Julkisen terveydenhuollon maksuja on korotettu viimeisen kymmenen vuoden aikana useita kertoja. Tavoitteena on ollut tasapainottaa valtion ja kuntien taloutta keräämällä lisää rahaa kansalaisilta. Esimerkiksi Salon kaupunki on nostanut terveydenhuollon maksuja kaksi kertaa viimeisen vuoden aikana. Nyt hinnat ovat niin korkeat kuin laki sallii.
Asiakkaat ja potilaat rahoittavat terveydenhuoltoa omavastuilla ja asiakasmaksuilla. Suomessa näiden osuus koko potista on suuri. Se on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. OECD-maiden joukossa Suomi on keskitasoa. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon käyttömenoista on noin 75 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa osuus on 84 prosenttia.
Kotitaloudet maksavat Suomessa terveysmenoista noin 20 prosenttia ja Ruotsissa 17 prosenttia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan suomalainen kuluttaa terveyteen keskimäärin 50 euroa kuukaudessa, nelisen prosenttia tuloista. Ylimmässä tulokymmenyksessä terveysmenojen osuus tuloista on vain kaksi prosenttia. Pienituloisimmilla osuus on kuusi prosenttia, ja menojen vaikutus omaan talouteen paljon suurempi.
Maksuja on korotettu, mutta kunnon arviota ei ole tehty siitä, miten korotukset kohdentuvat ja miten kasvavat terveysmenot vaikuttavat pienituloisimpien elämään.
Köyhyyttä määritellään ja mitataan usein tuloilla. Kuva voi vääristyä, kun välttämättömiä menoja ei oteta huomioon. THL:n, Kelan, Tilastokeskuksen ja Turun yliopiston yhteistyönä tehty tutkimus osoittaa, että esimerkiksi terveyspalveluiden asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut lisäävät erityisesti yli 85-vuotiaiden ja työkyvyttömien köyhyyttä.
Pienituloiset käyttävät enimmäkseen julkista terveydenhuoltoa. Yksityisten palveluiden omavastuut eivät juuri vaikuta heidän toimeentuloonsa.
Tutkimuksen perusteella eniten vähävaraisia auttaisi, että julkisia maksuja ei korotettaisi vaan päinvastoin laskettaisiin. Terveydenhuollossa kunnan talouden korjaamisesta kovimman hinnan maksavat köyhimmät asukkaat.
