Porvoo, Salo ja Rauma – miksi joku menestyy ja toinen taantuu?

7

Porvoo, Salo ja Rauma ovat keskikokoisia rannikkokaupunkeja. Mikä niitä yhdistää ja erottaa? Salon Seudun Sanomat pyysi kaupunginjohtajat matkaoppaaksi.

SSS | Lasse Kylänpää 
Iskulauseet lupaavat hyvää ja kaunista. Unelmien Porvoo. Kun maailma ei riitä, valitse Rauma. Salo –  joka päivä parempi. Höttöä vai totta? Mitä kuuluu kolmelle keskikokoiselle rannikkokaupungille, joilla on kaikilla iso naapuri.
Salon Seudun Sanomat pyysi Porvoon, Rauman ja Salon kaupunginjohtajat matkaoppaaksi. Heille annettiin tehtäväksi esitellä kaupunkejaan kiertoajelulla. Ei istuttu katsomassa kuvia visioista ja strategioista.

Kaupunkien kilpailu asukkaista, yrityksistä ja työpaikoista kiihtyy. Pärjätäkseen kaupungin pitäisi olla yhtä aikaa elinvoimainen, vetovoimainen, pitovoimainen ja valovoimainen. Mieli- ja mainekuvien merkitys korostuu.
– Suurimmat erot Salon, Porvoon ja Rauman välillä liittyvät juuri mielikuviin ja mainekuviin, alue- ja väestökehityksen asiantuntija Timo Aro sanoo.
Timo Aro on valtiotieteiden tohtori konsulttitoimisto MDI:ssä, yhdenlainen ”päivystävä dosentti”, jolta kysytään, kun halutaan tietää Suomen muuttoliikkeestä.
Aro lupaa hetkeksi unohtaa tutkijan roolinsa ja sanoa, mitä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen Salosta, Porvoosta ja Raumasta:
Salo – rakennemuutos, Porvoo – idylli, Rauma – Vanha Rauma.

Vetovoimaa ei ole ilman kasvua, eikä kasvua ilman vetovoimaa. Työpaikat ja elinkeinopolitiikka ovat niin sanottuja kovia vetovoimatekijöitä, mutta tutkimusten mukaan ne eivät enää riitä.
Pehmeät vetovoimatekijät ovat yhä tärkeämpiä: ilmapiiri, fiilis, keskustan viihtyisyys ja vireys, kulttuuritarjonta, vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja muut mukavuutta lisäävät palvelut.
– Olennaista on, että kaupunki herättää jotain tunteita tai värinää. Hyvällä tai huonolla mainekuvalla on taipumus vahvistaa itse itseään, Aro toteaa.
Seutukaupunkien vetovoimasta on tuore tutkimus. Sen mukaan Salolla on huono sisäinen imago – yksi surkeimmista 55 seutukaupungin joukossa. Muut ajattelevat Salosta myönteisemmin kuin salolaiset itse.
”Vaikka maine syntyy kohteensa ulkopuolella, sen perusta tehdään sisällä”, tutkimuksessa todetaan.

Timo Aron mukaan kaupungin hyvä mainekuva syntyy paitsi näkyvistä teoista myös ihmisten omista havainnoista, kokemuksista ja tiedoista. Mielikuva kaupungista ja sen henkisestä ilmastosta muodostuu julkisesta keskustelusta.
– Kaupunki voi pilata mainekuvansa ennen muuta jatkuvalla sisäisellä riitelyllä ja vastakkainasettelulla tai massiivisella epäonnistumisella jossain suurta julkisuutta saavassa asiassa.
Mitä tästä sanovat kaupunginjohtajat ja kaupunkien asukkaat?

 

Pehmeä Porvoo

SSS | Vesa Käiväräinen
Porvoossa ei voi olla törmäämättä historiaan, vaikka välttelisi vanhan kaupungin turistikortteleita.
Porvoon vuonna 1893 valmistunut kaupungintalo seisoo torin laidalla kuin pieni palatsi, ja kun kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula haluaa esitellä suosikkipaikkansa, riittää kävely torin toiselle laidalle.
Vuonna 1867 valmistunut Runeberginpuisto on yksi Suomen ensimmäisiä kaavoitettuja puistoja. Se kertoo kaupungista, jota on rakennettu pitkään ja ajatuksella.
– Ydin-Porvoo on ollut kaupunki jo satoja vuosia. Kulttuuritaustansa ja historiansa ansiosta sen luonteeseen kuuluu tietty itsellisyys ja itsetunto. Samalla se on brändi, jolla on hirveä merkitys. Sitä ei voi ostaa, Ujula pohjustaa.
Itsetunto näkyy. Kaupunki on nimennyt strategiansa ”Unelmien Porvooksi”, ja sen tavoite on olla Suomen viihtyisin ja vetovoimaisin kotikaupunki. Ei vähä mitään.

