Jos sää suo, maanantaina voi Salon liepeilläkin nähdä revontulia – Yötaivaan uusi tiedeilmiö oli merkillinen yhteensattuma

0
Matti Helin kuvasi muutamaan kuukauteen komeimmat revontulensa Liedon keskustan läheltä 6. helmikuuta kello 22.30. Revontulireissu täysikuun aikaan kesti noin tunnin, josta noin puoli tuntia tulet välkkyivät taivaalla. Paras hetki oli viiden minuutin mittainen, kertoo Helin.

Matti Helinistä tuli revontulijulkkis tammikuun lopussa, kun tieto uudesta dyynimuotoisesta revontulesta julkaistiin. Helin tutkii joka ilta, olisiko ilmakehän ilmiölle otollinen aika. Viime viikolla hän sai kuviin parhaat revontulet lähes puoleen vuoteen ja kehottaa nyt muitakin katsomaan taivaalle.

 

JOS HALUAT nähdä revontulia Varsinais-Suomessa, alkuviikolla on oikea hetki astua avaruuden alle. Revontulien näkeminen riippuu tietysti suotuisista sääolosuhteista. Täyspilvinen sää estää tehokkaasti taivaan välkkeiden näkemisen.

Etelä-Suomessa suotuisa aika revontulien näkemiseen on yleensä kerran tai kaksi kuukaudessa.

– Maanantaina auringossa oleva koronan aukko on suotuisassa asemassa, ja sieltä pääsee nopea aurinkotuuli puhaltamaan. Revontulien näkeminen alkuviikolla ei ole satavarmaa, mutta mahdollista, sanoo lietolainen tähtitieteenharrastaja Matti Helin.

Revontulet syntyvät aurinkotuulesta. Maanantaina yhdistyvät riittävän hyvät arvot: aurinkotuulen nopeus kasvaa ja Maan magneettikentän häiriöisyys samoin.

Helin kehottaa revontulitarkkailijaa lähtemään ulos heti kun tulee pimeä.

– Kello 22 ja 24 välillä on tilastollisesti paras hetki nähdä revontulia.

”Etelä-Suomessa suotuisa aika revontulien näkemiseen on yleensä kerran tai kaksi kuukaudessa.”

VAIKKA MAANANTAIN kohdilla voi olla vilkasta, kaiken kaikkiaan revontulissa on käynnissä tylsä jakso. Auringonpilkut ovat minimissään, eikä laajoja revontulia juuri nyt synny.

Sykli on kuitenkin kääntymässä parempaan suuntaan.

– Auringonpilkkuminimi alkaa olla kohta ohi. Parin vuoden päästä nähdään taas isoja revontulinäytöksiä, ennustaa Helin.

Koko taivaan laajuiset, alueen komeimmat revontulet lietolainen kertoo nähneensä vuonna 2015. Parhaimmat päivämäärät hän muistaa nopeasti.

– Paras ilta oli 17. maaliskuuta ja myös 7. lokakuuta oli hyvä.

Helin tarkastaa joka ilta, onko revontulille otollinen aika. Viime viikon torstaina kameraan tallentuivat puoleen vuoteen parhaimmat värit.

– Kirkkaat, räikeänvihreät säteet nousivat kuin tyhjästä, kuin piikkejä koko pohjoistaivaan täydeltä. Ja yhtä nopeasti kuin ne nousivat, säteet hävisivät. Paras hetki oli ohi parissa minuutissa, kuvailee Helin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän ollut ulkona yli kolmesataa yötä tarkkailemassa yötaivasta.

Matti Helin on harrastanut ja kuvannut taivaan ilmiöitä pitkään. Harrastus sopii hänen mukaansa hyvin perheelliselle: kun muut menevät nukkumaan, isä lähtee harrastamaan. Kuva: Marttiina Sairanen.

MATTI HELININ nimi on monelle tuttu, sillä hän on yksi harrastajista, joiden ansiosta uusi revontulimuoto tunnistettiin. Helsingin yliopiston avaruustutkijat julkaisivat uuden dyyni-nimisen revontulen tammikuun lopussa.

Helin kertoo, miten asia eteni.

– Turkulainen Mikko Peusa oli kuvannut 7.10.2015 Turun keskustan lähellä revontulia. Hän latasi kuvat Taivaanvahti-palveluun ja ihmetteli siellä revontulien vaakaraitoja.

Helin ja moni muukin oli kuvannut samana iltana erikoisen revontulimuodon. Näitä raitoja ihmeteltiin yhdessä, kertoo Helin.

