Matti Aalto muistelee kuvaamataidon arvosanansa olleen koulutodistuksessa 6 tai 5. Ennen armeijaa hän kuitenkin hankki öljyvärit maalatakseen lapsuusmaiseman Rautelasta Someron Saarentakaa. Koskenrannan uimapaikka siirtyi muistista kankaalle.

– Taisin tehdä toisenkin maiseman, mutta sitten alkoi armeija. Sen jälkeen tuli perhe ja lapset enkä ehtinyt mitään muuta.

Aalto löysi itsestään taiteilijan viisikymppisenä, kun lapset olivat kasvaneet, perhe hajonnut ja mies asui taas yksin. Hän kaivoi öljyvärit esille, kun aikaa riitti itsensä toteuttamiseen.

– Yleensähän ihminen on luovimmillaan eläessään ranteiden aukiviiltovaihetta, vaikka voihan ilostakin maalata, Aalto pohtii.

Ensimmäisenä valmistui muotokuva hänen vanhemmasta pojastaan. Sen nähtyään Aallon ite-taiteilijatäti Lyyli Honkio innosti sisarenpoikaansa syvemmälle harrastuksen pariin, ja antoi tälle maalattavaksi siskonsa nuoruuden kuvan.

– Lyyli on aina kehunut ja kannustanut kovin.

Maalaamisen taustalla vaikuttaa vahvasti Matti Aallon musiikkiharrastus: hän on monesti ikuistanut suosikkilaulajiaan, mutta toisinaan toteuttanut myös lähipiirinsä toiveita. Kädessä Aretha Franklin ja seinällä Scorpionsin solisti Klaus Meine. Kuva: SSS/Marko Mattila

Matti Aalto ottaa muotokuviinsa mallia valokuvista. Heti ensimmäisistä töistään lähtien Aalto on saanut maalaamansa kasvot elämään ja kuvatun persoonan nousemaan esille.

– Jostain se inspiraatio tuli. En tiennyt osaavani toistaa näkemääni kuvaa ennen kuin aloin maalata.

Aalto sanoo saaneensa kasvoista helposti näköisiä alusta lähtien, mutta opeteltavaakin on ollut. Hän nauraa alkuaikoina tekemäänsä maalausta Rauli ”Badding” Somerjoesta, joka pitelee kädessään savuketta:

– Käsi näyttää ihan kananjalalta!

Clint Eastwood.

Poikansa ja äitinsä jälkeen Aalto maalasi ystäviään ja näiden lapsia. Sitten hän ikuisti musiikkiharrastuksensa myötä Johanna Kurkelan, Baddingin ja muitakin laulajia. Nyt rivitaloasunnon seiniltä katselevat muun muassa Aretha Franklin, Barbra Streisand, Céline Dion, Elvis Presley, Roy Orbison, Ronnie James Dio, Guns N’ Rosesin laulaja Axl Rose, Queenin solisti Freddie Mercury, Scorpionsin laulaja Klaus Meine, Olavi Virta, Aki Sirkesalo ja Cheek sekä legendaariset näyttelijät Clint Eastwood , Meryl Streep ja Marilyn Monroe.

– Ensin valitsen tyypin ja sitten etsin hänestä kuvan, joka puhuttelee niin, että haluan maalata sen.

Ylhäällä Ronnie James Dio, vasemmalla alhaalla Klaus Meine ja oikealla Axl Rose.

Parhaillaan työn alla on Elisabeth Taylor, jonka kasvot odottavat tunnistettavia piirteitä.

– Se tarvitsee vielä monta kerroksia maalia ja varjostuksia, Aalto huomauttaa.

Céline Dion.

Työuransa Laukamolla työkaluhiojana tehnyt Matti Aalto ei ole vielä koskaan koonnut teoksiaan yleisesti nähtäville, vaikka monet ystävät ovat kannustaneet pystyttämään näyttelyn. Hän maalaa omaksi huvikseen. Kymmenen viime vuoden aikana on syntynyt pitkälti toistasataa maalausta. Valtaosa niistä on rivitalokodin seinillä ja osa lahjoitettu ystäville.

