Villisikahavaintoja vain muutamien kilometrien päässä Salon keskustasta

0
Villisiat ovat hämäräeläimiä, mutta tämä tarhassa elävä yksilö liikkuu myös valoisaan aikaan. Kuva: TS/Tuula Heinilä

Villisioista on tehty havaintoja jopa muutaman kilometrin päässä Salon keskustasta viime ja tämän vuoden puolella. Villisikakanta on kuitenkin laskussa.
Tuore Luonnonvarakeskuksen (Luken) julkaisema kanta-arvio kertoo villisikakannan pienentyneen vajaat 30 prosenttia viime vuoden arviosta. Tihein kanta on yhä Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla.
– Kanta ei kasvanut niin kuin pelättiin, kuvailee Luken erikoistutkija Mervi Kunnasranta.
Kannaksi arvioidaan nyt keskimäärin 1 400. Kunnasranta sanoo, että arviointi tarkentuu, kun villisikoja aletaan pannoittaa tänä vuonna. Samalla saadaan muutakin tietoa Suomessa elävistä sioista.

Kunnasrannan mukaan tehokas pyynti on rajoittanut villisikakannan kasvua, minkä lisäksi sikoja on tullut mahdollisesti aiempaa vähemmän kaakkoisrajan yli.
Villisiat ovat Suomessa pääosin tänne omin sorkin Venäjältä vaeltaneita tulokaslajeja, joiden leviämistä jarruttaa ankara talvi. Kunnasranta arvioi, että jos ilmastonmuutosennusteet toteutuvat, siat levittäytyvät pohjoisempaan.
Jo nyt otollista kasvualuetta olisi Lounais-Suomi, jonne sikoja pääsee vaeltamaan itäiseltä Uudeltamaalta. Havaintoja sioista on saatu jo kauan myös Salon seudulta.
Uusimpiin kuuluvat jälkihavainnot alle kymmenen kilometrin etäisyydellä Salon keskustasta Pettilän metsästä. Sika tallentui myös riistakamerakuvaan viime syksynä.
– Nyt on jälkiä ollut metsäautoteillä, joilla villisian jäljet erottaa hyvin, Kalle Pettilä kertoo.
Hän selittää, että villisian jäljistä näkyvät takakyntisten painallukset, jotka erottuvat hyvin joka askelluksella. Hän lisää, että myös peuralta jää takakyntisten jälki, jos jalka uppoaa.

Pettilä sanoo, että hirvieläinjahdissa sika ei ole tullut kohdalle, jolloin se olisi ammuttu. Villisian metsästykseen on kannustettu jo pitkään, jotta kanta ei pääsisi kasvamaan.
Ruokavirasto ja sen edeltäjä Evira ovat varoittaneet, että villisika voi levittää ja ylläpitää pelättyä afrikkalaista sikaruttoa. Sen saapuminen Suomeen vaarantaisi kotieläintuotannon. Tauti voi tulla itärajan takaa sikojen mukana, mutta myös ihmisten kuljettamana esimerkiksi jalkineissa.
Jos kanta paisuu suureksi, se aiheuttaa ongelmia tautivaaran lisäksi puutarhoissa ja pelloilla.
– Olen nähnyt Puolassa maissipellon, jonka villisiat olivat tuhonneet, Pettilä kertoo esimerkin.

Villisikoja pääsee harvemmin näkemään, sillä eläin liikkuu hämärissä. Monet Salon seudun riistamiehet kertovat, että havainnot ovat vähäisiä.
Esimerkiksi Vaskion metsästysseuran puheenjohtaja Väinö Koli kuvailee villisikahavaintoja sanoin ”todella hiljaista”.
– Ei edes viikoittaisia havaintoja, hän sanoo.
Sanaa satunnainen käyttää havainnoista Perniön seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Muurinen.
– Viimeksi riistakamerassa näkyi yksittäinen villisika.
Myös Salon seudun sekä Paimionlahden riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaaja Marko Perkkiö sanoo riistakameroissa näkyvän satunnaisesti villisikoja.
Riistasuunnittelija Jörgen Hermansson Riistakeskuksen Varsinais-Suomen toimistosta kertoo, että Kemiönsaarelta saatiin viime vuoden lopulla villisika videolle, kun eläin ui.
– Siitä väitettiin, ettei se ole villisika, mutta kyllä se oli, Hermansson oikaisee epäilyt karhusta.

Metsästys rajoittanut kasvua

Villisikoja on arvioitu olleen Suomessa keskimäärin jopa yli 3 000 yksilöä vuonna 2018.
Määrää on rajoittanut metsästys.
Nyt sikakannaksi arvioidaan keskimäärin 1 400.
Villisika on kaikkiruokainen eläin.
Aikuinen eläin on tumma, porsaat viirullisia.
Porsaatonta villisikaa saa metsästää ympäri vuoden.
Naaras, jolla on porsaat, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun.
Villisikoja saadaan saaliiksi useita satoja vuosittain.
Lähde: Luke ja Riistakeskus

Jätä kommentti