Unikaveri ei ole vain lelu

0
Unikaveri auttaa lasta erilaisissa siirtymävaiheissa, kuten siirtymässä valvetilasta unitilaan. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Nukkainen ja nuhjuinen, littanaksi nukuttu. Sellainen on monen lapsen unikaveri. Aikuista kulunut unikaveri voi inhottaa, mutta kuluneisuus ei vähennä unikaverin arvoa lapsen silmissä.

– Unikaveri on tosi tärkeä, ja se on hyvin todellinen lapselle. Se ei ole vain lelu, muistuttaa ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Unikaveri on pyhä. Siihen pitää aikuisenkin suhtautua kunnioittavasti. Sitä ei saa pistää pesukoneeseen, eikä hukata. Unikaverin tuoksut ovat tärkeitä. Välillä se voi olla pakko pestä, mutta silloin se kannattaa kylvettää yhdessä lapsen kanssa hellästi ja arvostavasti, Rautava neuvoo.

Rautava muistaa, että hänellä itsellään oli lapsena unikaverina Timo-niminen pupu.

– Kerran oksensin sen päälle yöllä. Siihen aikaan oli kotiapulaisia, ja kotiapulainen pesi sen ja laittoi jostain syystä uuniin kuivumaan. Se paloi, ja minun oli tosi vaikea hyväksyä sitä.

Unikaveri on lapselle lohdun ja turvan tuoja. Se voi olla riepu, pehmolelu tai jokin muu lelu.

– Unikaveri on siirtymäobjekti, joka auttaa lasta rauhoittumaan ja siirtymään valvetilasta unitilaan. Se voi auttaa lasta myös muissa siirtymissä, kuten päiväkotiin, hammaslääkäriin tai kaverin luokse mennessä. Se muistuttaa lasta vanhemmasta ja vanhemman antamasta turvasta, Rautava kertoo.

Joillakin lapsilla on yksi ainoa unikaveri. Joillakin taas on sängyssään kokonainen komppania, ja niiden pitää olla nukkumaan mennessä tietyssä järjestyksessä. Joku lapsi ottaa joka ilta viereensä eri unikaverin.

– Unikaveriin voi liittyä myös rituaaleja, että sille pitää antaa iltapala ja pukea sille yöpuku. Toistuvat rituaalit, kuten iltasatukin, valmistavat lasta siihen, että nyt rauhoitutaan nukkumaan. Lapsi voi tarvita turvaa siihen, että hän pystyy olemaan yksin sängyssään, Rautava selittää.

Joillekin lapsille omasta vanhemmasta on muodostunut unikaveri.

– Se ei ole kauhean hyvä juttu, jos vanhemman täytyy aina käydä samaan aikaan lapsen kanssa nukkumaan, Rautava toteaa.

Kaikilla lapsilla unikaveria ei ole ollenkaan. Siitä ei pidä Rautavan mielestä olla huolissaan.

– Toisille voi riittää oma sänky ja esimerkiksi se, että näkee ennen nukkumaanmenoa tietyn taulun tai omat lelunsa.

Unikaveri alkaa tulla tärkeäksi jo hyvin pienelle lapselle. Alle vuoden ikäiselle lapselle aikuinen yleensä laittaa unilelun sänkyyn.

– Ihan pienillä lapsilla tärkeää on, että unilelusta ei irtoa mitään, eikä se haittaa lapsen olemista, Rautava muistuttaa.

Vähän isompana lapsi tekee itse valinnan, mistä tulee se rakkain unilelu. Aikuisen tarjoama vaihtoehto ei välttämättä kelpaa.

– Lapsi valitsee sen, mikä tuntuu miellyttävimmältä. Valintaan vaikuttaa myös, jos lelun kanssa on vaikka leikitty yhdessä vanhemman kanssa, Rautava kertoo.

Se, kuinka kauan unilelu pysyy lapsen rinnalla, on yksilöllistä. Unikaveri voi pysyä tärkeänä pitkälle kouluvuosiin asti. Siitäkään ei tarvitse Rautavan mukaan huolestua.

– Unikaveri ei ole kuin tutti, josta lapsi pitäisi jossain iässä vieroittaa. Lapsi voi vaikka pakata sen mukaan, kun muuttaa pois kotoa.

 

Unikaveri päivystää lokerossa

Päiväkodissa unikaveri on lapselle turvan antaja ja rauhoittaja, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Maria Västilä Salon Isohärjänmäen päiväkodin Pihlajanmarjat-ryhmästä.

– Unikaverit pidetään yleensä lasten lokeroissa, mutta välillä päivän aikana he voivat käydä halaamassa sitä tai voivat pyytää saada sen. Jos tulee ikävä tilanne, unikaveria voi käyttää rauhoittamiseen. Unikaveri voi rauhoittaa myös vilkasta lasta, Västilä kuvailee.

Useammin unikaverin tukea kaivataan Västilän mukaan yleensä syksyllä, kun päiväkotikausi alkaa.

– Kun ryhmä ryhmäytyy ja aikuiset tulevat tutuiksi, unikavereiden merkitys vähenee.

Yleensä unikaverit otetaan esiin päiväunien aikaan. Pihlajanmarjojen ryhmässä suurimmalla osalla lapsista on mukana oma unilelu.

– Aika monilla niistä on nimet, ja lapset muistavat hyvin, mistä ovat ne saaneet, Västilä kertoo.

Toisilla lapsilla on kiinteämpi suhde tiettyyn unileluun kuin toisilla.

– Jollekin oma unikaveri on tosi tärkeä, ja jotkut kelpuuttavat päiväkodin pehmolelukopasta otetun unilelun. Joku on jo ylpeä siitä, ettei tarvitse enää unilelua. Joillekin se on merkki siitä, että on iso ja itsenäinen, Västilä kuvailee.

– 3-vuotiaalle unikaveri on vielä tärkeämpi ja elävämpi kuin 5-vuotiaalle. Mutta se riippuu myös paljon lapsen luonteesta, hän jatkaa.

Joskus päiväkodissa havaitaan täitä tai kihomatoja, ja silloin kaikkien unikaverit täytyy jättää kotiin ja pehmolelut ottaa pois käytöstä.

– Silloin voi tulla jokunen itku. Silloin unilelut pitää pakastaa tai pestä kotona. Usein ainoa keino on pakastaminen, koska lapset eivät voi sietää sitä, että unikaveri laitetaan pesukoneeseen, koska sehän elää, Västilä toteaa.

Hänen omalla lapsellaan oli aikoinaan rakas hylje, jonka hän sai pestyä koneessa, kun keksi siihen hyvän selityksen.

– Keksin, että se menee huvipuistoon: vesipuistoon. Pesukoneen ikkunasta näytin lapselleni, että katso, miten se on iloinen, kun se pyörii siellä, Västilä naurahtaa.