Salossa syntynyt kuvataiteilija Lilli Haapala on uppoutunut utopioihin ja tutkii taiteessaan niiden syntymistä. Hän työskennellyt jo monen vuoden ajan Searching for utopia -nimisen projektinsa parissa. Installaatioita ja mediataidetta tekevän Haapalan uusi näyttely käsittelee teemaa otsikolla Tutkimusmatkoja (paikkoihin, joita ei ole). Se on helmikuun ajan esillä Helsingissä Galleria Huudossa.
– Tässä näyttelyssä lähestymistapa taiteeseen on enemmän tutkiva ja luonnontieteellinen, Haapala huomauttaa.
Näyttelyyn koottu teoskokonaisuus muodostuu video- ja esineinstallaatiosta. Pääosassa on isolle seinälle heijastettu yhdeksänminuuttinen video, jonka Haapala on koostanut saarilla kuvaamastaan materiaalista. Hän on työskennellyt neljän viime vuoden aikana Korppoossa, Örössä, Utössä ja Kökarissa sekä Intian Andamaaneilla ja Russky-saarella Vladivostokissa. Kuvaaminen on vaatinut myös pintasukellusta vedenalaisten näkymien tallentamiseksi.
– Saaret kiehtovat, sanoo Haapala, joka on työskennellessään tarkastellut saarten luontoa, maisemia, vesiä ja yhteisöjä.
Utopian kuvitteellisessa saarivaltiossa on tasapaino ihanteiden ja todellisuuden välillä. Kreikan kielestä juontuva sana utopia tarkoittaa paikkaa, jota ei ole. Sanan osat ovat kreikan ou (ei) ja tópos (paikka). Haapalaa innostaa myös meren horisontissa nähtävä kangastusilmiö Fata Morgana, koska näkymä leijuvasta saaresta tuo mieleen utopian.
– Näyttelyssä on kyse katsomisesta. On jännää, miten silmä toimii: kuva tulee sisään ylösalaisin ja aivot kääntävät sen oikein päin. Mikä on todellisuus, jonka näemme? Sama näkymä voi toiselle lajille olla aivan eri asia riippuen siitä, mitä meidät on ohjelmoitu näkemään, Haapala pohtii.
35-vuotias Lilli Haapala on pitänyt uransa aikana lukuisia yksityisnäyttelyjä ja osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin. Vuonna 2017 hänellä oli Valokuvakeskus Perissä Turussa esillä näyttely nimeltä Katve.
– Katveessa tutkin pyhän käsitettä ilman uskontoja. Siinä korostui luontosuhde. Pyhä juontuu sanasta piha, joka on rajattu alue, Haapala kertoo.
– Aloin ajatella romanttisia maisemakuvia kuten auringonlaskuja ja miettiä, miten ajatuksissamme romantisoimme maisemia. Mietin, mikä olisi ihannemaisema ja miten se on kiinni todellisuudessa; mikä ero on nähdyllä ja havaitulla. Olen pohtinut, mitä on todellisuus ja mikä on mielikuva todellisuudesta.
Sitä kautta Lilli Haapala päätyi käsittelemään utopioita.
– Olen usein ottanut yhden sanan, jonka ympärillä olen pyörinyt ja kierrellyt, hän kertoo.
– On kiinnostavaa, miten sisäinen maailmamme vaikuttaa siihen, mitä näemme. Utopia syntyy alitajunnassa ja ajatuksissa. Se odottaa tulevaisuudessa; suuntana, ideana tai oivalluksena, jota kohti kulkea.
Huhtikuuksi Haapala kokoaa näyttelyn Turkuun Aboa Vetus Ars Novan Takkahuoneeseen ja syyskuussa on vuorossa Muu Galleria Helsingissä.
– Takkahuoneen näyttely tutkii alitajuntaa ja Muu Gallerian näyttelyyn kiteytyy koko utopiaprosessi, jossa on ollut monta eri näkökulmaa.
Toukokuussa Lilli Haapala on lähdössä Kreikkaan työskentelemään Ateenan taiteilijaresidenssissä.
– Siellä jatkan avaruuden suuntaan. Ihmisen ymmärrys maailmasta on muuttunut. Ensin jumalat selittivät maailmaa, mutta sitten selitykset siirtyivät luonnontieteisiin ja jumalat maallistuvat.
Sama muutos toteutuu Helsingin-näyttelyn installaatiossa, jonka jumalatarpatsasta Haapala on pitänyt pihalla, jotta se on sammaloitunut ja sen myötä myös maallistunut.
Lilli Haapala kävi peruskoulun synnyinkaupungissaan Salossa. Sen jälkeen hän lähti Turkuun opiskelemaan parturi-kampaajaksi.
– Päädyin sinne, koska opiskelupaikka piti päättää äkkiä ja olen aina tykännyt käsillä tekemisestä.
Haapala teki parturikampaajan töitä kunnes totesi, ettei se sittenkään ollut häntä varten. Hän ei pystynyt toteuttamaan itseään riittävästi hiusten kanssa ja oli työssään sidoksissa yhteen paikkaan koko päivän.
– Vapauden kaipuu vei taiteilijaksi, Haapala nauraa.
Hän lähti Lahden kansanopistoon opiskelemaan kuvataiteita ja sen jälkeen Muurlan opistoon valokuvausta. Haapala suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon Turun aikuiskoulutuskeskuksessa, jonka jälkeen hän päätyi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaan. Sen jälkeen oli vuorossa Helsinki ja Taideyliopiston Kuvataideakatemia, jonka tila-aikataiteiden osastolta Haapala valmistui kuvataiteen maisteriksi. Tila-aikataiteiden opetus keskittyy liikkuvaan kuvaan ja valokuvaan sekä paikka- ja tilannesidonnaiseen taiteeseen.
Lilli Haapala on pystynyt työskentelemään Varsinais-Suomen kulttuurirahaston apurahan ja Taidesäätiö Meritan Nuori taiteilijalupaus -palkinnon turvin vuodesta 2018. Teoskohtaisia apurahoja ovat jakaneet muun muassa Paulon Säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Suomen Taideyhdistys ja TOP-säätiö.
Haapalan teokset saavat usein alkunsa taiteilijan uteliaisuudesta.
– Työskentelytapani on melko tutkimuksellinen, mutta työssäni korostuu usein kokemuksellisuus ja interaktiivisuus.
Lilli Haapalan Tutkimusmatkoja (paikkoihin, joita ei ole) Galleria Huudossa (Kalevankatu 43) 1.3. asti. Avoinna ti–su klo 12–17.
MEDIATAITEILIJA
Lilli Haapala
Turussa asuva kuvataiteilija ja valokuvaaja syntyi 2.5.1984 Salossa.
Suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon Turun aikuiskoulutuskeskuksessa vuonna 2011.
Valmistui kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian valokuvataiteen linjalta vuonna 2015.
Valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017.
Käsittelee teoksissaan ihmisen suhdetta ympäristöön ja havaittuun todellisuuteen.
Tehnyt installaatioiden ja mediataiteen lisäksi ympäristötaideteoksia.
Harrastaa puutarhan suunnittelua ja kasveja. Soittaa viulua ja ottaa tuntumaa sahansoittoon.
Motto: Mieti, mitä toivot.
