Vuoden ohjaaja sai tanssikipinän jo pikkutyttönä kotonaan

0
Tanssia pikkutytöstä asti harrastanut salolainen Eila Grönholm palkittiin Lounais-Suomen Nuorisoseurafoorumissa Vuoden ohjaaja -kunniakirjalla.

Tanssista jo pikkutyttönä kipinän saanut Eila Grönholm on innostanut monta muutakin tanssiin. Hänet palkittiin äskettäin Nuorisoseurat Lounais-Suomen tilaisuudessa Vuoden ohjaaja -kunniakirjalla.
Tunnustus tuli useassa eri nuorisoseurassa jo vuodesta 1988 asti tehdystä kansantanssiryhmien ohjaamisesta, konserttien ja esiintymismatkojen järjestämisestä ulkomaille sekä ohjaajakurssien suorittamisesta.
Itse nuorisoseuraharrastus on kuitenkin paljon vanhempi.
– Liityin Vaskion nuorisoseuraan vuonna 1967, hän kertaa lapsuudessa alkanutta tanssi- ja kansantanssiharrastusta.

Koko tanssiharrastus sai alkunsa kotoa.
– Isä soitti haitaria ja minä lauloin sekä tanssin.
– Tanssin, vaikka keittiön puulattiasta lähti tikkuja jalkapohjaan, Grönholm nauraa.
Koti oli Vaskiolla. Sieltä ei ollut kovin pitkä matka Marttilan puolelle Laurilan lavalle, jonne mieli paloi tanssimaan.
– Yhdeksän vanhana menin polkupyörällä Laurilan lavalle, jotta pääsisin tanssimaan, mutta järjestysmiehet sanoivat, että mene nyt kotiin kasvamaan, hän kertoo.
Jo 12-vuotiaana hän pääsi myös tansseihin.

Nuorisoseurasta tuli paikka, jossa harrastus pääsi kasvamaan niin pitkälle, että Grönholm alkoi ohjata.
– Minua pyydettiin Salo-Uskelan nuorisoseuraan vuonna 1988, jolloin vedin jo ensimmäisiä tanssikursseja.
Grönholm on nyttemmin Halikon nuorisoseurassa, johon hän liittyi yli kymmenen vuotta sitten. Silloisen kansantanssiryhmän ohjaaminen kuitenkin jäi kymmenen vuotta sitten.
– Voimavarat loppuivat, kun poika kuoli, hän sanoo.
Hän on edelleen käynyt opettamassa ja tekemässä muuta vapaaehtoistyötä nuorisoseurassa, jolla on ensi vuonna 130-vuotisjuhla. Halikon nuorisoseura toimii edelleen vireästi, mutta uusia nuoria ei tanssiharrastus ei tahdo houkutella.

Mikä Grönholmin on pitänyt mukana nuorisoseuratoiminnassa?
– Tässä on saanut toteuttaa itseään. Olen saanut suhteellisen vapaat kädet ideoida.
– Olen myös saanut mennä sinne semmoisena kuin olen, hän jatkaa.
Toki yhteinen toiminta muiden kanssa on myös sosiaalista.
Grönholm sanoo, että nuorisoseuran kautta hän on saanut myös mahdollisuuden käydä erilaisissa koulutuksissa. Hän on suorittanut muun muassa kansantanssin ja rivitanssin opettajien pätevyydet sekä alan tutkinnon.

Nuorisoseuralaisuus on periytynyt Grönholmilta hänen tyttärelleen sekä tämän kahdelle tyttärelle.
– Meitä on nuorisoseuratoiminnassa kolme sukupolvea, hän sanoo.
Tytär Ann-Marie Vähä-Piikkiö oli äitinsä mukana samassa tilaisuudessa vastaanottamassa Marttilan nuorisoseuran saamaa Vuoden nuorisoseura -kunniakirjaa. Vähä-Piikkiö on Marttilan nuorisoseuran puheenjohtaja.
Lounais-Suomen alueelta palkittiin myös muun muassa Jaana Rauvola, joka sai Vuoden nuorisoseuralainen -tunnustuksen. Liedon lisäksi Rauvola osallistuu Kosken nuorisoseuran toimintaan.

Jätä kommentti