– Ihminen kerää addiktioita elämässään, ja tämä on yksi niistä, Aalto hymähtää eikä osaa selittää, mikä pistää maalaamaan.

– Valmista saatuaan on onnellinen olo.

Etupäässä Aalto haluaa näyttää osaamistaan itselleen. Takavuosina hän veisti yhdestä puusta puulusikan varren päässä olevine ketjuineen, koska oli nähnyt jonkun muunkin saaneen sellaisen aikaan.

Aalto painottaa estetiikan arvoa itsessään eikä piittaa taiteen analysoinnista tai työskentelynsä perustelemisesta. Hänen mielestään keskeistä taiteessa on paneutua tekemään jotain sellaista, mitä haluaa.

– Ei lähtökohtana tarvitse olla suurta ajatusta tai mitään erityistä draamaa. Jos näkee kauniin valokuvan tai ihailee maisemaa, niin siitä vaan kopioimaan, hän kannustaa.

Matti Aallolta saattaa maisema syntyä yhdellä istumalla, mutta naamatauluihin menee enemmän aikaa. Kuva: SSS/Marko Mattila

Naamataulujaan Aalto maalaa useimmiten lattialla maaten nenä kiinni kankaassa. Maisemat syntyvät pöydän ääressä.

– Muotokuvat hahmottelen ensin lyijykynällä, mutta maisemia alan maalata levittämällä värit kankaalle. Vesirajat, kalliot ja metsät tulevat näkyviin sitä mukaa, kun maalaan, Aalto kertoo.

– Maisemia on vapaampaa toteuttaa, ja ne tuovat vaihtelua muotokuviin. Tykkään tehdä molempia.

Freddie Mercury.

Osa maisemista on syntynyt siveltimen sijaan pelkkää palettiveistä käyttäen. Isommat maisemat vaativat pidemmän tekoajan, mutta kodin seinille on ripustettu myös pieniä ”puolen tunnin harjoitusmaisemia”.

Ihmisten ja maisemien lisäksi Aalto on maalannut eläimiä: pantterin, tiikerin, leijonan, hevosen, koiria, lintuja ja dinosauruksenkin.

Nykyään Aallon maalauskaverina on hänen puolisonsa Tarja Lecklin.

– Istumme monesti vastatusten keittiön pöydän ääressä maalaamassa, somerolaispariskunta kertoo.

– Pieni ja hento ote, muistuttaa Matti Aalto opastaessaan puolisoaan Tarja Leckliniä, joka palasi kuvataiteen pariin viime vuonna. Kuva: SSS/Marko Mattila

Vanhaksi heppatytöksi itseään luonnehtiva Lecklin piirteli 12-vuotiaasta asti tusseilla paperille ja talomaalilla vanerille ”rotuhevosia ja luuskia”.

– Harrastus loppui, kun tuli perhettä. Viime vuonna ostin akryylivärit. Olin niin kateellinen Matin taidoista, että rupesin itsekin yrittämään, hän nauraa.

Lecklin valitsi akryylivärit niiden vesiliukoisuuden ja öljyvärejä nopeamman kuivumisen takia.

– Olen hätäisempi luonne ja haluan saada nopeasti valmista. Toisaalta nämä kuivuvat niin, etten itsekään tahdo perässä pysyä. Akryylin päälle voi kuitenkin pipertää korjauksia öljyväreillä, hän sanoo.

– Muutama vuosi sitten aloin piirtää uudestaan monen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Piti kokeilla, vieläkö tussilla syntyy hevonen, Tarja Lecklin kertoo. Kuva: SSS/Marko Mattila

– Mitään en osaa, mutta hauskaa on ja maalatessa hermo lepää. Harjoittelen, enkä anna periksi!