Ei tupoa, ei sopua

0

ANTERO LEPPÄNEN. Vuoden 1940 tammikuisen kihlauksen merkkinä oli kolme sormusta. Epätavallista oli sekin, että kihlaus ei tähdännyt avioliittoon. Silti naapuri esitti paheksuntansa.
Suomen Työnantajain Keskusliitto tunnusti 80 vuotta sitten Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön tasaveroiseksi neuvottelukumppaniksi. Järjestöjen julkilausumasta alettiin käyttää nimeä Tammikuun kihlaus.
Helsinkiläisen ravintolan seinässä muistolaatan kolmas sormus symboloi valtiovaltaa, jota kihlauksen puhemiehenä edusti sosiaaliministeri K.A. Fagerholm. Neuvostoliitto paheksui, koska se katsoi yhteistyön siemenen edistävän luokkasopuilua Suomessa. Taistolaiset olivat tuota mieltä vuosikymmeniä myöhemminkin.

Neuvottelut käytiin ja julkilausuma annettiin talvisodan ollessa puolivälissä. Jatkosodan aikana 1944 järjestöt sopivat sitten neuvottelujärjestelmästä.
Ihastuttanut ja vihastuttanut kolmikanta teki ensimmäiset työehtosopimukset seuraavana vuonna. Tuposta tosin alettiin puhua vasta neljännesvuosisata myöhemmin.
Tulopoliittiset kokonaisratkaisut toivat vakautta Kekkosen Suomeen, jossa hallitukset olivat lyhytikäisiä ja devalvaatiot usein toistuvia. Oikeisto piti tupoja jo tuolloin ulkoparlamentaarisena toimintana, joka nakersi eduskunnan päätäntävaltaa.
Pari vuotta sitten työnantajien EK sanoutui irti keskitetyistä sopimuksista ja kielsi omissa säännöissään itseään sopimasta niitä.
Aika näyttää, onko kysymyksessä peruuttamaton päätös, vai käykö kuten monelle tupakoitsijalle: lopetuksesta tulikin vain määräaikainen lakko. Kokemusta on siitä, että liittokierros on tullut työnantajalle kalliiksi.
Juha Sipilä (kesk.) ajoi pakkolakiuhalla järjestöt kiky-sopimukseen. Nyt on kyse 24 tunnin lisätyöstä. Merkittävämpi juttu oli se, että osa työnantajan sosiaaliturvamaksuista tuli työntekijöiden maksettavaksi. Työnantajille se oli kuuden miljardin helpotus neljässä vuodessa.
Vuosittainen 24 tunnin palkaton lisätyö on työnantajille niin tärkeä, että käynnissä olevien lakkojen tuomat tuotannon menetykset eivät hetkauta, vaikka ovatkin kuulemma miljardiluokkaa.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on sanonut, että lisätunnit ovat luoneet 10 000 lisätyöpaikkaa. Hän ei kuitenkaan ole avannut, miten jo töissä olevien työajan pidennys luo uutta työtä. Eikö se pikemminkin vähennä rekrytoinnin tarvetta?
Työntekijäpuoli taas haluaa lisätunnit pois sopimuksista, koska ne ovat toteutuneet vaihtelevasti. Lähes keskitetysti niistä kuitenkin 2016 sovittiin. Joillakin aloilla on taukojumpattu, joillakin – lähinnä naisvaltaisilla aloilla – taas tehty lisätyötä täysimääräisesti. On myös aloja, jotka eivät ole välittäneet niistä pätkääkään.

Eräs vanha viisaus on, että lakkoon on helppo mennä, mutta paljon vaikeampaa on tulla sieltä kunniallisesti pois.
Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala sai virkansa pitkän väännön jälkeisenä kompromissina. Lyhyen uransa aikana hän on onnistunut ärsyttämään työntekijäpuolen. Piekkala on neuvonut parteja toimimaan kuten hän aikoinaan työmarkkinaneuvottelijana: välttämään valtakunnansovittelijan toimistoa.
Kirkon työmarkkinalaitoksen edustajana se oli helppoa. Kuka muistaa kirkon työtaistelu-uhat?

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Jätä kommentti