Helena Gustavson kehuu Porvoota hallittavan kokoiseksi kaupungiksi. Kaikkialle pääsee kävellen ja pyörällä.

Salon on syytä olla Porvoosta huolissaan. Asukasluvultaan Suomen 21. suurin kaupunki kasvaa ja ohittaa taantuvan Salon nykymenolla neljässä vuodessa. Vilkku on jo päällä.
Miksi? Riittääkö syyksi, että Helsinki on puolen tunnin ajomatkan päässä?
Kasvava Turku on yhtä lähellä Saloa, mutta se pikemminkin syö kuin ruokkii pienemmän naapurinsa elinvoimaa.
– Ei siitä pääse mihinkään, että pääkaupunkiseutu ja koko Suomen muuttoliike toimivat meidän eduksemme, Jukka-Pekka Ujula myöntää.
6 000 porvoolaista käy päivittäin töissä pääkaupunkiseudulla, eikä yksin Helsingissä, vaan myös Vantaan Aviapoliksessa lentoaseman tienoilla. Busseja Helsingin suuntaan lähtee vartin välein.
– Etäisyys tarkoittaa, että voi asua maalla, mutta nauttia pääkaupunkiseudun palveluista. Nykypäivänä aika ratkaisee, ei matka. Valtuustoseminaarissa vertasin juuri Porvoota Saloon ja sanoin, että Tunnin juna tuo toteutuessaan Salon saman ajallisen etäisyyden päähän Helsingistä kuin Porvoo on nyt, Ujula muistuttaa.

Kaupunginjohtajan kertoma saa vahvistusta torilla. Kymmenen vuotta kaupungissa asunut Päivi Pirra käy töissä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
– Halusin Helsingistä maalle. Pieni kaupunki, hyvät palvelut, kaikki on kävelymatkan päässä. Ihmiset ovat ystävällisiä, täällä on rauhallista ja meri on lähellä, Pirra kehuu.
Vastaan kävelee toinenkin lentokentälle kulkeva. Helena Gustavsonin äiti on kotoisin Salosta, ja hän on itse syntynyt Helsingissä. Perhe muutti Porvooseen, kun Gustavson oli lapsi.
– Porvoo on hallittavan kokoinen kaupunki. Ei tarvita autoa, kaikkialle pääsee pyörällä tai kävellen. En keksi tästä mitään huonoa!
Kuulostaa siltä, että Ujula olisi sopinut vuorosanoista kaupunkilaisten kanssa. Tarinat käyvät niin hyvin yksiin.

Porvoon kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula viittilöi Runeberginpuistossa. Ympärillä on vanhaa kaupunkia, joen toisella puolella laajennetaan ydinkeskustaa.​

Salossa Porvoo tunnetaan vanhasta kaupungista, jossa käy miljoona päiväturistia vuodessa. Matkailijat pitävät yllä ravintoloita ja kivijalkaliikkeitä.
Idylli houkuttelee myös asumaan. Porvoo on kallis, mutta Helsinki on vielä kalliimpi. Sen tietää muusikko Aki ”A.W.” Yrjänä, joka porvoolaistui 15 vuotta sitten.

– Teemme molemmat vaimoni kanssa töitä kotona. Porvoosta pystyimme hankkimaan talon, jossa oli työhuone. Helsingissä se ei ollut mahdollista.
Yrjänän mukaan Porvoo on hieman sisäänpäin lämpiävä, mutta viehättävä pikkukaupunki, jossa kaikki onnistuu helpommin kuin Helsingissä.
– Sijainti sopii minulle hyvin. Puolet keikoista on Itä-Suomessa, ja keikkabussi ajaa tästä joka tapauksessa ohi.

Porvoo oli vielä 1960-luvulla täysin ruotsinkielinen. Nesteen öljynjalostamo ja Kilpilahden yritysalue muuttivat tilanteen. Ne houkuttelivat suomenkielisiä työntekijöitä. Nyt enää kolmannes kaupunkilaisista on ruotsinkielisiä.
2000-luvulla kaksikielisyys on vetovoimatekijä. Sitä todistaa muuttajaprofiilitutkimus, jollaisen Porvoo tekee joka toinen vuosi. Tutkimus kertoo, ketkä kaupungista lähtevät ja keitä sinne tulee.
– Moni nuori lähtee opiskelemaan parikymppisinä. Osa heistä palaa takaisin kolmikymppisinä, koska he haluavat palvelua ruotsiksi. Moni on tässä kohtaa myös aika hyvä veronmaksaja, Ujula analysoi.
Paradoksi hänestä on, ettei nuorten aikuisten paluumuutto näy syntyvyydessä. Porvoon lapsimäärä laskee vauhdilla.
Muutkin ongelmat ovat Salosta tuttuja: kyläkoulujen kohtalo, rakennusten sisäilmaongelmat ja kasvava vanhusväestö.