Pari vuotta myöhemmin oli käynnissä Revontulibongarin opas -kirjan teko. Helin oli mukana työryhmässä, jossa harrastajat ja kuvaajat kuvasivat ja etsivät tiedostoistaan kirjaan kuvia eri tyyppisistä revontulista.

– Kysyin silloin kirjan tekijöiltä, että mihin kategoriaan tämä lainemainen revontuli sopii, mutta vastaus jäi silloin saamatta.

Kirja julkaistiin vuonna 2018. Julkaisupäivänä 7. lokakuuta Helin otti jälleen puheeksi aaltomaiset revontulet ja merkillisenä yhteensattumana laineet ilmestyivät samana iltana taivaalle. Harrastajat ottivat yhteyttä Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan tohtori Minna Palmrothiin, joka alkoi tutkia ilmiötä.

– Kirjan työryhmä lähti kuvaamaan ilmiötä ja myöhemmin etsimään muiden ottamia kuvia. Löysin kaksi kuvaa, jotka oli otettu täsmälleen samana hetkenä täällä ja pohjoisempana Suomessa. Näistä kuvista pystyttiin laskemaan ilmiön korkeus, kertoo Helin.

Kuvat olivat Laitilasta ja Ruovedeltä.

Ilmiön nimestä voidaan kiittää laitilalaisen revontuliharrastaja ja -kuvaaja Pirjo Kosken vanhempia.

– Pirjo Koski näytti vanhemmilleen kuvia aaltoilevista revontulista ja he totesivat, että nehän näyttävät aivan dyyneiltä. Nimitys jäi pysyväksi.

Tähtitieteenharrastaja sanoo, että uuden revontulimuodon löytäminen voi avata uusia ovia ilmakehän ja magneettikentän tutkimukseen.

Dyyni-revontulet. Kuvaaja: Kari Saari.

 

HELMIKUUN REVONTULET syntyvät auringon koronan aukoista.

– Ne ovat kohtia auringon pinnassa, jossa kenttäviivat ovat auki ja aurinkotuuli pääsee puhaltamaan hiukkaset avaruuteen, kertoo Matti Helin.

– Nyt auki on keskikokoinen aukko. Se on ollut jo useamman viikon auki.

Paljain silmin tai kaukoputkella koronan aukkoja ei voi havaita, vaan ne nähdään satelliittien kuvista.

– Maallikko pääsee tietoihin käsiksi esimerkiksi Facebookin Revontulikyttääjät-ryhmän kautta. Siellä alan ammattilaiset ja aktiiviharrastajat jakavat tietoa, millä todennäköisyydellä revontulia näkyy.

Turistit suuntaavat revontulimatkoille pohjoiseen, sillä maan magneettikenttä suuntaa aurinkotuulen napa-alueille.

– Vain voimakkaimmat myrskyt näkyvät etelässä. Silloin revontuliovaali laajenee ja myrsky näkyy myös etelämpänä.

 

Dyynit ovat todennäköisesti noin sadan kilometrin korkeudessa hyökyviä happiatomien aaltoja, jotka auringosta purkautuva hiukkasten virta saa loistamaan. Kuva: Pirjo Koski.

 

REVONTULIHARRASTUS on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Matti Helin kertoo, että kun hän kymmenen vuotta sitten sai päivystää parhailla tarkkailupaikoilla yksin, nyt autoja voi olla samassa paikassa jo tusina.

Parhaat paikat revontulien katseluun ovat syrjäseuduilla, joissa valosaaste ei häiritse näkymää.

– Raisiossa Haunisten allas on suosittu paikka, samoin Kustavi ja muut rannikkoseudut. Myös Kurjenrahkasta löytyy laajoja alueita, joilla ei ole valosaastetta.

Bongareita Helin kehottaa malttiin. Revontulet tulevat sykleissä ja välissä voi olla tuntikin aikaa nauttia eväitä.

– Revontulille täytyy varata aikaa. Voi olla, että näytös kestää puoli tuntia ja sitten on puoli tuntia tai tunti taukoa ennen seuraavaa näytöstä.

 

 

Matti Helinin vinkit: Näin kuvaat revontulet

  • Kameran lisäksi kuvat onnistuvat myös uusimmilla kännykkäkameroilla, jos niissä on käsisäätömahdollisuudet.
  • Jalusta tai muu tuki on tärkeä, sillä revontulikuvan valotusaika on pitkä.
  • Voit aloittaa vaikka seuraavilla säädöillä: herkkyys noin tuhat, valotusaika noin 10 sekuntia ja aukko 2,8.
  • Arvoja kannattaa säätää tilanteen mukaan. Valotusajaksi riittää joskus pari sekuntiakin, jos revontulet ovat hyvin kirkkaita.