noin 400 000 eurolla.

Esimerkiksi tänä vuonna kaupunki on jo tehnyt ensimmäiset kaupat, joiden arvo on 270 000 euroa. Puun ostaa UPM-Kymmene.

Harvennus- ja uudishakkuita tehdään eri puolilla Saloa yli sadan hehtaarin alueella. Hakkuukertymäksi on arvioitu lähes 8 400 kuutiometriä.

Hakattavaa ja hoidettavaa riittää, sillä kaupungilla on lähes 2 500 hehtaaria talous- ja virkistysmetsiä. Luku on vielä suurempi, jos mukaan lasketaan asemakaavoitetut puistometsät.

Salo omistaa lisäksi 650–700 hehtaaria peltoa, jota vuokrataan viljelijöille.

Kaupungin perustehtäviin ei kuulu puukauppa eikä peltojen vuokraus. Omistukset liittyvät maankäyttöön ja kaupunkisuunnitteluun.

– Puhdasta talousmetsää on vain vähän. Enemmän on tulevia kaava-alueita, sellaisiksi ajateltuja tai muihin käyttötarkoituksiin varattuja maita, kaupungingeodeetti Ari Vainio sanoo.

Salo ja vanhat kunnat ennen sitä ovat ostaneet maita taajamien lähistöltä alueilta, joiden suuntaan asutus voisi kasvaa.

Joskus tavoite on ollut päinvastainen: alue on voitu hankkia, jotta varmistetaan, että se pysyy rakentamattomana esimerkiksi virkistys- tai suoja-alueena.

– Kaupunki haluaa ohjata kasvua ja rakentamista omasta mielestään järkevästi, Vainio perustelee.

Esimerkiksi virkistyskäytöstä käy Tupurin kuntoreittien alue. Kaupunki omistaa pururatojen alueella 200 hehtaaria metsää. Sitä hakataan ja harvennetaan, mutta kevyellä kädellä.

– Sitä ei hoideta kuin mitä tahansa talousmetsää, vaan virkistyskäyttö otetaan huomioon, Ari Vainio sanoo.

Salo ostaa maata edelleen säännöllisesti, ja kaupunki varaa vuosittain talousarviossaan rahaa maakauppoihin. Vastaavasti kaupunki saa myynti- ja vuokratuloja tonteista ja maa-alueista.

Yksittäisiä kauppoja miettii yleiskaavallinen ja maapoliittinen ohjausryhmä. Päätökset kaupoista tekee kaupunginhallitus.

Suorien ostojen lisäksi Salo on saanut omistukseensa metsää myös perintönä ja vaihtokauppojen yhteydessä. Jotkut maanomistajat eivät välttämättä myy maitaan rahalla, vaan haluavat tilalle vaihtomaata. Siksi kaupunki pitää omistuksessaan puhtaita metsätalousmetsiä, joille ei ole tarkoitus kaavoittaa.

Esimerkiksi vaihtokaupasta käy Metsäjaanun teollisuusalueen laajennus. Kaupunki hankki alueen Joensuun kartanolta ja antoi vaihdossa muun muassa metsätilan Hajalan lähistöltä.

– Metsämaita käytetään tarpeen mukaan vaihdon välineinä. Silloin kun metsille ei ole muuta käyttöä, ne tuottavat puunmyyntituloja. Sama ajatus on pelloissa, joita vuokrataan viljelijöille. Kaupunki saa hyvää, vakaata tuottoa omaisuudelleen, kunnes alueille tulee muuta käyttöä, Vainio sanoo.

Kaupungin metsiä hakataan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan tehtävän metsäsuunnitelman pohjalta. Nykyisen suunnitelman on tehnyt Metsänhoitoyhdistys Salometsä, joka kilpailuttaa myös puun myynnin kaupungin puolesta.