Porvoo teki vuonna 2017 rohkean päätöksen: se päätti selättää sisäilmaongelmat mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.
Koulujen ja päiväkotien rakentamiseen ja remontointiin on käytetty kolmessa vuodessa 120 miljoonaa euroa rahaa.
Kaupunki velkaantui hurjasti, mutta koulutkin tulivat kuntoon. Rohkea temppu sopii Unelmien Porvoo -strategiaan.
Seuraavaksi uusitaan tori. Sille yritetään saada lisää elämää.
– Salon tori on kuuluisa. Meillä ei ole ihan samanlaista torimeininkiä, Ujula myöntää.

Porvoon ennustetaan kasvavan 2020-luvullakin muutaman kymmenen asukkaan vuositahtia. Ennusteiden mukaan kasvu tyrehtyy vuosikymmenen lopulla.
Jukka-Pekka Ujulan mukaan tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, miten ihmisten mieltymykset asumisen suhteen kehittyvät.
– Kaikki eivät tulevaisuudessakaan pysty asumaan Helsingin keskustassa. Tarvitaan vaihtoehtoja.
Porvoo kaavoittaa omia vaihtoehtojaan ydinkeskustan tuntumaan Porvoonjoen länsirannalle. Uusia asuntoja, joiden tyyli sopii vanhaan kaupunkiin.
Ratasuunnitelmat kiinnostavat Porvoossakin. Kaupunkiin pääsi junalla vielä 1970-luvulla.
– Jos henkilöliikenne alkaisi uudelleen, joutuisimme suunnittelemaan nopeasti uusia asuinalueita, Ujula sanoo.

Mitä Porvoon kaupunginjohtaja ajattelee Salosta?
– Salo näyttäytyy tänne päin edistyksellisenä tapauksena. Se on ollut monesti positiivisesti esillä varsinkin elinkeinoelämänsä ansiosta.
Salo tarvitsee kasvaakseen työpaikkoja. Ujula neuvoo miettimään myös, mitkä ovat Salon omat lumovoimatekijät, joiden perusteella ihmiset haluavat valita sen asuinpaikakseen. Mistä salolaiset ovat ylpeitä?
– Ihmisten pitää arvostaa omaa kaupunkiaan ja asuinaluettaan. Silloin he ovat parhaita markkinamiehiä. Sanokaa Lauri Innalle terveisiä, jatketaan hyvää yhteistyötä.
Saloa on murjottu vuosikymmenien saatossa rakennemuutoksilla. Niistä pahin oli Nokian lähtö, jossa kaupunki menetti tuhansia työpaikkoja.
– Porvoossa on ollut vain yksi rakennemuutos ja sekin positiivinen. Neste aloitti 1960-luvulla Kilpilahden alueen kehityksen ja toi alueelle ison kasvupyrähdyksen, Ujula sanoo.
Hän sanoo kertoneensa Salon tarinaa porvoolaisillekin päättäjille: miltä kuulostaisi, jos tuhansien ihmisten työpaikka-alue katoaisi yhtäkkiä?
Sitä ei kukaan halua. Siksi Porvoo pyrkii avittamaan kaikin keinoin Kilpilahden alueen kasvua ja laajenemista.

Porvoon kaupungintalo seisoo torin laidalla kuin pieni palatsi.

 

Reipas Rauma

SSS | Lasse Kylänpää
Valkoiset metallikyltit sisääntuloteiden varsilla ovat pysyneet samanlaisina vuosikymmeniä. Niissä lukee fraktuurakirjasimin ”Ol niingon gotonas”. Näin Rauma on toivottanut kulkijat tervetulleeksi 1960-luvun alusta asti.
Iskulause näkyy Suomen kolmanneksi vanhimman kaupungin viestinnässä yhä, vaikka videoissa lennellään dronella ja markkinoidaan työpaikkoja agenttiseikkailua mukailevilla lyhytelokuvilla.
Kaupunginjohtaja Kari Koski ei valitettavasti pääse oppaaksi. Puhelimessa hän sanoo, että olisi johdattanut ensin kävelykierrokselle Vanhaan Raumaan. Reilun kilometrin lenkki ylös Kauppakatua ja alas Kuninkaankatua. Sitten olisi ajeltu telakalle.
On aloitettava Unescon maailmanperintökohteesta omin päin. Kuninkaankadulla kiirehtii eläkeläinen Räikkönen, jolla on raumalaisittain osuva etunimi – Anni-Meri. Raumahan kehuu olevansa merikaupunki.

– Raumalla on paljon hyvää, paljon kulttuuria, kivoja tapahtumia, jokaiselle jotakin. Mutta on myös paljon muutosvastarintaa, Räikkönen sanoo.
Räikkönen on Rauman merihistoriallisen seuran sihteeri. Yhdistys rakentaa miljoonan euron uudisrakennusta Merimuseon kupeeseen. Kaupunki antoi viime vuonna 100 000 euron investointiavustuksen. Loppurahat on saatu apurahoina ja lahjoituksina.

