Uintitekniikka paranee pienillä muutoksilla – kuvat kertovat, milloin liikkeesi sujuvat oikein

0
Irene Paloposki ja Wiljam Leinonen korostavat, että pään asento ja oikea hengitystekniikka ovat kaiken a ja o uimataidon kehittämisessä.

Pää vedenpinnan yläpuolella ja jalat kohti altaan pohjaa. Roikkuva asento, joka ei vie uimaria eteenpäin, vaan suuri osa energiasta valuu hukkaan räpiköidessä ylös-alas. Tämä on Salon Uimareiden valmennuspäällikkö Wiljam Leinosen ja kurssivastaava Irene Paloposken mukaan tavallisen sunnuntaiuimarin suurin virhe niin uima-altaassa kuin kesän järvi- ja merivesissä.

– Pään asento on kaiken a ja o. Monille kyse on uskalluksesta ja siitä, miten lapsena on opetettu uimaan. Vanhemmat ovat toisinaan turhan varovaisia siinä, etteivät lapset saa sukeltaa. Se on kuitenkin tärkeää, että uskaltaa laittaa pään veden alle ja uida niin, että suu käy pinnan yläpuolella vain silloin kun otetaan happea. Jos lapset tykkäävät sukeltaa, niin ennemmin kannustetaan jatkamaan, Leinonen kertaa.

Väärin: Pään asento hyvä, mutta potkut liian laajoja ja siten asento valuu kohti altaan pohjaa.
Oikein: Virtaviivainen, vedenpinnan mukainen asento. Happea ulospuhallettaessa asennon kuuluisi näyttää tältä. Jalkojen potkut huomattavasti pienempiä, jolloin uintiasento pysyy parempana ja tehty työ tuottaa parhaan mahdollisen etenemistahdin.

Hengitystekniikka tulee kuin itsestään pään asennon korjaantuessa: happea vedetään silloin, kun pää käy veden pinnalla, ja uloshengitys tapahtuu puolestaan silloin, kun katse on kohti altaan pohjaa ja pää suurimmaksi osaksi vedenpinnan alapuolella.

Kun pää painuu puoliksi pinnan alle, korjaantuu myös koko uintiasento kuin itsestään. Sen jälkeen potkuistakin alkaa olla hyötyä.

– Samat ongelmat toistuvat eri puolilla Suomea. Tässäkin kun katsoo kuntouimareita, voi heti bongata yleisimpiä virheitä. Pää on liian ylhäällä, ja jalat putoavat sen jälkeen kohti altaan pohjaa. Uimari etenee, mutta ei tehokkaasti. Pienillä muutoksilla pääsisi samalla työmäärällä huomattavasti pidemmän matkan samassa ajassa, Paloposki sanoo viittoen samalla Salon uimahallin kuntouintialtaan suuntaan.

Väärin: Keskivartalo putoaa alas, jolloin selkäuinti muuttuu helposti kamppailuksi pinnalla pysymisestä.
Oikein: Jännittämällä keskivartaloa asento korjaantuu. Samalla jalat nousevat lähelle pintaa, jolloin uintipotkujen tekeminen helpottuu ja niistä on hyötyä.

 

Salon Uimarit on järjestänyt kuntouimareille uinnin perustekniikan kursseja takavuosina, mutta aivan viime aikoina kysyntää kursseille ei ole ollut.

– Varmaan ne, jotka ovat halunneet oppia uintitekniikkaa, ovat käyneet kurssilla jo, Paloposki naurahtaa.

– Tarvittaessa järjestämme kursseja jatkossakin, mutta tietysti se vaatii useamman osallistujan. Ja totta kai yksityisopetustakin saa tarvittaessa, Leinonen jatkaa.

Salon Seudun Sanomat pyysi Paloposkea näyttämään yleisimpiä virheitä ja niksejä niiden korjaamiseen. Uintilajeiksi valikoituivat suosituimmat, eli vapaa-, rinta- ja selkäuinti.

Väärin: Yleisin virhe rintauinnissa syntyy liian leveistä potkuista. Polvet karkaavat kauas kehosta, jolloin potkun voima ei vie uimaria enää eteenpäin.
Oikein: Siirtämällä polvet suoraan linjaan keskivartalon kanssa, onnistuu rintauintipotkun tekeminen niin, että se vie uimaria eteenpäin altaassa.