– Metsänhoitoyhdistys katsoo, mitä metsänhoitotarpeita on, ja kaupunki katsoo, mitä tarpeita puunmyyntituloille on. Näillä lähtökohdilla haetaan yhteisymmärrys. Toki metsänomistaja viime kädessä päättää lainsäädännön ja suositusten puitteissa, mitä metsien kanssa tehdään, Vainio kertoo.

Hakkuiden lisäksi kaupungin metsissä tehdään paljon hoitotyötä. Salolla on kaksi omaa metsuria, jotka tekevät istutuksia, taimikoiden hoitoa ja ensiharvennuksia lähinnä Salon ja Halikon alueella. Kauempana keskustasta sama palvelu ostetaan alan yrittäjiltä.

Metsänhoitotöissä on käytetty lisäksi apuna Paimiossa toimivan maaseutuopisto Livian metsäkoululaisia, jotka tekevät ohjatusti metsätöitä.

Salon seudun koulutuskuntayhtymän logistiikan ja kuljetusalan opiskelijat ovat kunnostaneet oppilastyönä metsäteitä, jotta puutavaraa saadaan palstoilta pois.

– Samalla pystymme tarjoamaan oppilaitoksille työtilaisuuksia todellisissa olosuhteissa, Vainio perustelee.

Kaupunkilaiset ovat Ari Vainion mukaan alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota kaupungin metsien hoitoon. Poliitikotkin ovat tehneet aloitteita metsien hoitotavoista ja esimerkiksi avohakkuukiellosta.

– Ihmiset ovat nykyisin yhteydessä ja kysyvät, millä perusteella hakkuita tehdään. Päättäjät jättivät viimeisimmän puukaupan ensin pöydälle, ja virkamies joutui perustelemaan, miten hakkuut tehdään ja miten niissä otetaan huomioon luontoarvot ja ilmastonmuutos. Hyvä, että asia kiinnostaa, hän toteaa.

Ennen hakkuiden aloittamista kaupunki tekee lakisääteiset metsänkäyttöilmoitukset Metsäkeskukselle tarkastettaviksi. Metsäkuvioista riippuen lausuntoja pyydetään eri viranomaisilta kuten maakuntamuseolta. Yhteistyötä tehdään myös Salon Luonnonmetsäsäätiön kaltaisten asiantuntijayhdistysten kanssa.

Yhteydenpidon perusteella kaupunki voi muuttaa esimerkiksi suunnitellun päätehakkuun harvennushakkuuksi tai jättää osia metsäkuvioista kokonaan käsittelemättä.

Salo ei ole toistaiseksi kieltänyt avohakkuita metsissään. Ari Vainion mukaan yksiselitteistä kieltoa ei ole pidetty järkevinä, koska joissain tapauksissa ne voivat olla tarpeen. Päätös tehdään tapauskohtaisesti.

– Nykyisin avohakkuiden osuus on pinta-alaan verrattuna pieni ja aukot ovat entistä pienempiä. Myös jälkikäsittely tehdään entistä kevyemmin. Itse asiassa aika harvaa kaupungin metsää hoidetaan nykyisin kuin puhdasta talousmetsää. Työssä otetaan huomioon luonto- ja ympäristöarvot, luonnon monimuotoisuus ja esimerkiksi virkistyskäyttö.

 

Seurakunta hoitaa metsiään enemmän kuin hakkaa

Salon seurakunta kuuluu kaupungin ohella seudun suuriin metsänomistajiin. Sillä on metsää vajaat tuhat hehtaaria. Seurakunta ei pyri aktiivisesti myymään maitaan, mutta ei osta lisääkään.

– Olemme myyneet lähinnä arvokkaita suojelumetriä Salon luonnonmetsäsäätiölle. Kyse on aika pienistä alueista, alle kymmenestä hehtaarista. Myös ely-keskus on ollut kiinnostunut suojelumetsistä, seurakuntapuutarhuri Markku Johansson kertoo.

Johanssonin mukaan seurakunta suhtautuu metsiinsä kuin mihin tahansa arvokkaaseen omaisuuteen. Sitä hoidetaan ja siitä pidetään huolta. Hoitotyön tuloksena saadaan myös tuloja, mutta metsiä ei hakata seurakunnan talouden tasapainottamiseksi.