Omaperäinen lounaismurre ”Rauman giäl” elää Raumalla kylteissä ja jopa ketjuliikkeiden mainonnassa.

Tuuli käy Raumanmereltä. Kolea viima ohjaa kahvilaan Kauppatorin reunalla. Kaksikerroksinen kivitalo on rakennettu pankkikonttoriksi liki sata vuotta sitten.
Valinta osoittautuu onnekkaaksi.
Café Salin yrittäjä Iida Lampi on valittu sekä Vuoden raumalaiseksi että Rauman seudun uusyrittäjäksi. Rakastunut Raumaan -kauppiaat ovat palkinneet hänet ”Rauman keskusta-alueen elävyyden eteen tehdystä merkittävästä työstä”.
– Meillä on ainutlaatuinen kaupunki, ja yhdessä saamme enemmän aikaan! Keskiössä ovat yhteisöllisyys ja paikallinen palvelu, Lampi korostaa.
Rakastunut Raumaan -yhteisöön kuuluu yli sata yritystä kaupungin keskustassa. Se tarjoaa yhteismarkkinointia, yhteisiä myyntikampanjoita ja yhteistapahtumia – esimerkiksi Suomen suurimman muotigaalan.

Kahvilan asiakkaista valikoituu jututettavaksi parrakas eläkeläinen. Taas kävi tuuri!
Mies esittäytyy Hannu ”Tunnu” Pärssiseksi. Entisestä musiikkikauppiaasta tuli 2000-luvun alussa Rauma-isäntä. Se oli kaupungin, kauppakamarin ja Rauman Yrittäjien hanke, joka poiki vuoden kaupunkikeskusta -palkinnon.
– Saatiin yrittäjät yhteistyöhön. Saman alan toimijat olivat ennen pahimpia vihollisia, jotka tuskin puhuivat toistensa kanssa.
Pelkästään Vanhassa Raumassa on toistasataa erikoisliikettä ja pikkuputiikkia. Vanhan Rauman kupeeseen kaavoitettu kauppakeskus sai laineet lyömään korkealla. Huoli kivijalkaliikkeistä heräsi.
Korkein hallinto-oikeus kävi tekemässä katselmuksen ennen kuin se lopulta hylkäsi valitukset. Rakennuslupa tuli tammikuussa. Ajatus on houkutella raumalaiset pysymään Raumalla. Ettei sieltä lähdettäisi 85 kilometrin päähän Raisioon shoppailemaan.
Tyhjiä liikehuoneistoja ei Rauman keskustassa äkkiseltään näy.
Entäpä nuoret? Samuli Strander (26) kirjoitti Raumalla ylioppilaaksi, lähti Lahteen opiskelemaan ja valmistui kalustemuotoilijaksi viime vuonna.
– Rauma on helppo, ihmisen kokoinen kaupunki meren äärellä. Nuorille ei kuitenkaan ole vapaa-ajanviettopaikkoja, vain pari kahvilaa. Kulttuuriakaan ei ole kauhean paljon.
Strander ei aio palata synnyinkaupunkiinsa. Häntä houkuttaa Lahti tai pääkaupunkiseutu. Vanhasta kymmenen kaverin ydinporukasta kuulemma vain yksi on jäänyt Raumalle.
– Opiskelu vie muualle, hän toteaa.
Tarjoilija Nea Nevala (26) on puolitoistavuotiaan Eeli-pojan äiti. Hän kävi Ravintolakoulu Perhon Helsingissä ja tuli takaisin.
– Rauma on pieni ja kiva merenrantakaupunki. Miehenikään ei halua lähteä täältä mihinkään.

Vanha Rauma on Pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue

Kari Koskella on kova maine kuntajohtajana, joka pelasti ensin Uudenkaupungin ja sitten Rauman. Hänen ansiokseen on luettu taito luoda työpaikkoja.
– Kaupungin rooli elinkeinoelämän kehittämisessä on erittäin suuri. Hommat eivät etene ilman kaupunkia, Koski korostaa.
Neljä vuotta sitten Rauma oli äkillisen rakennemuutoksen alue. Joulukuussa julkaistun tutkimuksen mukaan Raumalla on Suomen kunnista toiseksi paras imago. Paljon on täytynyt tapahtua.
–  Vetovoima perustuu kovaan yrittämiseen, periksiantamattomuuteen ja eteenpäin pyrkimiseen, Koski toteaa.
Kun korealainen telakkajätti STX ilmoitti sulkevansa Rauman telakan, kaupunki osti telakan maat, rakennukset ja laitteet 18,1 miljoonalla eurolla. Alueelle luotiin Seaside Industry Park -meriteollisuuspuisto. Tiloja ja vuokrausta hallinnoi kaupungin omistama kiinteistöyhtiö.
Nyt telakalla on laivatilauksia yli miljardin euron edestä. Yrityksiä alueella toimii kolmisenkymmentä. ”Raumalla avautuu lähiaikoina jopa tuhansia uusia työpaikkoja, joihin tarvitaan osaavaa työvoimaa”, kaupunki kampanjoi isoilla opiskelupaikkakunnilla.

