Tämä muutos on pysyvä

0
Teemu Pukista tuli vasta kolmas joukkuelajin edustaja, joka on valittu Vuoden urheilijaksi.

Urheilutoimittajain liitto on valinnut Vuoden urheilijan vuodesta 1947 lähtien.

Vaikka urheilijoiden vertailu eri lajien välillä – joskus jopa saman lajin sisällä – on vaikeaa, äänestystulos on peilannut varsin hyvin suomalaista urheilua.

Vuoden urheilija on valittu nyt 73 kertaa. 59 kertaa Vuoden urheilija on ollut joko yleisurheilija (23 kertaa) tai lumilajin urheilija (maastohiihtäjä 18 kertaa). Loput valinnat ovat jakautuneet yhdeksän lajin kesken.

Mustikkasopan ja hiilimurskan täyteisiä takavuosien kymppilistoja selatessa yksi ryhmä on jäänyt paitsioon: joukkueurheilijat. Suurimmasta osasta 1950–1970-lukujen kymmenen parhaan urheilijan listoista ei löydy ainuttakaan joukkueurheilijaa – viimeksi näin kävi vuonna 2012.

1980-luvulla joukkueurheilijoita oli kymppilistalla yleensä yksi: Jari Kurri. 1990-luvulla joukkueurheilijoiden määrä kymppilistalla tuplaantui, kiitos Teemu Selänteen ja Jari Litmasen, josta tuli ensimmäinen joukkuelajin Vuoden urheilija vuonna 1995. Kuusi vuotta myöhemmin Litmanen sai seuraa Sami Hyypiästä. Kurrille ja Selänteelle ei koskaan Vuoden urheilija -titteliä suotu.

Kun Kurri voitti viidennen Stanley Cupinsa vuonna 1990, Vuoden urheilija oli keihäänheiton Euroopan mestari Päivi Alafrantti. Kun Selänne teki ikuisiksi jäävät NHL:n tulokasennätykset vuonna 1993, hän oli äänestyksen viides ja Vuoden urheilija rallin maailmanmestari Juha Kankkunen.

Paradoksaalista onkin, että jos nyt listattaisiin Suomen kautta aikojen kymmenen parasta urheilijaa, Kurri ja Selänne olisivat useassa listassa aivan kuten Hyypiä ja Litmanenkin.

Suomalaisen yksilöurheilun menestys on laskenut sitä mukaa, kun afrikkalaiset valtasivat juoksuradat, olympiaboikotteja sisältänyt kylmä sota päättyi ja Euroopan valtioiden määrä nousi yli 50:n. Ruohonjuuritasolla yhä vähemmän liikkuvista suomalaislapsista enää alle viidennes harrastaa urheilua yksilölajissa.

Pitkäaikainen kehitys alkaa näkyä pienellä viiveellä myös Vuoden urheilija -äänestyksessä.
Torstaina Teemu Pukista tuli vasta historian kolmantena joukkueurheilijana Vuoden urheilija. Kymppilistalle äänestettiin peräti kuusi joukkuelajin edustajaa – aikaisempi ennätys oli vain kolme.

Vaikka urheilu on aina murroksessa, tämä muutos on pysyvä.

Pysyvää on myös jokavuotinen pöyristyminen äänestystuloksesta. Tällä kertaa vuoden jääkiekkoilijaksi ja sijalle viisi äänestettiin Helsingin Jokerien nelosketjun laitahyökkääjä Marko Anttila, joka ei hyvällä tahdollakaan kuulunut viime vuonna 50 parhaan suomalaisjääkiekkoilijan joukkoon.

Anttilan sijoitus on niin pöyristyttävä, että sille pitäisi vain nauraa. Valitettavasti oman ammattikuntani täydellinen urheilusivistyksen puute tuo silmäkulmaan jälleen yhden epäuskon kyyneleen.