Kuriton sukupolvi

0

ULLA JÄRVI. Suuret ikäluokat komennettiin viime viikolla koteihinsa. Mutta mitä he tekivät? Kansoittivat markettien kuppilat ja huimapäisimpien autoletka ruuhkautti nelostien.
”Miksi ne eivät tottele!” parahtivat Twitterissä seniorikansalaisten lapset ja lapsenlapset. Kolmikymppiset ministerimme vetosivat meihin kaikkiin, jottei tarvitsisi siirtyä koviin toimiin.
Itse tasavallan presidentti toivoi Ylen haastattelussa, että erityisen suojelun tarpeessa olevat yli 70-vuotiaat ja riskiryhmäläiset ottaisivat ohjeet vakavasti.
Miksi eristäytyminen tuntuu olevan juuri senioreille erityisen vaikeaa? Eikö heitä kiinnosta oma terveys? Eivätkö he tunne vastuutaan sairaanhoitokapasiteetin riittävyydestä?

Jos minulta suurten ikäluokkien pikkusiskolta kysyttäisiin, niin olisi minulla vastauksia!
Nimittäin keittiöpsykologian lisäksi tunnetaan muitakin ”tieteenaloja”, joissa harjoitetaan omatekoisten johtopäätösten ja diagnoosien tekemistä.
Niinpä minäkin pohjaan tämän tulkintani sosiologian kaltaiseen, mutta täysin omasta elämänkokemuksesta ja tunteenomaisista kehäpäätelmistä ammentavaan tieteellistyyppiseen päättelyyn.
Miksi senioreitamme tämä nuorempien ihmisten komentelu tuntuu ärsyttävän?
Ihmisen toimintaa johtavat asenteet ovat yllättävän pysyviä, ja ne muodostuvat nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Suurten ikäluokkien elämänasenteet kumpuavat siten sodanjälkeisistä köyhistä vuosista ja mustavalkoisesta televisiosta.
Samalla he kuitenkin olivat ensimmäinen todellinen nuorisokulttuuri-sukupolvi. He rynnistivät rauhanmarsseille, rock-konsertteihin ja tanssilavoille. He alkoivat ostaa valmisvaatteita ja maitoa kaupasta. Naiset ryhtyivät tupakoimaan ja käymään yksin kapakassa.

Kapinahenki ja vanhojen auktoriteettien kumoaminen leimasi suurten ikäluokkien nuoruutta ja varhaista aikuisuutta. On silti muistettava, että sama sukupolvi koki öljykriisin, hongkongilaisen, massatyöttömyyden, Ruotsiin muutot, maaltapaon ja pakettipellot.
Jotta näissä kurimuksissa ei olisi ollut tarpeeksi, he saivat vielä kenkää pankeista, matkatoimistoista, kunnan töistä ja paperitehtaista 1990-luvun lamassa. Moni yrittäjä joutui vielä keski-ikäisenä velkavangiksi.

Joten, mitä oli odotettavissa, kun eläkkeellä olevat seniorikansalaiset tajusivat lastensa joutuneen etätöihin ja hoitamaan omat lapsensa itse neljän seinän sisällä?
Heidän ylisukupolviset vastuunsa kevenivät kerralla, ja moni aisti jo vapauden huuman.
Tosin nyt paheneva pandemia suitsii nuo kaikkein kapinallisimmatkin takaisin ruotuun.

Kirjoittaja on halikkolainen tiedetoimittaja.

Jätä kommentti