Kari Kosken mukaan Rauma on panostanut elinkeinoelämän edellytyksiin viime vuosina yhteensä 83 miljoonaa euroa.
– Olen sitä mieltä, että siinä on onnistuttu. Työpaikat ovat ykkösasia, mutta palveluja ei saa unohtaa.
Riskinotto on vaatinut rahaa. Kaupungin velka asukasta kohti on kasvanut kymmenessä vuodessa 32 eurosta yli 2 000 euroon. Taseessa on yhä yli sata miljoonaa euroa ylijäämää, mutta menot ovat tuloja suuremmat.
Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Vahva ja vakaa Rauma -talousohjelman, joka tähtää pysyviin 15 miljoonan euron säästöihin neljän vuoden aikana. Mielipiteitä pyydettiin ennen päätöksentekoa myös asukkailta. Yli 1 700 raumalaista vastasi.
– Valtuusto ajattelee Rauman etua. Kinaamista on, mutta on sovittu, ettei sitä näytetä ulospäin. Liitoskunnissakin on ymmärretty, että ne eivät pärjää, jos keskuskaupunki ei pärjää. Se on a ja o.

Ongelmat Raumalla ovat samat kuin muuallakin – väki vähenee ja ikääntyy. Luottamus tulevaan ei kuitenkaan tunnu horjuvan.
Rauman Lukon kotihallissa Äijänsuolla käy joka kausi yli 100 000 katsojaa, jotka uskovat, että kaupungin kiekkoylpeys vielä voittaa jääkiekon suomenmestaruuden. Edellinen on vuodelta 1963.

 

Sitkeä Salo

Salon imago-ongelma ja maine kumpuavat samasta lähteestä. Nyt Salo katsoo taas eteenpäin.

SSS | Mikko Kiviluoto
Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna porhaltaa Salon kaupungintalon aulaan suoraa kokouksesta. Innalla on edessään Salon esittely kahdelle sanomalehden edustajalle. Koko Salon esittely, ja kahdessa tunnissa.
Mission Impossible? Kyllä, kaikkialle ei 2000:n neliökilometrin Salossa voi ehtiä, mutta Inna lupaa paikata puutteet puheella. Lupaus pitää: esittely rönsyää kulttuurista high techiin, maatalouteen, matkailuun ja kierrätystalouden kautta urheiluun. Tätä kaikkea löytyy Innan mukaan Salosta niin paljon, etteivät salolaisetkaan tahdo aina muistaa saati arvostaa sitä.

Inna on valmistautunut tehtävään huolella. Kohteita on viisi, minuuttiaikataulu on luonnosteltu lehtiöön. Niinpä median edustajat – toimittaja ja kuvaaja, joiden yhteinen kokemus Salon Seudun Sanomissa on puoli vuosisataa, mutta jotka eivät leikisti tiedä Salosta yhtään mitään – hyppäävät nelilapsisen Innan perhevankkuriin, vuoden 2011 Volkswagen Sharaniin.
– Salossa on Suomen paras kaupungintalo, vieraat kehuvat sitä, Inna sanoo ja sompailee torin vieritse Mariankadulle.
– Ja Suomen paras tori, sitä tullaan ihmettelemään Kuopiota myöten, Inna lisää sivulauseenomaisesti ja kaasuttaa Salonjoen yli kohti Astrum-keskusta.
Ehtiipä Inna ennen liikenneympyrää vinkata oikealle ja todeta:
– Tuossa on yksi Suomen parhaista ammattioppilaitoksista, maakunnan toiseksi suurin Turun jälkeen yli neljällä tuhannella oppilaallaan.

Lauri Inna ja teatterinjohtaja Seppo Suominen Teatteri Provinssin tiloissa Astrum-keskuksessa, jossa muinoin toimi Salora ja sitten Nokia. Suomisen mukaan Saloon vaikuttaa sekä Helsingin että Turun läheisyys hyvässä ja pahassa. Porvoota Suominen kuvailee omaleimaiseksi ja viihtyisäksi pikkukaupungiksi, Raumasta teatterijohtajan mieleen tulevat teollisuus, telakka ja vanha kaupunki. Mutta: – Täällä Salossahan on vaikka mitä!

