Elämän ja kuoleman kiertokulku yhdistää taiteilijaparin teoksia

0
Kuvataiteilijat Mira Kankaanranta ja Seppo Alanissi ovat muuttaneet hiljattain Teijolle. Kuvan teokset ovat Kankaanrannan öljyvärimaalauksia, joissa aiheina toistuvat usein hahmojen pää ja kädet. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Voimakkaita värejä ja suuria teoksia.

Pienikokoista, yksityiskohtaista mustavalkoista grafiikkaa.

Seppo Alanissin ja Mira Kankaanrannan uuden kodin taideteokset kertovat, että Teijon vanhan meijerin yläkertaan on muuttanut kaksi hyvin erilaisilla tyyleillä ja tekniikoilla työskentelevää kuvataiteilijaa.

Siinä missä Kankaanranta maalaa öljyväreillä ilman ennakkosuunnitelmaa, Alanissi luonnostelee teoksensa tarkasti etukäteen.

– Otan värejä ja maalaan pohjan, ettei se ole valkoinen. Kerrostuneesta öljyväristä löytyy jokin yksityiskohta, jota lähden työstämään ja katson, mitä siitä syntyy. Töissäni toistuvat ihmishahmot. Ja kädet, jostain syystä, Kankaanranta kertoo.

Kankaanrannan ja Alanissin teoksissa on myös yhteinen piirre. Muut ovat nimittäneet sitä synkkyydeksi, mutta pari ei vaikuta olevan aivan täysin tyytyväinen määritelmään.

– Töissäni on toistuvana teemana elämän ja kuoleman kiertokulku. Joskus pohtiessani, mistä tämä tulee, tajusin, että nuorempana podin kovaa kuolemanpelkoa, jota piti sitten taiteessakin käsitellä. Ajan myötä kun olin tullut asian kanssa enemmän sinuiksi, alkoi töissä korostua kuolema osana elämää ja näiden kierto, Alanissi pohtii.

Samaa tematiikkaa on Kankaanrannalla.

– Katoavaisuus, keskeneräisyys, haavoittuvaisuus. Eli kuolema. Eli elämä, hän luonnehtii.

Mitään suoraviivaista kuoleman kuvastoa kummankaan työt eivät ole, vaan teema näkyy teosten pohjavireessä, kuten Alanissi kuvailee. Kankaanranta huomauttaa, että kummankin töissä on myös huumoria.

– Se voi olla hienovaraista, mutta toivon, että se sieltä kuitenkin välittyy.

Seppo Alanissi: Ylinen

Sekä Alanissi että Kankaanranta ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Saimaan ammattikorkeakoulusta Imatralta. Alanissi on kotoisin Multialta, Kankaanranta Torniosta.

Vuoden vaihtuessa he muuttivat Helsingistä Teijolle. 40 neliömetrin kerrostalokoti vaihtui isoon kivitaloon patolammen äärellä.

– Teijon alue oli tullut useasti vastaan eri asiayhteyksissä. Seurasimme Salon asuntoja juuri Teijon vuoksi. Meillä oli ollut mielessä, että muutamme pienemmälle paikkakunnalle, ja loppuvuodesta oli mahdollista tehdä isompia muutoksia, Alanissi sanoo.

– Katsomme, että viihdymmekö. Aina voi muuttaa pois, jos emme, Kankaanranta miettii.

Alanissi ja Kankaanranta ovat toistaiseksi pärjänneet Teijolla ilman omaa autoa. Heidän toiveissaan on, että viikonloppuna ruukkikylillä kulkisi edes yksi linja-autovuoro.

Helsingissä asuessaan molemmat ovat käyneet taiteen tekemisen ohella palkkatöissä. Kankaanranta on työskennellyt muun muassa siivoajana ja hautausmaalla. Alanissi on toiselta ammatiltaan nuoriso-ohjaaja, ja hän on työskennellyt viime vuosina vammaisjärjestöissä ja opettanut grafiikkaa.

Palkkatyön ja taiteen yhdistäminen vaatii sovittelua ja tasapainoilua. Teijolla molempien on mahdollista keskittyä enemmän taiteeseen, sillä eläminen on pääkaupunkiseutua edullisempaa.

– Käymme kerran viikossa ruokaostoksilla Salossa. Se vaatii suunnitelmallisuutta, mutta tuo säästöjä, Alanissi kertoo.

Seppo Alanissin erikoisalaa ovat viivasyövyttämällä metalliin kaiverretut grafiikan työt. Niitä hän ei ole toistaiseksi voinut Teijolla tehdä, sillä menetelmä vaatii happoaltaita ja kunnon ilmastoinnin.

Alanissillä on kodin yhteydessä työtila, jossa hän tekee parhaillaan postikorteiksi päätyviä kuvituksia stippling-tekniikalla, joissa kuva muodostuu tuhansista ja tuhansista yksittäisistä tussikynän pisteistä.

– On hyvä aloittaa päivä jollain mekaanisella. Kun ensimmäiset puoli tuntia tekee mekaanisesti töitä, käsi löystyy ja työpäivä lähtee käyntiin.

Mira Kankaanranta on alkuvuoden keskittynyt pieniin tussi-ja akvarellimaalauksiin.

Voimakastuoksuisia öljyväritöitä ei voi kotona tehdä, ja hän saa sopivan työtilan käyttöönsä maaliskuussa.

– Pitää myös totuttautua asumaan uudessa ympäristössä.

Kun Kankaanranta aloittaa taiteellisen työn, hänellä voi olla useita maalauksia tekeillä yhtä aikaa. Hän ei jää odottelemaan inspiraatiota, vaan inspiraatio syntyy tekemisestä.

– Menen työhuoneelle, tuijotan työtä ja mietin, mikä on seuraava liike. Työ ruokkii työtä.

Molemmat ammentavat voimaa metsästä ja luonnosta, mutta perinteisiä maisemamaalareita he eivät ole. Siksi Teijon luonnon vaikutusta teoksiin ei välttämättä ole nähtävissä suoraan eikä nopeasti.

– Täällä on todella kaunista, olen siitä ihan fiiliksissä, Kankaanranta kertoo.

– Metsä on näkynyt töissäni jo aiemminkin, eikä se ainakaan vähene, Alanissi sanoo.

Kummallakin on näyttelyihin liittyviä suunnitelmia, mutta ne eivät ole vielä valmiita julkistettaviksi. Toiveissa on, että töitä tulisi jossain vaiheessa esille viereisen Teijon Masuunin galleriaan. Masuunin puotiin on tulossa myyntiin Alanissin grafiikkavedoksia ja Kankaanrannan pienempiä töitä.