Junioriurheilu ei ole läpeensä mätää

0
Ylen juttu helsinkiläisestä muodostelmaluistelujoukkueen valmentajasta aloitti kiivaan keskustelun juniorivalmennuksesta.

Suomalaista junioriurheilua on taas piesty yhteiskuntapyramidin jokaiselta parvekkeelta.

Tämänkertainen joukkohyökkäys alkoi, kun Yle julkaisi ansiokkaan artikkelin helsinkiläisen muodostelmaluisteluvalmentajan kyseenalaisista valmennusmetodeista.

Historia toisti taas itseään. Desibelit nousivat nopeasti ja somessa jaettiin artikkelin lisäksi elinikäisiä tuomioita ilman syyttömyysolettamaa.

Pääagitaattorina ja liekinheittäjänä toimi entinen taitoluistelija Kiira Korpi, jonka dramaattisista ulostuloista jäi se käsitys, ettei lapselle voi olla pahempaa paikkaa kuin sadististen valmentajien pyörittämät suomalaiset urheiluseurat. Myös tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) päätti galluppaniikissaan loikata kerralla koko komentoketjun alkuun ja vaatia muodostelmaluisteluvalmentajalle elinikäistä toimintakieltoa, vaikka prosessi oli kesken ja Kosonen myönsi olevansa tapauksessa pelkkien mediatietojen varassa.

Yksittäisen seuran yksittäisen valmentajan väärintekoja sanottiin jäävuoren huipuksi. Valmentajien henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä kerrottiin esiintyvän läpi lajikirjon. Sekin tuli taas harvinaisen selväksi, että suomalainen junioriurheilu on aivan liian vakavaa ja kilpailullista.

LIITU-tutkimuksen (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) mukaan kymmenen prosenttia urheiluharrastuksen lopettaneista lapsista ja nuorista mainitsi yhdeksi lopettamisen syyksi sen, ettei pitänyt valmentajasta. Toiset kymmenen prosenttia perusteli lopettamista sillä, ettei pidä kilpailemisesta.

Luvuista on vaikea lypsää dramatiikkaa.

Luvut tukevat myös omaa kokemustani salolaisesta junioriurheilusta: liika kilpailullisuus on ongelmista pienin ja valmentajasta johtuvat lopettamiset harvinaisia.

Valtion liikuntaneuvosto julkaisi muodostelmaluistelukohun johdosta kannanoton ”syrjintään, häirintään ja epäasialliseen käytökseen liikunnassa ja urheilussa”. Kannanotossa kerrottiin, että ”liikunta- ja urheiluharrastamisen lieveilmiöihin ei ole puututtu Suomessa riittävillä toimenpiteillä”.

Perusteluna käytettiin tutkimusfaktaa, jonka mukaan urheiluharrastus on kolmanneksi yleisin paikka kiusaamiselle koulun ja internetin jälkeen.

Oppivelvollisuuttaan suorittavista diginatiiveista noin sata prosenttia käy koulua ja surfaa netissä. Urheiluseuraan taas kuuluu 62 prosenttia 9–15-vuotiaista suomalaisista. Mikä neljäs paikka kerää yhteen enemmistön suomalaisista lapsista ja nuorista? Aivan.

On pelkästään hyvä, että urheilukenttä terävöittää toimiaan julkisuuteen nousseiden järkyttävien tapahtumien johdosta. Kiusaaminen ja häirintä ovat väärin aina ja joka paikassa.

Lähes yhtä väärää on pyyteettömällä vapaaehtoisvoimalla pyörivän junioriurheilun kokonaisvaltainen demonisointi. Etenkin, kun eri lajien seurojen tyytyväisyyskyselyiden mukaan 80–90 prosenttia lapsista ja vanhemmista ovat tyytyväisiä seuran toimintaan.

Samaan aikaan lasten ja nuorten syrjäytymisen ja liikkumattomuuden ongelmat ovat kasvamassa hallitsemattomiksi: 9–15-vuotiaista suomalaisista 38 prosenttia liikkuu suositusten mukaisesti – 15-vuotiaista tytöistä vain 15 prosenttia! Yksi kahdestakymmenestä lapsesta noudattaa ruutuaikasuositusta eli viettää korkeintaan kaksi tuntia päivässä ruudun ääressä.

Mikä huomattavinta: yksinäisyyden kokeminen on yli kolme kertaa yleisempää vähemmän liikkuvilla lapsilla ja nuorilla verrattuna suositusten mukaan liikkuviin.

Jätä kommentti