Inna parkkeeraa Teatteri Provinssin eteen. Ensimmäinen kohde edustanee kulttuuria?
– Kylläpä vain. Usein unohtuu, että Salossa on kokoonsa nähden loistava kulttuuritarjonta, Inna alustaa.
Inna tekee ensimmäisen kohteen valinnalla selväksi, että elävä kaupunki tarvitsee ja on muutakin kuin sosiaalipalveluja, kaavoitusta tai ICT- ja muita kehityshankkeita.
– On teattereita, museoita, orkestereita, on kansainvälisestikin maineikas taidemuseo Veturitalli…
Teatteri Provinssi on toiminut kahdeksan vuotta monipuolisessa Astrum-keskuksessa, jossa ennen Nokiaa toimi Salora, Salon elektroniikkateollisuuden kätilö. Vieraita vastassa on teatterinjohtaja Seppo Suominen.
– Ollaan siitä erikoinen teatteri Suomessa, että ollaan yksityisiä. Siksi tarvitsemme monipuolisuutta, monta tukijalkaa ja näyttämöä sekä paljon vierailevia esiintyjiä.
Suominen sanoo, että kevään kuluessa nuoria aikuisia houkutellaan liikkeelle etenkin stand up -esityksillä.
– Voi sanoa Provinssin olevan tärkeä Salolle sillä tavalla, että 40 prosenttia katsojista tulee muualta, Suominen sanoo.

Salo IoT Campuksen toimitusjohtaja Jukka Vakula esittelee ison talon uusinta remontoitua ja asiakkaalle kustomoitua toimitilaa ylpeänä. – Salossa mietitään tulevia ja mitä seuraavaksi tehdään, ei murehdita menneitä, Vakula sanoo.

Ensin kulttuuri, sitten high-tech. Mennään radan toiselle puolelle, Salo IoT Campukselle, jonka kaupunki loi kovan väännön jälkeen yhdessä viiden muun sijoittajan kanssa vuonna 2017. Monet epäilivät, että Nokialta ja Microsoftilta tyhjentynyt 95 000 neliömetrin kiinteistö tulee viemään äkkiköyhtyneeltä Salolta loputkin rahat pelkkään ylläpitoon.
No, miten kävi?
– Kampus on supermenestys! Uusin menestystarina on Valmet Automotiven Saloon hämmästyttävästi alle vuodessa perustama akkutehdas, johdattaa Inna sisään pääovista aulaan, jossa odottelee paikan toimitusjohtaja Jukka Vakula.
Vakula latoo kiiltävään kivilattiaan kylmiä mutta salolaisittain lämmittäviä lukuja:
– Kampuslaisia on 1 770, yrityksiä liki 90 ja ammattikorkeakoulun väkeä noin 900. Viime vuonna järjestimme täällä 2 000 kokousta, olemme siinä kohta maakunnan ykkösiä. Ja lounasravintolassa myytiin 55 000 lounasta! Vakula myhäilee.
Luvut tarkoittavat positiivista tulosta Salo IoT Park Oy:lle, mistä Salokin saa osansa. Salolle rahaakin tärkeämpiä ovat kampuksen kaupunkiin tuomat yritykset ja toimeliaisuus.
Tyhjentyneestä talosta on kolmessa vuodessa tullut opiskelijoiden, tehtailijoiden ja innovaattoreiden koti.

Aki Riski miettii vertailukaupunkien aiheuttamia mielikuvia: – Rauma on perinteikäs ja historiallinen rannikkokaupunki, on pitsiviikot ja tärkeä viljan vientisatama. Porvoo on vielä historiallisempi, pieni vauras kaupunki, joka hyötyy Helsingin läheisyydestä. Salo on paras paikka asua ja elää. Vahvuus on maaseutu.

Seuraavaksi IoT-pilvipalvelujen ääreltä lähemmäs maan kamaraa. Riikin teollisuusalueen vieressä kohoaa kuusjokisen Antti-Teollisuuden viljankuivuri – joka sekin hyödyntää IoT-teknologiaa – varastoineen ja ensi kesänä pari viljasiiloa.
– Maatalous on tärkeä osa Saloa ja Salo on Suomen suurin viljantuottaja. Tiloja on vajaa tuhat, liikevaihto liikkuu 100 miljoonassa, tukea seutu saa 40 miljoonaa. Nämä miljoonat näkyvät koko talousalueelle, Inna sanoo.
Purilan tilan Aki Riskin Siementukku-maatilapakkaamon kuivuri on lähes valmis.
– Sopimusviljelijät tuovat tänne viljaa, joka lajitellaan, säkitetään, peitataan, sertifioidaan ja lähetetään asiakkaille kylvösiemeniksi. Suurin osa palaa Saloon, osa muualle Suomeen ja osa vientiinkin, Riski sanoo.
Viennille Riski povaa kasvua, suomalaistuotteet ovat turvallisia ja laadukkaita.
– Luotto on kova, että ihmiset syövät kolme ateriaa päivässä tulevaisuudessakin, Riski sanoo.

Salolaista kulttuurimaisemaa kelpaa esitellä! Wiurilan matkailukeskittymän emäntä Anna Marie Aminoff ja Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna kertovat Wiurilassa Salon matkailun olevan hyvässä kasvussa. Salon vahvuuksia on Aminoffin mukaan sijainti ja sinnikäs yrittäminen, jota on ollut aina. Porvoo tuo mieleen kirkon, makasiinin ja vanhan kaupungin, Rauma vanhan Rauman ja pitsiviikot.