– Vuotuinen puunmyyntimme on 50 000–100 000 euroa. Metsiä hoidetaan luontoarvot edellä. Voisi sanoa, että hoidetaan enemmän kuin hakataan. Esimerkiksi viime vuonna raivauksia tehtiin paljon, ja menoja taisi olla enemmän kuin tuloja.

Seurakunnan metsien hoidosta on tehty kymmenen vuoden metsänhoitosuunnitelma. Käytännössä hakkuut ja raivaukset hoitaa Metsänhoitoyhdistys Salometsä, jonka kanssa keskustellaan tulevista töistä kerran vuodessa.

Seurakunnan metsänhoitosuunnitelma on tarkoitus päivittää tänä vuonna. Markku Johanssonin mukaan siinä otetaan huomioon kirkkohallituksen toive, jonka mukaan seurakuntien pitäisi ottaa entistä enemmän huomioon ilmastonmuutoksen torjunta.

– Meillä ei ole tehty metsissä kovin rajuja toimenpiteitä tähänkään mennessä. Totta kai jossain vaiheessa on tehtävä myös ylispuiden poistoa, mutta vältämme esimerkiksi isoja avohakkuita.

4
Jätä kommentti

2 Comment threads
2 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
3 Comment authors
Urpo

Kaupunki saa hyvää tuottoa, sanotaan artikkelissa. Hakkuutuloja n. 400 000 euroa vuodessa. Menoista ei puhuta mitään.

Varsinais-Suomessa metsä maksaa keskimäärin 6500 e/ha. Tällä oletuksella kaupungilla on noin 16 miljoonan omaisuus. Kolmen prosentin korkotuotto tarkoittaisi noin puolen miljoonan tuloja, jossa on siis kulut huomioitu.

On ihan ok, että kaupunki metsiä omistaa ja hoitaa etenkin asutuksen lähellä virkistysarvot huomioiden. Hyvää tuottoa ei metsä kaupungille kuitenkaan tarjoa. Kuten ei yksityiselle omistajallekaan.

Epi

Parin metsurin palkkamenot eivät paljoa ole, ja lisäksi siinä on pari työllistettyä henkilöä, jotka eivät ole sosiaalipalveluiden kuluerä, maksavat veroja ja käyttävät palkkansa tuotteiden ja palveluiden ostoon ja siten ylläpitävät osaltaan Saloa. Lisäksi, kuten jutussa kerrottiin, metsien hoidossa hyödynnetään opiskelijoiden työpanosta. Opiskelijat saavat opinnäytetöitä, koulu saa oppilaille oppimiskohteita ja kaupunki saa työpanoksen. Eipä tuostakaan menoja voi paljoa tulla. Puhtailla korkotuotoilla ei paljon opiskelijoita koulutella. Ja jos kaupungilla sattuu olemaan 16 miljoonaa euroa pankkitilillä, niin eiköhän löydy kaupunkilaisia ja poliitikkoja, jotka haluavat käyttää rahat johonkin turhanpäiväiseen. Sitten ei ole enää korkotulojakaan. Ja kuten itsekin sanot, metsillä on virkistysarvoa. En oikein ymmärrä… Lue lisää »

Urpo

En minä metsien hoitoa kritisoinut. Totesin vain, että pääoman suuruuteen nähden metsät eivät mielestäni anna hyvää tuottoa. Mutta tämä on ihan normaalia metsätaloudessa ja olisi ihme, jos kaupunki onnistuisi paremmin kuin mihin alalla yleensä päästään.

veronmaksaja

On hyvä asia että kuulee jotain uutisia tuloistakin. Tässä pieni alku tuuleen heitettävän tunnin radan suunnitteluun menevään viiden miljoonan kuluihin, joiden tulokset mahtuu mainiosti postimerkin kokoiselle muistivälineelle.