Kilpapilkkijälle tärkeintä ei ole voittamisen tavoittelu

0
Salolainen Maarit Vainio ei ole tänä talvena juuri päässyt pilkille, jossa tarvitaan jääkairaa. Kilpapilkintää harrastava Vainio osallistuu piakkoin PM-kisoihin Norjassa ja siellä kairakin on tarpeen. Kuva: SSS/Marko Mattila

Kalastamisen jo pikkutyttönä aloittanut salolainen Maarit Vainio pilkkii kilpaa piakkoin Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Norjassa. Kilpapilkinnästä kymmenisen vuotta sitten innostunut Vainio ei kuitenkaan pidä kilpailuissa tärkeimpänä voittamisen tavoittelua, vaan itse pilkkimistä, ulkona oloa ja kokemuksia.

– Kun on pilkillä, pääsee omaan rauhaan, saa omaa aikaa ja pystyy sulkeutumaan muulta, hän kuvailee.

Samalla harrastus on sosiaalista, sillä vapaa-ajalla hän pilkkii perheensä kanssa ja kisoissa tapaa muita alan harrastajia.

Toki itse saalis eli kala palkitsee.

– Aina ei tiedä, mitä saa, Vainio selittää.

Vainion harrastus juontaa lapsuuteen ja vanhempien kanssa lomailuun Konneveden mökillä järven rannalla.

– Kesäisin teimme retkiä veneellä, vähän isompana pääsin itsenäisesti, hän kertaa alkua.

Aikuisena harrastus kallistui pilkkimiseen, jota tuli harrastettua lapsenakin veneestä. Pilkkimisessä yksi tärkeä elementti on kuitenkin jää, jota tänä vuonna on ollut niukasti.

Vainio sanoo, ettei harrasta laituripilkintää, joten talvien muuttuminen yhä lauhempaan suuntaan vähentää harrastuspaikkoja ainakin lähiseudulla.

Sen verran jäätä on tosin Salosta välillä löytynyt, että hän on päässyt jopa pilkkimään.

Norjan Kongsvingerissä jäätä pitäisi olla, sillä kisat on määrä pitää 21. maaliskuuta. Peruutuksista ei ainakaan toistaiseksi ole kerrottu. PM-kisoihin on lähdössä Suomesta vajaan 30 hengen joukkue.

Vainio on mukana naisten sarjassa, jossa on kolmen hengen joukkue. Tavoitteena on pilkkiä mahdollisimman paljon ahventa, mikä Vainion mukaan on aika yleinen kalalaji kilpailuissa. Määrä mitataan painona.

Kaikki ylös saadut kalat lopetetaan heti. Se kuuluu PM-kisojen sääntöihin. Vainio sanoo, että kalan lopettamista suositellaan yleensä kisoissa ja hän itse on opetellut tavan alusta asti.
Kisamenestystä Vainiolla on muun muassa SM-kisoista, joista hän on saanut hopeaa vuonna 2014. Viime vuonna hän pilkki naisten sarjassa Etelä- sekä Lounais-Suomen piirimestariksi. Tänä vuonna mainitut piirimestaruuskisat jäivät pitämättä huonon jäätilanteen vuoksi.

Vainio valmistautuu pilkkikisaan pitämällä kuntoa yllä. Laji on liikunnallista, sillä yhden reiän äärellä ei istuta koko aikaa.

– En kauan odota, jos mitään ei tapahdu, Vainio sanoo.

Näin pilkkijä kävelee useita tunteja kestävän kisan aikana huomaamatta pitkiä matkoja. Sen lisäksi hän kairaa reiät.

Vaatetuskin on mietittävä tarkkaan, jotta löytyy tasapaino liikkumisen ja paikallaolon välillä.

Itse kalan narraamisessa ovat omat niksinsä. Vainio miettii rannan muotoja ja pohtii, missä kalaparvet voisivat liikkua.

Kalan houkuttelu pilkkiin teettää Vainion perheessä käsitöitä, sillä sekä Maarit Vainio että hänen pilkkimistä harrastava miehensä tekevät itse värikoukkuja.

– Tykkään pilkkiä värikoukulla, Vainio sanoo.

Värit valitaan sen mukaan, kuinka kirkas tai samea vesistö on. Jään päällä mahdollisesti oleva lumipeite vaikuttaa myös.

Omat haasteensa tuo se, että kisoissa syntyy aina sen verran ääntä, että jään alla liikkuvat kalat tulevat aremmiksi.

Kilpapilkintää harrastava Maarit Vainio tekee itse värikoukut, joita hän käyttää. Kuva: SSS/Marko Mattila.
Kilpapilkkijä käyttää välineitä, joilla tuntee herkästi kalan liikkeet. Kuva: SSS/Marko Mattila

Saaliista ruokaa perheelle

Pilkkimistä harrastavassa Vainion perheessä kalat eivät mene hukkaan. Tosin kisapäivät ovat sen verran rankkoja, että kalaa ei tule valmistettua enää ruuaksi.

Muuten Maarit Vainio saattaa paistaa pilkkireissulla saadut kalat tai tehdä niistä jopa kalakukkoa.

Hän tykkää kalastaa etenkin ahventa ja kuhaa.

Pilkkiin nappaa kiinni joskus pieniä haukiakin, joista ei ole ruokakaloiksi.

Myös muita kalalajeja saattaa nousta ylös aina kiiskestä lähtien, mutta mitään yllätyksiä ei ole sattunut.

Vainio sanoo, että parhaimmat saaliit ovat pääsääntöisesti tulleet kisoista, mutta hän muistaa myös hupipilkkireissun Naantaliin, josta kertyi päivän aikana täysi pilkkipöntöllinen ahventa.