Wiurilan kartanon edustalla pilvet repeävät, tammikuun aurinko paistaa. Onko kyse symboliikasta? Täällä toimittajille esitellään matkailua, mikä on Salossa myötätuulessa.
– Wiurilaankin tulee yhä enemmän turisteja Ruotsista, kulttuurihistoria ja näyttelyt houkuttelevat, kertoo Wiurilan kartanon emäntä Anne Marie Aminoff.
Salon matkailutarjonnassa on kulttuurihistoriaa, maaseutua, saaristoa, Teijon kansallispuistoa sekä urheilutapahtumia. Teijon ja Mathildedalin kylät ovat breikanneet brändinä ja tunnetaan jo ulkomaita myöten.
– Raa’at luvut kertovat, että matkailun liikevaihto kasvaa Salossa. Kävijämäärät Teijon kansallispuistossa ylittävät jo 110 000, Inna sanoo.

Korvenmäen jätevoimalan kylkeen rakentuu kiertotalousalua, jossa tehdään pioneerityötä hiilidioksidin talteenotossa.

Kohti kiertotaloutta! Inna ohjastaa vanhaa ykköstietä kohti Korvenmäkeä ja Metsäjaanun teollisuusaluetta. Lounavoiman jätevoimala on jo noussut harjakorkeuteen liki 40 metriin, jotta tammikuussa 2021 voidaan jäte muuttaa sähköksi ja lämmöksi ja kaukolämmön päästöt jopa puolittaa.
– Ei ole tätä päivää, että jätteitä on kuljetettu ympäri maailmaa poltettavaksi. Olen ylpeä, että jäteongelmaan syntyy Salossa kestävä ratkaisu, Inna alustaa.
Eikä siinä kaikki: jätevoimalan ympärille on kohoamassa kiertotalousalue, jossa testataan maailmanluokan innovaatioita. Jätteet muuttuvat resurssiksi.
– Gasum, QPower ja Quantitative Heat toteuttavat pilottejaan metaanin talteenotossa ja lämmön varastoinnissa. Lisäksi suunnitellaan savupiipuista tulevan hiilidioksidin muuttamista biometaaniksi. Jos nämä kaikki onnistuvat, siitä tulee valtava läpimurto, sanoo Lounavoiman toimitusjohtaja Petri Onikki.
– Vision takana on fakta, että savupiippuja on maailmassa miljoonia. Saloon on tulossa ekoteollisuuden keskittymä, yksi kiertotalouden ytimistä. Moni kokee alueen tuottavan vain hajua, mutta uskon, että Salon kiertotalouspuistosta voi tulla globaali menestystarina, Inna sanoo.

Nokian ja etenkin ex-Nokian maine on syvällä Salon savimaassa. Inna tietää tämän: Salolla on imago-ongelma.
– Monella on yhä negatiivinen kuva Salosta, vaikka salolaisilla on paljon aiheita olla ylpeitä kaupungistaan.
Innan mukaan kännykkäteollisuuden lähdöstä aiheutui niin kova isku, että siitä toipuminen on kestänyt vuosia.
– Nokia-vuosista Salon imagoon on pysyvästi jäänyt osaaminen ja innovointi. Kriisivuodet ovat unohtumassa, Nokia-maine pysyy.
Jo näkyy Innan mukaan valoa, ja valo kirkastuu.
– Viime vuonna Saloon muutti 1 200–1 300 ihmistä. Toki poismuuttajiakin on. Väestöennusteen mukaan työikäisten lukumäärä yhä laskee. Lasku loppuu, kun yritykset kasvavat ja ihmiset liikkuvat työn perässä – etenkin pääkaupunkiseudulta kohti Salon edullisempia neliöitä, Inna sanoo.
Salo aikoo tarttua imago-ongelmaan kevään kuluessa. Aika on kypsä.
– Salo-kuvan muuttaminen vaatii määrätietoista työtä. Vasta nyt meillä on riittävästi tukevaa maapohjaa, jolle imagoa voidaan rakentaa, Inna innostuu.

Taloutta ei voi sivuuttaa kaupunkivertailussa. Koulukeskustelu liittyy palveluihin, talouteen sekä lasten määrän vähenemiseen. Toisaalta kyläkouluverkosto kohentaa imagoa ja luo vetovoimatekijöitä maaseudun rauhaa kaipaileville lapsiperheille.
– Tämä on älyttömän vaikea asia, Inna aloittaa pitkän vastauksensa, – mutta kaupungin ikävä velvollisuus on pitää talous kunnossa. Emme voi rakentaa tulevaisuutta velan varaan. Lapsien määrä vähenee, ainakin toistaiseksi, ja sen mukaan täytyy budjetitkin rakentaa.
Salon velka asukasta kohti on maltillinen verrattuna maan keskiarvoon ja Porvooseen.
– Monella kaupungilla on jo aivan liikaa velkaa. Meidän pitää olla nokkelampia kuin Porvoo, joka hyötyy Helsingin läheisyydestä eri lailla kuin Salo.

Lauri Inna käy ehtiessään kiekkoilemassa torstaiaamuisin niin sanotusti äijäporukan höntsä-vuorolla Salon jäähallissa. Inna oli junnuna joukkueensa maalivahti. Torstaina Salon jäähallissa on käyttäjiä kellon ympäri: aamuseitsemän äijähöntsäilystä taitoluisteluun, yleisövuoroihihn ja seurojen jääkiekkotreeneihin.

Urheilupuisto ja jäähalli on kolmas Innan Suomen paras -kohde Salossa.
– Salossa on Suomen paras urheilupuisto. Niin on sanonut presidentti Niinistö ja moni muu. Salo pätkii verrokkikaupunkinsa 6–0 liikuntamahdollisuuksien tarjonnassa, Inna sanoo.
On luultavaa, että Inna olisi muistaessaan liittänyt sanaparin myös Salo IoT Campukseen, yrityshubien sarjassa.
Junnuna maalivahdin roolissa pelannut Inna vetää luistimet jalkaan. Kiekko kopsahtaa päätyyn, paikkaan jossa olisi ollut maali ennen yleisöluisteluvuoroa.
– Tultiin tänne, SM-tason palloilupyhättö Salohalli olisi ollut liian ilmeinen valinta. Liikunta synnyttää hyvinvointia ja myös kulttuuria, lento- ja koripallovalmentajana lastensa harrastusten myötä vuosia toiminut Inna sanoo.

Kierros on ohi. Huh, lähes hengästyttää!
Teemaan sopivasti Inna kertoo seuraavaksi kiiruhtavansa Salo – joka päivä parempi
-työryhmän kokoukseen.
Vielä ehtii kysyä, miten kaupunginjohtaja kuvailee Saloa kolmella adjektiivilla?
– Monipuolinen, tulevaisuuteen katsova, sitkeä, vastaa Lauri Inna.

Grafiikkaesitysten tilastolähteet: Tilastokeskus, Kuntaliitto, Salon, Porvoon ja Rauman kaupungit, asuntojenhinnat.fi.

 

Rannat hyötykäyttöön

Kaikki kolme on merenrantakaupunkeja, mutta Porvoo ja Rauma hyödyntävät rantoja asukkaiden tarpeisiin kaavoittamalla rannoille uusia asuntoja, ravintoloita ja virkistysalueita. Salossa jätetään uusien tonttien ja rannan väliin enemmän tai vähemmän leveä metsäkaistale. Se on aivan eri asia kuin asua oikeasti rannalla ja nähdä olohuoneesta merelle.

Keijo K.

Mutta kaikesta huolimatta Saloon on syntymässä tuo Lounavoiman mahtava jätteenpolttolaitos, jonne Varsinais-Suomen jätteet tullaan kuskaamaan. Salon vetonaula matkailua ajatellen?

Maija

Rauma ei kai ole liittynyt LSJH-kerhoon. Uudessakaupungissa ei ole vielä päätetty – siellä harkitaan tarkoin. Vakka-Suomen kunnista ei vielä yksikään ole liittynyt.

Hannu M.

Toivottavasti eivät ikinä liitykään. Se ei tuo muuta kuin kuluja asukkaille; perusmaksu, lietemaksu, metallinromun ”omistussuhteet” jne.

Porvoo Pietarin esikaupunki

Porvoon sijainti 50 km Helsingistä vaikuttaa tietysti.

Maija

Lainaus Yle sivulta:”Porvoo satsaa kouluihin”
Jutussa kerrotaan perheestä joka valitsi asuinpaikakseen Porvoon.

Vapaa Kanaherra

Hyvä artikkeli, jossa listattu paljon vetovoimatekijöitä tälle porukalle (myös junarata mainittu…voiko jonkun sijoittumispäätökseen vaikuttaa myös liikenneyhteydet…hmm….): ”Muuttovoittoa Porvooseen tulee 25–35-vuotiaista nuorista ihmisistä, joilla on pieniä lapsia”

”Tiedossamme on, että muuttopäätökset perheissä tehdään ennen kouluikää ja valistuneet perheet katsovat netistä, missä on uusia kouluja”, Porvoosta kerrotaan.

Mitäs tässä kertookaan vt. sivistysjohtaja Sari Gustafsson:

”Ennustaminen on aika jännää, vähän ennakoimatontakin. Jos nyt katsoo Porvoossa syntyneiden määrää, niin luku on ihan erilainen kuin se on koulunsa aloittaneiden kohdalla, koska juuri tässä välissä ne perheiden muuttopäätökset tehdään.”